Aakenustunturi kohoaa Kittilän Ounasselällä aivan Ylläksen tuntumassa, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Aakenustunturilla on kolme korkeaa huippua, Pallilaki (565 m), Moloslaki (530 m) ja Vasalaki (470 m). Moloslaen kierros kulkee näistä vain Vasalaen kautta.
Aakenustunturilta avautuvat hienot Lapin maisemat koilliseen Levin tuntureille ja vaaroille sekä Ylläksen tuntureille länteen ja lounaaseen. Tunturijonojen välissä lepäävät laajat kirjavat aapasuot ja metsät.
Moloslaen kierroksen reitin pituus on noin 11,5 kilometriä ja arvioitu kulkuaika neljä tuntia. Reitti on luokiteltu keskivaativaksi.
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Aakenustunturi sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston eteläpäässä, johon se liitettiin 2000-luvun alkupuolella. Kansallispuiston alueelta löytyy runsaasti erilaisia kesä- ja talviretkeilyyn sopivia reittejä. Merkittyjä kesäreittejä kansallispuistossa ja sen lähialueilla on yhteensä noin 500 kilometriä.
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto kuuluu Suomen vanhimpiin ja samalla Suomen suosituimpiin kansallispuistoihin. Tunnetuin retkeilyreitti on Hetta-Pallas -vaellusreitti, jota voi jatkaa aina Ylläkselle saakka huiputtamalla Koivakeron, Äkäskeron ja Kukastunturin. Matkalla voi toki poiketa myös Aakenustunturilla.
Leiriytyminen ja tulenteko on sallittua kansallispuiston erityis-, virkistys- ja kulttuurivyöhykkeillä vain siihen varatuilla ja huolletuilla paikoilla tupien, kotien ja laavujen läheisyydessä. Kansallispuistossa ei ole jätehuoltoa, omat roskat pitää tuoda pois luonnosta.
Aakenustunturin parkkipaikka ja lähtöpaikka
Aakenustunturin reiteille lähdetään Totovaaran pysäköintialueelta, Totovaarantie 165, Kittilä. Google Maps antoi osoitteeksi tosin Totovaarantie 190. Maksuton pysäköintialue on valtavan suuri, mutta paikka onkin hyvin suosittu.
Toinen vaihtoehto on lähteä liikkeelle Pyhäjärven pysäköintialueelta, joka sijaitsee Aakenustunturin länsipuolella Pyhäjärven rannalla.
Parkkipaikan reunasta löytyvät opasteet ja Aakenustunturin alueen kartta, josta löytyvät Aakenustunturin reitit. Suosittuihin reitteihin kuuluu Totovaaran tunturireitti, joka johdattaa Haavepalon kodalle Totovaaran huipulle.
Aakenustunturin ja Moloslaen kierroksen reitti syksyllä
Heti polun alussa parkkipaikan reunassa on viitoitus Totovaaran pysäköintialueelta lähteville reiteille, tuville ja muille pysäköintialueille. Kivituhkapolku johtaa rehevään metsään. Reitti on lähes kokonaan sorastettu Vasalaelle saakka, joten kulku on nopeaa.
Parinsadan metrin päästä polku haarautuu Totovaaralle lähtevään ja Aakenustuvalle johtavaan polkuun. Kun matkaa on takana kilometrin verran parkkipaikalta, polku alkaa nousta jyrkemmin. Vanha kivikkoinen ja kaunis polku kulkee paikoin uuden sorastuksen vieressä.
Aika tarkasti kilometrin nousun jälkeen saavutaan taas polkujen risteykseen. Tässä kohdassa voi valita, kulkeeko Moloslaen ympäri myötä- vai vastapäivään. Moloslaen kierros ei siis nouse Moloslaen huipulle maisemiin, vaan kiertää tunturin reunoja.
Vasalaen tuntumasta näkyi lähtevän polku Moloslaen huipulle. Suosi kuitenkin merkittyjä reittejä, jotta luonto ei turhaan kuluisi, ja poikkea vaikka Pallilaella, jonne pääsee merkittyä reittiä pitkin.
Kuljin itse ensin suoraan Vasalaelle, koska ajattelin poikkeavani myös Totovaaralla. Vasalaella kamerastani loppui akku ja tajusin laittaneeni vara-akun päiväreppuun enkä suinkaan rinkkaan, joten palasin omia jälkiä takaisin parkkipaikalle, vaihdoin kameraan akun, kiipesin sorapolun uudelleen ja käännyin Moloslaen risteyksestä oikealle.
Polku lähtee kiertämään Moloslakea aivan metsänrajan tuntumassa, enemmän kuitenkin tiheässä metsässä. Sateen jäljiltä reitti on erittäin märkä: polut muuttuvat puroiksi ja kosteat kohdat liejuksi. Kivet ovat paikoin liukkaita ja juurakot hyvin liukkaita.
Käymäkurun jälkeen polku kulkee enemmän ja vähemmän rakkakivikossa. Karttaan merkitty lähde on jokin vesilänteistä, on vaikea erottaa mikä on sadevesilätäkkö ja missä pulppuilee. Junkersin sijainti ei löydy kartalta, hylky lojuu Aakenustunturin itäreunalla 6-7 kilometriä Totovaaran parkkipaikalta. Hylyn vieressä on kivistä rakennettu nuotio, joka ei kuitenkaan ole virallinen tulipaikka.
