Palkaskero kuuluu Pallastunturin kerojen ryhmään Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Pallastunturit kuuluvat Pallas-Ounastunturien 50 kilometrin ketjuun ja ovat sen eteläisin osa. Palkaskero kohoaa heti Pallastunturin luontokeskuksen takana.
Palkaskeron kierroksen reitti on pituudeltaan noin 7 kilometriä, huippu kohoaa 705 metriin merenpinnan yläpuolelle. Nousumetrejä kertyy kuitenkin vain noin 250 metriä. Palkaskeron reitti on arvioitu keskivaativaksi. Tekniikkaa reitti ei vaadi, fyysistä kuntoa jonkin verran.
Palkaskeron polku on mukava kiertää aamu- tai iltapäivälenkkinä vaikkapa Hetta-Pallas -vaelluksen yhteydessä. Palkaskerolla voi vierailla ympäri vuoden, talvella reitti sopii lumikenkäilyyn.
Tein Palkaskerolle polkujuoksulenkin syyskuisen aamun valjetessa sumuisena. Ajattelin, että sumu siitä hälvenee, mutta ei hälvennyt. Maisemia ei siis tällä lenkillä ihailtu.
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on jylhien tunturien maisemaa Muonion ja Enontekiön alueella. Pallastunturien siluetti on yksi Suomen kansallismaisemista. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto kuuluu Suomen vanhimpiin kansallispuistoihin.
Pallas-Yllästunturin alueella on tunturien lisäksi paljon poronhoitoon liittyviä rakenteita ja kulttuuria sekä tutkimusten mukaan maailman puhtain ilma.
Palkaskeron kierroksen lähtöpaikka
Palkaskeron kierrokselle lähdetään Pallastunturin luontokeskukselta (osoite Pallastunturintie 557, toistaiseksi suljettu), kun kierretään reitti myötäpäivään. Reitti on rengasreitti, joka palaa takaisin luontokeskukselle.
Palkaskeron polulle pääsee myös Pallaskodalta ja Orava Avenuelta. Pallaskodalta lähdettäessä Palkaskeron reitti kannattaa kiertää vastapäivään.
Palkaskeron huipulle ei saa oikaista suoraa reittiä Pallastunturin luontokeskukselta, vaikka maastossa polkua näkyykin ja reitti vaikuttaisi helpolta. Reitti kiertää tunturin rinteillä sillä tavalla, että maasto ei kulu tarpeettomasti.
Orava Avenue
Hauska Orava Avenue on Mats Wikströmin ympäristötaideteos, joka kuljettaa vierailijat Pallaskodalle ja Palkaskerolle. Leveän hiekkatien varrella on seitsemän erilaista pronssiin valettua pikkuista oravaa puisten pilarien päällä. Oravapatsaat esittävät suuria maailmanuskontoja ja luomakunnan ykseyttä.
Pallaskota ja avoin kota
Pallaskota on vuokrakota, toinen kota alueella on avoin kaikille. Pihapiiristä löytyy puuvaja ja kuivakäymälä. Isolla pihalla on paljon tasaisia telttapaikkoja.
Kodan takana on myös tulipaikka. Pallasjärvelle ja Punaisellehiekalle johtavan metsäpolun alussa on puro, josta saa vettä. Vesi kannattanee keittää tai käyttää suodinta. Palkaskeron lenkillä vesipisteitä ei ole.
Palkaskeron kierros reittikuvaus
Pallaskodalta ja Orava Avenuelta lähtiessä polku nousee aluksi loivasti. Polku on paikoin mutainen ja kauttaaltaan rakkakivikkoinen, mutta ei hankala juostavaksi. Muutaman sadan metrin päästä reitti haarautuu oikealle ja alkaa jyrkkä nousu puunlatvojen yläpuolelle.
Polku kulkee Palkaskeron ja Pallaskeron väliselle tasanteelle asti Palkaskeron eteläpuolista rinnettä ja tekee sitten S-kirjaimen muotoisen mutkan huipulle. Jyrkimmät reisilihaksia koettelevat metrit osuvat aivan huipun tuntumaan.
Palkaskeron rinteillä voi tavata kiirunoita. Kiirunaa on hankala erottaa riekosta, varsinkin sumussa, mutta uskon kahden kiirunan keikistelleen polun varrella.
Kivikkoinen polku päättyy Palkaskeron huipun kivikasalle. Näkyvyys oli lenkilläni melko lähellä nollaa, kasa sentään erottui. Hyvällä säällä Palkaskeron huipulta avautuisivat hienot maisemat Pallastuntureille pohjoisen puolelle, kaakkoon upealle Pallasjärvelle ja etelässä kohoaville Sammal- ja Lommoltuntureille.
Palkaskeron huipulta laskeudutaan alas vauhdikasta rinnettä, joka tekee jyrkän mutkan vasemmalle. Palkaskurun suunnalla voi kulkea poroja, joiden kellojen kilkatus kuuluu kauas. Huipulta takaisin lähtöpisteeseen loppumatka on mahtavan leppoisaa polkujuoksua enimmäkseen alamäkeen.
Loiva rinne saapuu porojen erotusaidalle. Tällä kohdalla reittimerkkejä oli vähän hankala nähdä sumussa. Kansallispuiston alueella tulisi pysytellä merkityillä poluilla, jottei arvokas maasto kulu turhaan.
Alempana rinteillä poroja käyskenteli isoin joukoin sumussa. Joukko turisteja, minä mukaan lukien, kuvasi innoissaan poroja. Reitin loppuosa kulkee Hetta-Pallas -vaellusreittiä Vatikurun alaosassa. Jos ottaa harha-askeleita sumussa, myös leveä hiekkatie johtaa perille.
Loppumatka hiekkatietä sujuikin vauhdilla juosten ensin Pallas-Ylläs -vaellusreitille ja sitä pitkin Pallaskodalle telttaa purkamaan. Jos Palkaskeron kierroksella ei ole kiire, kannattaa lenkin päätteeksi nautiskella avoimen kodan tulien lämmöstä.
Vaikka polkujuoksu sumussa on elämyksellistä, ja reippaasta luontoliikunnasta saa aina iloisen mielen maisemista riippumatta, suosittelen Palkaskeron polkua paremmalla kelillä!
PS. Muista myös roskaton retkeily – älä jätä geelipakkauksia tai muuta jätettä jälkeesi luontoon!
