Vaikka vuosi 2021 olikin jälleen koronan kehystämä, sain kuluttaa polkujuoksutossuja ja vaelluskenkiä ihan riittävästi. Vuoteen mahtui paljon kilometrejä ja nousumetrejä, uusia haasteita ja toinen toistaan kauniimpia maisemia. Välillä harrastustoimintaa haittasivat työ ja jonkunlaiset rasitustilat tai loukkaantumiset, kaameita kelejäkin osui seikkailuihin. Kas tässä selostus menneestä liikuntavuodesta sekä polkujuoksuun liittyvät suunnitelmani vuodelle 2022.
Polkujuoksua ja vaellusta Suomessa ja Ruotsissa
Suurin osa polkujuoksukilometreistä kertyi lähiluonnosta pääkaupunkiseudun metsissä. Kävin silti aika monessa kansallispuistossakin juoksemassa: Riisitunturilla, Rokualla, Patvinsuolla, Kolilla, Nuuksiossa, Sipoonkorvessa, Leivonmäellä, Linnansaaressa ja Helvetinjärvellä. Juoksin myös Käsivarren alueella ja Kaldoaivin erämaassa. Vaelsin, patikoin, hiihdin ja lumikenkäilin Urho Kekkosen kansallispuistossa, Kolilla, Leivonmäellä, Linnansaaressa, Lemmenjoella, Helvetinjärvellä, Liesjärvellä ja Nuuksiossa, sekä Kilpisjärven ja Muotkatunturin erämaassa ja Kevon luonnonpuistossa. Ruotsin puolella valloitin Kebnekaisen ja vaelsin Vistasin läpi ja pätkän Kungsledenia.
Vaellus, patikointi, hiihto ja lumikenkäily sujahtavat urheilutilastoihini siinä missä polkujuoksukin, reipasta ulkoliikuntaa kun ovat, ja varsinkin vaelluksesta saa valtavasti lisäpotkua juoksuun. Kellotan myös yleensä urheilumielessä tehdyt kävelylenkit. Osa suorituksista (suoritus on kyllä huono sana, en usein koe suorittavani yhtään mitään) jää tallentumatta, kun sporttikellosta loppuu akku, sählään nappien kanssa tai ihan vaan unohdan sen kotiin. Eipä tarkoilla kilometreillä ole väliäkään, kunhan näkee suurin piirtein, ettei ole vain kuvitellut lenkkeilleensä. Parhaat asiat tallentuvat joka tapauksessa omaan mieleen – luonnossa vietetyt hyvänolon hetket.
Urheilukellon tilastot 2021
Kaikkien suoritusten lukumäärä 253
Kertyneet kilometrit 2 295 km
Kesto yhteensä 480 h
Kokonaisnousu 39 000 m
Polkujuoksujen lukumäärä 149
Juostuja kilometrejä 1 425 km
Kokonaisnousu 23 600 m
Patikointien ja vaellusten lukumäärä 47
Kertyneet kilometrit 480 km
Kokonaisnousu 11 500 m
Hiihto tunturisuksilla 9
Kertyneet kilometrit 71 km
Kokonaisnousu 1 100 m
Pisin polkujuoksu (seikkailujuoksu/juoksuvaellus/fastpacking repun kanssa) 70 km
Pisin polkujuoksu (kevyempi juoksuliivi) 60 km
Miten polkujuoksu kehittyi vuoden aikana?
Edellisvuoteen (2020) verrattuna kilometrejä tuli lisää ja nousumäärä kasvoi. Pisin juoksu kasvoi 30 kilometristä 60 kilometriin (Herajärvenkierros) tai 70 kilometriin (Sevettijärvi-Pulmanki -reitti), riippuen siitä, miten haluaa polkujuoksun määritellä. Täysin vertailukelpoisia vuodet eivät ole, koska vuonna 2020 aloitin polkujuoksun vasta myöhään keväällä, ja vaeltamisen vasta kesällä. Urheilukellon hankin vasta keskikesällä, ja tilastot ovat ihmeellinen häkkyrä kännykkäsovelluksen tiedoista yhdistettynä urheilukellon tietoihin. Joka tapauksessa polkujuoksusuorituksia tuli vähemmän edellisvuoteen verrattuna, vaelluskilometrejä ja nousumetrejä rutkasti enemmän. Tavoittelin ylämäkiharjoittelun lisäämistä, joten tilasto näyttää hyvältä. Nousumetrit ilahduttavat varsinkin siinä mielessä, että eteläisessä Suomessa on varsin vähän motivoivaa ylämäkeä kiivettäväksi.
