’Pyhiinvaellus’ tarkoittaa vaeltamista pyhille paikoille sekä läsnäolevaa kulkemista luonto- tai kulttuurikohteissa. Pyhiinvaellus on kaikissa maailmanuskonnoissa esiintyvä ikivanha perinne, joka viimeisten vuosikymmenien aikana on noussut uuteen suosioon Santiago de Compostelan kaltaisten pyhiinvaellusreittien löytymisen myötä.

Nykyään pyhiinvaellus ei välttämättä liity uskontoon tai hengellisyyteen, mutta henkisyys on jollain tavalla yleensä läsnä. Henkisyyttä voi olla kulkemisen syvällisyys, merkityksien etsiminen ja tietoinen pysähtyminen uuden oivalluksen löytämiseksi.

Kauanko pyhiinvaellus kestää?

Pyhiinvaelluksesta tulee helposti mieleen juuri satojen kilometrien hikiset vaellukset, mutta matkan pituus ei määritä pyhiinvaellusta. Vaellus voi kestää lyhyestä päiväkävelystä viikkojen tai jopa kuukausien vaeltamiseen. Pyhiinvaelluksia tai kokemuksia ei voi myöskään arvottaa tai laittaa paremmuusjärjestykseen.

Jokainen luontopyhiinvaellus on ainutlaatuinen, sillä jokainen pyhiinvaellus on henkilökohtainen kokemus. Pyhiinvaelluksen aikana koettuja asioita ja tapahtumia saa jakaa muiden kanssa, mutta ne voi myös pitää täysin vain itsellään.

Luontopyhiinvaellus on kokonaisvaltainen elämys, joka antaa pieniä tai suuria oivalluksia kulkijalle. Tärkeintä luontopyhiinvaelluksessa on matkalla oleminen luonnossa.

Miksi pyhiinvaellukselle lähdetään?

Miksi lähteä pyhiinvaellukselle luontoon? Esimerkiksi CaminoWays on tutkinut vaeltajien motivaatiota lähteä Santiago de Compostelan reitille. Suurimmat syyt pyhiinvaellukselle ovat olleet:

• uusien haasteiden etsiminen,
• uskonnolliset tai henkiset syyt,
• luontoyhteyden etsiminen sekä
• irtiotto arjesta ja työelämästä.

Monesti elämän erilaisissa käännekohdissa nousee tarve käsitellä tilannetta ja keskittyä omiin ajatuksiinsa. Luontopyhiinvaellus tarjoaa paikan pohtia rauhassa kysymyksiä omasta olemassaolosta, merkityksestä ja paikasta maailmassa.

Fyysisesti vaativampi luontopyhiinvaellus toimii liikunnallisena irtiottona. Luonnon kauneus ja maisemat antavat esteettisiä elämyksiä. Historiallisilla paikoilla kulkeminen tarjoaa kulttuurikokemuksia.

Luonto toimii myös terapiatilana. Pyhiinvaelluksella voi käsitellä traumoja, pakkautuneita tunteita ja lukkiintuneita ajatuksia. Menneestä voi pystyä irrottamaan uuden näkökulman avulla.

Matkan alussa voi ottaa itselleen jonkin teeman, jota haluaa käsitellä. Voi myös lähteä matkaan mahdollisimman tyhjin mielin, ja katsoa, mitä tapahtuu.

Luontopyhiinvaelluksen peruselementtejä

• Hiljaisuus. Hiljaisuus luonnossa tarkoittaa ennen kaikkea häiriöttömyyttä ja läsnäoloa. Puhua saa, tai voi olla puhumatta. Saa jutella yksin kulkiessaan, ja voi olla hiljaa ryhmävaelluksella.
• Kiireettömyys. Luontopyhiinvaellus ei ole suoritus, eikä mieli voi rauhoittua kiireessä. Kiire on kuitenkin sisäinen mielentila, eikä liity suoraan askelten pituuteen tai nopeuteen. Voi edetä etanan vauhtia, mutta pitää mielensä kiireisenä. Voi kulkea juoksemalla, mutta olla täysin läsnä. Esimerkiksi Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti on suosittu myös pyöräillen, ja vesireittiä voi kulkea meloen.
• Vapaus vaatimuksista. Voi olla täysin oma itsensä. Jos on vuosikaudet vetänyt esimerkiksi työelämässä roolia, joka on ristiriidassa oman itsensä kanssa, väsyy sekä mieli että keho. Luontopyhiinvaelluksella voi olla juuri sellainen kuin on omine ainutlaatuisine piirteineen.
• Yksinkertaisuus. Pyhiinvaelluksella ei tarvitse osata mitään erityisiä taitoja eikä rituaaleja. Halutessaan mukanaan voi kantaa jotain pientä (merkityksellistä) esinettä, kuten kiveä, simpukkaa, korua tai kirjaa, mutta ilmankin pärjää.

Millaisia kokemuksia voi löytyä pyhiinvaellusmatkalta?

Luontopyhiinvaelluksella voi kokea erilaisia tuntemuksia ja elämyksiä, jotka vaihtelevat ihmisestä toiseen ja matkasta toiseen.

