Elämme maailmassa, joka on täynnä kiirettä, suorituspainetta ja hyllymetreittäin onnellisuuskauppiaita self help -teosten muodossa, jotka yrittävät ratkaista kiireestä ja suorituspaineesta kärsivien ihmisten onnellisuuden etsimisen. ”Miten tulla onnelliseksi?” googletus tarjoaa sekin kasapäin artikkeleita kuten ”10 keinoa tulla onnelliseksi”, ”20 vinkkiä onnellisuuteen” tai ”Viisi tapaa tulla onnelliseksi 5 minuutissa”.
Mutta onko onneen oikotietä? Todennäköisesti useimmat onnellisuusoppaat ja vinkkilistat eivät muuta elämää onnelliseksi kuin ehkä ohikiitävän hetken ajaksi. Onnellisuus voi sen sijaan lisääntyä merkittävästi, kun integroi elämäänsä hyvin yksinkertaisen asian – kiitollisuuden.
Mitä on onnellisuus?
Onnellisuus on henkilökohtainen eli subjektiivinen kokemus, jota voi kutsua myös subjektiiviseksi hyvinvoinniksi. Onnellisuus on tyytyväisyyttä elämään. Onnellisuuden lukuisten tutkimusten mukaan kiitollisuus on olennainen osa onnellisuuden syntymistä ja sen kokemusta. Yhtälö toimii niin päin, että kun olemme kiitollisia, voimme kokea onnellisuutta.
Kiitollisuus ja onnellisuus esiintyvät tutkimuksessa eri kohdissa suhteessa aikaan: kiitollisuus suuntautuu menneeseen (kiitollisuus jostain saadusta) ja onnellisuus nykyhetkeen (läsnäolo ja hetkestä nauttiminen). Kiitollisuutta voi kuitenkin harjoittaa niin kuluvaan hetkeen suuntautuvana kuin tulevaisuuteen sijoittuvana. Näistä jälkimmäinen on voimakas työkalu, jolla voi suoraan vaikuttaa omaan elämäänsä.
Mitä on kiitollisuus?
Kiitollisuutta koetaan usein jostain saadusta ’lahjasta’, joka voi olla yhtä hyvin konkreettinen esine kuin sanoja tai tekoja. Yleensä kiitollisuutta tunnetaan positiivisista asioista, mutta on mahdollista kokea kiitollisuutta myös vaikeuksissa ja traumaattisissa tilanteissa.
Kiitollisuus ei tarkoitakaan pelkästään hyvien asioiden huomaamista elämässämme. Se sisältää myös kyvyn tunnistaa vaikeudet ja haasteet, jotka ovat osa inhimillistä kokemusta. Vastoinkäymisissä voi löytää esimerkiksi kiitollisuutta siitä, että on ollut vahva ihminen tai että on oppinut uusia asioita itsestään tai elämästä.
Kiitollisuus käsitteenä on kirvoittanut paljon filosofista keskustelua. Kenelle tai mille olemme kiitollisia? Jos saamme lahjan ystävältä, olemme kiitollisia ystävällemme lahjasta. Jos kiitämme terveydestämme tai kuluvasta hetkestä, ketä kiitämme?
Useimpien uskontojen piirissä vastaus on yleensä helppo, mutta jos maailmankatsomus ei sisällä Jumalaa, miten voi olla kiitollinen? Uudessa henkisyydessä esiintyy usein ’kiitollisuus universumille’, mutta onko lopulta universumin ja Jumalan välillä paljoakaan eroa?
Kiitollisuuden voi ajatella myös tietoisena läsnäolona ja isomman kokonaisuuden ymmärtämisenä. Tietoisuus on kykyä itsereflektioon, jonka kautta hahmottaa oman paikkansa universumissa, ja ymmärtää mikä on sattumaa ja mihin voi vaikuttaa.
Luonto, vaellus ja kiitollisuus
Voisi helposti kuvitella, että mitä enemmän omistamme erilaisia asioita ja vaurautta, sitä tyytyväisempiä tai onnellisempia olemme. Kiitollisuutta pystyy kuitenkin usein kokemaan, kun elää hetken askeettisesti vain sillä, mitä tarvitsee pysyäkseen elossa.
Luonto on aina ollut paikka, johon ihmiset ovat kääntyneet rauhan ja hiljaisuuden löytämiseksi. Se tarjoaa mahdollisuuden irrottautua arjen hälystä ja antaa tilaa itsereflektiolle. Vaikka lähtisi polkujuoksulenkille, luonnossa liikkuminen on enemmän kuin vain urheilua: se on yhteyttä luontoon ja itseemme.
Eräs helppo tapa päästä yksinkertaiseen tilaan on lähteä ihan tavalliselle vaellukselle, jolla kantaa selässään kaiken elämiseen tarvittavan. Paremman tunnelman saavuttaa, kun karttaa ylimääräisiä mukavuuksia ja pystyttää itse majoitteensa. Kiitollisuudentunnetta voi puskea vieläkin enemmän haastamalla omia fyysisiä tai henkisiä rajojaan.
Kiitollisuus on olennainen osa omia vaelluksiani. Vaelluksen aikana pystyn kokemaan syvää kiitollisuutta esimerkiksi luonnon kauneudesta aurinkoisena tai sateisena päivänä, siitä että pystyn liikkumaan suhteellisen vähillä kivuilla, tai että illalla on saanut kuivat vaatteet ylleen ja lämmintä ruokaa syödäkseen. Oikeastaan tunnen kiitollisuutta lähes kaiken aikaa.