No sitten koottuja selityksiä. Polkujuoksun kannalta alkuvuosi meni harakoille, kun penikat kiusasivat sääriä. En pistänyt juoksua ajoissa hyllylle, ja paraneminen kesti pitkään. Luulen, että penikat kehittyivät talvijuoksusta ilman nastoja. Jäisellä alustalla jännittää ehkä jotenkin jalkaa väärään asentoon, mikä rasittaa jalkoja liikaa. Tänä talvena olen käyttänyt polkujuoksutossuihin kiinnitettäviä nastoja, ja kivut ovat pysyneet enimmäkseen poissa. Penikoiden jälkeen arki oli jonkun aikaa ruuhkautunut töiden takia. Kesällä ja syksyllä pidemmät vaellukset korvasivat polkujuoksut. Toisaalta olen yrittänyt lisätä tarkoituksella lepopäiviä, jolloin käyn vain kävelemässä, koska lepo on tärkeä osa liikuntaa ja hyvinvointia.
Pitkän matkan polkujuoksutavoite oli noin 80 kilometriä. Olin jo suunnitellut reitin Norjassa, mutta koronarajoitukset torppasivat koko matkan. Aika lyhyellä varoitusajalla kehitin korvikkeeksi 70 kilometrin juoksun Kaldoaivissa. Karhunkierrostakin mietin vaihtoehtona, mutta koska olin sen juuri edelliskesänä vaeltanut, päädyin uusiin maisemiin. Kaldoaivin läpi juostessa ei ollut mitään huoltomahdollisuutta, joten se piti juosta isompi reppu selässä, ja polkujuoksusta tuli enemmän juoksuvaellusta. Toiseksi pisin matka oli 60 kilometrin Herajärvenkierros Kolilla. Kovin montaa ultramatkaa en ole vielä juossut, ja näissä oli kyllä haastetta koko vuoden tarpeiksi!
Polkujuoksutavoitteet vuodelle 2022
- Pois mukavuusalueelta! Juoksen melkein aina saman reitin samalla polulla, koska olen laiska ja kerran löytämäni 8,5 kilometrin reitti on mukava ja lähellä kotiani. Toisaalta lenkkeily, joka ei vaadi liikkumista autolla, on ilmastolle mukavampaa. Yritän silti löytää joitain uusia polkuja, tai ainakin juosta lempilenkkini toiseen suuntaan.
- Pitkiksen (yli 15 km) lisääminen viikko-ohjelmaan. Aina voi kiertää lempilenkin kahteen kertaan.
- Ylämäkitreenien jatkaminen. Kunnon vaelluksen jälkeen polkujuoksu sujuu ällistyttävän kevyesti. Ylämäkitreeni tuntureilla rinkka selässä onkin parasta mitä tiedän, mutta herkkua on harvoin saatavilla. Yritän lisätä talvikaudelle nousumetrejä lumikenkäilyn ja hiihdon kautta.
- Vauhtikestävyyden parantaminen. Aion tehdä säännöllisemmin vauhdikkaampia polkujuoksuja. Kovin paljon pidempiä ultramatkoja ei pääse matelemalla.
- Vatsalihat ja lonkankoukistajat. Vatsalihasrutistukset aiheuttavat ällötystä, ja lonkankoukistajat unohtuvat. Koska keskivartalon tuki olisi tarpeen, kirjoitan nämä erilliselle post-it -lapulle, joka toivottavasti ei hautaudu muiden papereitten alle.
- Venyttely ja jooga. Aloitan astangajoogan aina uudelleen ja uudelleen, sillä harjoitteluni kariutuu ennen kuin siitä on muodostunut rutiinia. Viimeisin yritys karahti koronaan ja salin sulkemiseen. Ehkä tänä vuonna asiat ovat toisin.
- Uuden ja jännittävän reitin löytäminen useamman päivän juoksuvaellukselle. Vähintään yhden yön reissu ja joku muu kuin Nuuksio.
- Pidempi ultrajuoksu. Pisin juosten taivallettu matkani on 70 km, joten seuraavaksi tavoittelen satasen ylitystä. Herajärvenkierros ja Kaldoaivin ylitys olivat molemmat sen verran haastavia, että tulevan kesän 100-150 kilometrin pätkä voisi olla helpohkoa maastoa. Tarkoitukseni on myös juosta matka yhteen soittoon ilman retkikeittimiä ja makuualustoja tai järjestelmäkameraa. Ei ole lainkaan takeita onnistumisesta, mutta kivointa onkin suunnittelu ja yrittäminen! :D