1. Kokemus johonkin kuulumisesta, yhteydestä. Yhteys voi syntyä ihmiskuntaan, tai voi kokea olevansa osa luontoa, jossa kulkee. Voi kokea itsensä myös pieneksi osaksi maailmankaikkeutta.
2. Yksityiskohtien näkeminen ja perspektiivin muutos. Kiireettömässä läsnäolossa voi keskittyä pieniin yksityiskohtiin ja luonnon ihmeisiin. Voi ihastella metsäpuron solinaa, koivun lehden sahalaitaista reunaa, tai uppoutua tuulen huminaan ikiaikaisessa tunturimaisemassa. Omat huolet voivat asettua uuteen perspektiiviin ja tuntua aiempaa pienemmiltä.
3. Keskeneräisyyden hyväksyminen. Jos on tottunut suorittamaan ja pyrkimään kaikessa täydellisyyteen, on vapauttavaa saada olla epätäydellinen ja keskeneräinen ihmisenä.
4. Yksinkertaisuuden oivaltaminen ja arvostaminen. Kun elää yltäkylläisyydessä, turtuu materiaan ja siihen, että kaikkea on saatavilla kaiken aikaa. Jo pari päivää äärimmäistä askeettisuutta saa iloitsemaan juoksevasta vedestä ja unesta pehmeällä patjalla.
5. Haasteet ja niistä selviytyminen saavat arvostamaan elämää uudella tavalla. Erityisesti fyysisesti koettelevat pyhiinvaellukset tuntuvat henkilökohtaisilta saavutuksilta – koska ne ovat henkilökohtaisia saavutuksia.
6. Yksin saattaa olla helpompi päästä syvempien tuntojen äärelle. Yksin ollessa oma saavutuksen tunne on usein suurempi kuin ryhmässä kulkiessa. Tunne omillaan selviytymisestä voi vahvistaa fyysisesti rankan vaelluksen tuottamaa kokemusta entisestään.
7. Muutos ja henkinen kasvu. Tietoinen läsnäolo ja mietiskely johtavat muutokseen ajattelussa, asenteessa tai olemisessa.
8. Henkilökohtainen rauha ja hiljaisuus. Vasta luonnon hiljaisuudessa ja vaelluksen häiriöttömyydessä saattaa havahtua siihen, miten meluisassa ja kiireisessä maailmassa elää. Rauhan voi kokea hyvin syvällisesti.
9. Merkityksellisyyden löytäminen. Merkityksellisyys viittaa yleensä siihen, miten merkityksellisenä pidämme elämää ja miten ymmärrämme oman elämämme. Merkityksellisyyttä rakentavat palaset ovat muun muassa tärkeyden, tarkoituksen ja tyytyväisyyden tunteet.
10. Kiitollisuus ja ilo. Kiitollisuuden ja ilon kokemukset nousevat pienten asioiden huomaamisesta ja arvostamisesta. Pyhiinvaelluksella voi kiinnittää huomiota juuri pieniin ja yksinkertaisiin asioihin, ja ilmaista kiitollisuutensa niin omassa mielessään kuin lausua pienen kiitoksen ääneen.

Pyhä on mysteeri, selittämätön voi avautua matkalla tai jäädä salaisuudeksi.

Tunnettuja pyhiinvaelluskohteita Euroopassa

Euroopan tunnetuin pyhiinvaellusreitti on Camino de Santiago, joka johtaa Santiago de Compostelan kaupunkiin ja katedraaliin Espanjassa.
St. Olavsleden eli Pyhän Olavin tie on Skandinavian Camino, joka kulkee Ruotsin Sundsvallista Atlantille Norjan Trondheimiin.
Suomessa on useita erilaisia pyhiinvaellusreittejä ja hiljentymispolkuja. Vanhin on Pyhän Henrikin tie Turusta Kokemäelle. Muita pyhiinvaellusreittejä ovat mm.

• Pyhän Olavin merireitti Turusta Norjan Trondheimiin
• Jaakontie – Santiago de Compostelaan kulkevien teiden perimmäinen lenkki Hämeen härkätieltä lähtien
• Oulujoen pyhiinvaellus – Suomen pohjoisin pidempi pyhiinvaellusreitti
• Ulriikan polku Utsjoella kulttuurimaisemassa
• Helsingissä mm. Uutelassa, Seurasaaressa, Mustasaaressa ja Lauttasaaressa on pieniä pyhiinvaelluspolkuja.

Luontopyhiinvaellus ei vaadi erityistä pyhäksi nimettyä reittiä. Oman hiljentymiseen ja itsensä kohtaamiseen sopivan paikan voi löytää mistä tahansa itselleen erityisestä tai merkityksellisestä luontokohteesta. Tein itse luontopyhiinvaelluksen kulkemalla Hetta-Pallas vaellusreitin ruska-aikaan. Jollekin se voi olla korpimetsä, toinen nousee tunturiin. Arjesta poikkeava kohde tai fyysistä vaivannäköä vaativa matka helpottaa oivallusta.

Luontopyhiinvaelluksen voi tehdä rauhassa omista lähtökohdistaan. Motivaatiosta riippumatta, luontopyhiinvaellus tekee henkilökohtaisesta matkasta rikkaamman avaamalla uusia perspektiivejä elämään.