Kauempana kumpuilevat Levin tunturit ja Aakenuksen vaarat hienon violetin sävyissä. Seuraavaksi alkaa nousu kohti Vaulokurua. Enimmäkseen nousu on loivaa ja rakkakivikko helppoa ylittää. Viimeinen nousu kurun reunaa pitkin sujuu rivakasti.
Auringonlaskun aikaan taivas värittyy hehkuvalla ruskalla jossain Pallilaen takana. Saattaapa nähdä myös aniliininpunaisen sateenkaaren vaaleanpunaista taivasta vasten!
Tunturihuippujen välisellä satulalla on jälleen risteys. Matkaa voisi jatkaa Aakenustunturin korkeimmalle kohdalle, Pallilaelle, kääntymällä oikealle, tai seurata Moloslaen kierrosta laskeutumalla Aakenustunturin loivaa rinnettä alaspäin. Illan jo hämärtäessä kannattaa ehkä jatkaa suosiolla kohti autiotupaa.
Aakenustupa
Aakenustupa on 6 hengen uudenkarhea autiotupa, joka valmistui vuonna 2021. Aakenuksen vanha autiotupa ei ole enää käytössä, mutta porokämppä on säilytetty historiakohteena ja siellä saa vierailla.
Tuvassa on pikkuinen tuulikaappi, kamiina, yksi pöytäryhmä ja molemmilla seinustoilla nukkumapaikat. Alemmille lavereille mahtuu kaksi, kapealle yläpedille yksi henkilö. Pihapiiristä löytyy puuvarasto sekä kuivakäymälä.
Aakenustupa sijaitsee melko kosteassa rinteessä, jossa on myös puita, pensaita ja rakkaa. En löytänyt yhtään kelvollista telttapaikkaa, jos ei keskelle polkua majaansa pystyttäisi. Valtaosa polustakin oli tosin veden varassa.
Vesipiste (ainakin sateen jäljiltä) eli puro löytyy jonkin matkaa Vasalakea kohti. Kartassa on merkitty myös lähde vanhan porokämpän kohdalle noin parisataa metriä alemmas rinteeseen. Olin raahannut puolitoista litraa vettä mukanani, joten pimeässä ja sateessa ei onneksi tarvinnut lähteä vettä etsimään.
Tuvan kamiina on erittäin tehokas: yhdellä vajaalla pesällisellä lämmittää viileillä syyskeleillä tuvan niin lämpimäksi, että vielä aamullakin tarkenee kalsareissa. Myös kattilallinen vettä kiehahtaa nopeasti. Tuvissa ja tulipaikoilla kannattaa muutenkin käyttää puuta säästeliäästi – vaikka tuli tuo tunnelmaa retkellä, polttopuun kuluttaminen kuormittaa luontoa.
Tuvalta lähtiessä on suotavaa siivota omat jälkensä, lakaista lattia, tyhjentää jäähtyneet tuhkat, sahata sen verran klapeja kuin on itse käyttänyt ja tarkistaa, että ovet ja ikkunat ovat kiinni.
Vasalaki
Aakenuksen autiotuvalta on matkaa Vasalaelle noin puolitoista kilometriä. Ensimmäinen kilometri kuljetaan loivasti laskeutuen soistuman reunoja hyvin kosteassa maastossa. Kun koko yön on satanut, jokaisella askeleella kuuluu äänekäs slurps.
Viimeinen pätkä kohti Vasalakea kääntyy vasemmalle puurajan yläpuolelle risteyksestä, josta oikealle loivasti alaspäin lähdetään kohti Totovaaraa ja Haavepalon kotaa. Kodalle on matkaa risteyksestä kolmisen kilometriä.
Nousu Vasalaelle on paikoin jyrkkää, mutta helpohkoa leveällä uralla. Puolivälissä rinnettä kaksi puutarhatuolia kutsuu levähtämään maisemassa, sumussa ja sateessa kutsu on tosin vaimea. Pallas-Yllästunturin korkeat ristinmuotoiset reittiviitat näkyvät kauas sumussakin.
Muutaman sadan metrin nousun jälkeen saavutaan kivikkoiselle Vasalaelle. Hyvällä kelillä Vasalaelta avautuvat hienot tunturimaisemat itään ja länteen.
Moloslaen kierroksen polku laskeutuu Vasalaelta jyrkästi noin kilometrin verran Moloslaen kierroksen risteykseen. Sen jälkeen loppumatka on samaa reittiä kuin tullessa aina Totovaaran parkkipaikalle saakka. Saapuessani illalla hyvällä kelillä parkkipaikalla oli kymmenittäin autoja useassa rivissä, ja saapuessani aamulla sumussa ja tihkusateessa autoni nökötti ypöyksin keskellä valtavan suurta parkkipaikkaa.
Muita tärppejä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella:
- Pirunkuru ja Kesänkitunturi
- Keimiötunturi kesällä
- Keimiöjärvi talvella
- Punaisenhiekan päivätupa ja Pallasjärvi
- Saivonkierros luontopolku