Vaelluksen jälkeen ihmeelliseltä tuntuvat tuore kahvi, vesivessa ja se, ettei tarvitse nousta aamuyöllä ja kulkea kolmeakymmentä kilometriä rakassa ja viimassa rinkka selässä. Näistä viimeisin on jännittävä: vaelluksen aikana voi olla kiitollinen siitä, että saa vaeltaa, ja vaelluksen jälkeen siitä, ettei tarvitse vaeltaa. Kiitollisuus riippuu siis näkökulmasta.
Kiitollisuus on työkalu sen ymmärtämiseen, mitä pidämme itsestään selvänä elämässämme. Kuinka usein kiitämme vaikkapa terveydestä? Terveys ehkä pyörii mielessämme, kun seuraamme valtavaa wellness-tarjontaa ja poimimme ruokavalioita ja treeniohjelmia tullaksemme joksikin paremmaksi versioksi itsestämme (ja lopulta ehkä ahdistumme, kun onni ei löytynytkään).
Ymmärrämme syvällisesti terveyden ja kiitollisuuden terveydestä ehkä vasta sitten, kun terveyttä ei enää olekaan. Jos ympärillään ja itsessään olevat asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, kiitollisuutta on vaikea kokea.
Tietoinen läsnäolo ja kiitollisuus
Kiitollisuutta voi tuntea milloin tahansa, missä tahansa. Luonnossa ja hiljaisuudessa voi kuitenkin olla helpompi houkutella omaa kiitollisuuttaan, jos ei aiemmin ole tietoisesti ollut kiitollinen.
Luonto on otollinen paikka tutustua tietoiseen läsnäoloon ja mindfulnessiin. Tietoinen läsnäolo on mielen keskittämistä nykyhetkeen ilman arvostelua tai tuomitsemista. Kävely metsäpolulla tai istuminen kalliolla voi muuttua meditatiiviseksi kokemukseksi, tai voi tarkoituksella harjoittaa vaikkapa kävelymeditaatiota. Tietoinen läsnäolo auttaa päästämään irti menneistä huolista ja tulevaisuuden pelosta, antaen tilaa kiitollisuudelle siitä, mitä juuri sillä hetkellä on.
Tietoinen läsnäolo on taito, joka vaatii harjoittelua. Kun keskittyy tietoisesti siihen, mitä tekee juuri nyt, voi kokea elämän rikkauden syvemmin. Luonnossa liikkuessa voi kiinnittää huomiota jokaiseen askeleeseen, miettiä miltä kaarna tuntuu poskea vasten, kuulla miten tuuli humisee ja kahisuttaa lehtiä. Lyhytkin hetkessä eläminen voi avata oven kiitollisuuden tunteelle, kun huomaa, kuinka paljon kauneutta ja ihmettä ympärillä onkaan.
Kiitollisuus ei tarkoita pinnallista hymyä maisemien kauneudelle tai täydellisen Instagram-kuvan onnistumista. Kiitollisuus on aito syvempi tunne siitä, että saa kokea nämä hetket ja olla osa tätä suurta maailmaa. Kiitollisuuden tunteen tunnistaa itsessään.
Kiitollisuus ei ainoastaan lisää positiivisia tunteita, vaan se myös syventää yhteyttä ympäristöön ja itseen. Yhteyden kokemus voi tapahtua aivan yksin ollessa, ja se on yhteyttä koko luomakuntaan, elolliseen ja elottomaan. Yhteyden kokemus on äärimmäisen lohdullinen kokemus ja valtava voimavara varsinkin haastavina aikoina.
Luonto auttaa ymmärtämään elämän ja maailman jatkuvuutta sekä perspektiiviä.
Kiitollisuuspäiväkirja
Kiitollisuus kaihtaa kateutta ja tyytymättömyyttä. Keskeinen kateuden ja tyytymättömyyden lähde on itsensä vertailu muihin ihmisiin. Jos tunnistaa vertailun omalla kohdallansa, kannattaa lopettaa se tietoisesti, sillä se estää omasta elämästä nauttimisen.
Miten voi olla vertailematta itseään muihin? Ala kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa. Mikä tahansa ruutuvihko kelpaa, Wordiinkin voit naputella.
- Kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaasi pari kertaa viikossa 2-3 asiaa, joista olet kiitollinen juuri nyt.
- Löytääksesi kiitollisuuden aiheita, ajattele mitä sinulla on, ja mieti millaista elämäsi olisi, jos niitä ei olisi.
- Lue päiväkirjaasi neljän viikon kuluttua, ja huomaat, miten paljosta voit olla kiitollinen.
- Saatat myös havahtua siihen, ettet enää vertaile itseäsi muihin.
- Kun alat hoksata mistä kiitollisuudessa on kyse, ala kirjata ylös myös tulevaisuuteen sijoittuvia kiitoksia – ajatuksilla on taipumus konkretisoitua.
Kiitollisuuden tietoinen harjoittaminen ja syventäminen auttaa arvostamaan omaa elämää ja kokemaan enemmän tyytyväisyyttä. Arjessa se on yhtä kuin onnellisuutta.
