Senjan Hamn i Senjan kainalossa kohoaa pikkuinen mutta upeat panoraamanäkymät tarjoileva Sukkertoppen (456 m) vuori. Sukkertoppen eli ’Sugar Peak’ sopii hyvin niin polkujuoksuun kuin vaellukseen. Reitti on lyhyt, vain reilu kaksi kilometriä suuntaansa, ja paikoin erittäin jyrkkä.

Senjan saari on Norjan toiseksi suurin saari. Senjaa verrataan usein Lofootteihin: yhtä satumaiset maisemat mutta paljon vähemmän turisteja. Valtaosa Senjan kuuluisimmista vuorista, kuten Segla ja Hesten, sijaitsee saaren pohjoispuolella, pieni Sukkertoppen aivan saaren eteläkärjessä.

Hyvällä kelillä Sukkertoppenin huipulta avautuvat 360-asteen maisemat Hamn i Senjan saaristoon, Bergsøyenen suuntaan, viereisille vuorille sekä kauemmas Bergsfjorden-vuonolle ja Husfjelletille asti. Sukkertoppenilta voi myös ihailla auringonlaskua. Huippu on pieni, joten kovin moni ei mahdu sinne kerrallaan.

Reitille on mahdollista lähteä sekä länsi- että itäpuolelta 86-tieltä. Länsipuolella on parkkialue, itäpuolella pitää jättää auto tienreunaan. Tästä löydät reittikuvauksen polkujuoksua tai patikointia varten!

Saapuminen Sukkertoppenille

Sukkertoppenin polun pää löytyy tien 86 eli Hamnveienin varrelta. Gryllefjordista autolla saapuessa pysäköintialue on oikealla, Hellandsnesetin kohdalla. Kartalla sähkölinjat tekevät tässä kohtaa 90-asteen mutkan.

Polun alussa on viitta, jossa Sukkertoppen on merkitty punaisella ja reitin pituudeksi laitettu 3.0 km. Samasta kohdasta lähtee sinisellä merkitty reitti näköalapaikalle. Punainen tarkoittaa vaativampaa reittiä.

Reitti on hyvin merkitty koko matkalta sinisin täplin.

Sukkertoppenin reittikuvaus

Polku lähtee heti nousuun voimalinjojen alta läpi tiheän heinikon. Ensin kuljetaan saniaisista rehevän ja syvänvihreän koivumetsikön halki sora- ja mutapolkua, jolla on isoja kiviä. Heinäkuun loppupuolella kesäkukat loistavat vielä valkoisen, keltaisen ja violetin sävyissä.

Polku kulkee hetken matkaa melko jyrkän seinämän rinteellä, josta puiden oksien välistä avautuvat jo hienot maisemat Hamn i Senjaan. Reunaman jälkeen polku kaartaa oikealle. Jos on satanut, tässä kohden on todennäköisesti melkoista mutavelliä.

Seuraavaksi saavutaan risteykseen. Vasemmalle käännytään näköalapaikalle, oikealle jatketaan kohti Sukkertoppenia. Näköalapaikalta polku jatkuu alas toiselle puolelle 86-tietä, eli Sukkertoppenille voi lähteä myös itäpuolelta. Tällä reitillä voi ihailla Mølnelva-jokea sekä vanhaa patoa valtavan Grunnbøtindenin kohotessa taustalla.

Risteyksen jälkeen polku muuttuu kuivemmaksi ja helpommaksi juosta, ja varsinkin alas tullessa koko keskiosan reittiä voi nauttia vauhdikkaasta vuoristojuoksusta. Näillä paikkeilla tullaan puurajan yläpuolelle.

Vasemmalle puolelle jää hieno pitkulainen Storvatnet-järvi, josta syöksyy kohiseva virta alas laaksoon. Kartan mukaan järven itärantaa pitkin kulkee myös polku. Storvatnetin äärellä olisi mahtava paikka piknikille!

Tasaista ja vain loivasti nousevaa polkua pääsee juoksemaan puolisen kilometriä ennen suhteellisen jyrkkää nousua Grytvatnet-järvelle. Melko lyhyen jyrkemmän nousun jälkeen voi taas juosta hyvää polkua Grytvatnet-järven pohjoispuolelle. Helpommin juostava osuus päättyy kivenlohkareisiin.

Grytvatnetin jälkeen polku kulkee vaihtelevasti tasaisilla kallioisilla rinteillä ja mutaisella polulla. Noin kolmensadan metrin matkalla on hienoja luonnontasanteita, joilta avautuvat uskomattoman kauniit maisemat merelle. Vaikkei haluaisi kiivetä aivan jyrkintä ja vaativampaa pätkää, tähän asti reitti on suhteellisen helppoa, eivätkä maisemat varmasti kovin paljon kalpene Sukkertoppenin huipun maisemien rinnalla.

Sukkertoppenin vaellusreitti on luokiteltu useissa yhteyksissä keskivaativaksi (moderate). Aivan viimeisessä nousussa on kuitenkin huomattavaa jyrkkyyttä ja varsinkin sateen jäljiltä jyrkkä polku on erittäin liukas ja polulla on paljon irtonaista maa-ainesta. Ennen kuin saavutaan ennen huippua olevaan jyrkimpään rinteeseen, jossa on kettinki kiipeämisen avuksi, kiivetään jo hiukan ilmavaa reittiä.

Juuri ennen omaa juoksuretkeäni oli satanut kaatamalla, joten polku oli useimmista kohdin mutainen ja liukas. Tunkkasin siksakkia noin kaksi kolmasosaa viimeisestä jyrkästä noususta tasanteelle, jossa polku risteää vasemmalle aivan pystysuoran seinämän reunalle. Reunalla on hauska kivi, joka on kuin luotu taukopaikaksi ja maisemien ihailuun.

Ihailin maisemia ehkä hiukan liian kauan, sillä samassa nousi kova tuuli ja vuorilta valui sakea sumu. Koko Sukkertoppen katosi näkyvistä, samoin suuremmat vuoret siinä ympärillä.

Huipulle ei olisi ollut jäljellä montaa kymmentä metriä (kolme korkeuskäyrää kartassa), mutta maasto oli jo valmiiksi tosi haastavaa sateiden jäljiltä. Sukkertoppen oli kaiken lisäksi ensimmäinen reittini Norjan Senjan -matkalla, eikä ollut oikein vielä tuntumaa juoksuun vuorilla.

Koska kelin huonontuminen oli ollut odotettavissa eikä se siitä enää olisi kirkastunut, päätin kääntyä kirjaimellisesti hyvän sään aikaan paluumatkalle. Sukkertoppenin reitti on alaspäin todella mukava ja vauhdikas juosta, aivan ylintä jyrkkää rinnettä lukuun ottamatta. Lyhyt ja nopea Sukkertoppenin reitti sopii mainiosti ensimmäiseksi kohteeksi Senjalla!