Abisko on Pohjois-Ruotsin portti luontoon. Alueelta löytyvät upeimmat nähtävyydet ja reitit, jotka ovat helposti saavutettavissa. Abiskosta lähtee lukuisia retkeilyreittejä lyhyistä päiväretkistä aina satojen kilometrien vaelluksiin.

Abiskon kanjonin reitti on STF:n merkitty reitti. Päiväretki ei kuvaa kanjonin pyrähdystä kovin hyvin, sillä reitin pituus on vain 1,6 kilometriä, jonka kävelee noin puolessa tunnissa. Jos vain malttaa – koko matka on nimittäin yhtä suurta maalauksellista maisemaa.

Kanjonin kierros kesällä onkin loistava iltakävelynä vaikkapa Abiskon Nuoljan (Njullá) päiväretken päätteeksi tai lempeänä palauttelulenkkinä Kungsledenin vaelluksen jälkeen, jos vaeltaa Nikkaluoktasta Abiskoon.

Abisko – retkeily- ja vaelluskohde

Abiskon kylä sijaitsee Pohjois-Ruotsin Kiirunan kunnassa Norrbottenin läänissä, noin 100 kilometrin ja reilun tunnin ajomatkan päässä Kiirunasta länteen. Alueelle on hyvät julkiset kulkuyhteydet junalla ja bussilla Kiirunasta tai Narvikista. Eurooppatie E10 ja rautatie kulkevat aivan Abiskon retkeilykeskuksen ja Naturum vierailijakeskuksen vierestä.

Naturumin vieressä on infotaulu ja kartta sekä pari pysäköintialuetta. STF:n retkeilykeskuksella saa pysäköidä vain, jos majoittuu tunturiasemalla. Junaradan eteläpuolella on iso maksuton parkkipaikka, joka on tarkoitettu myös pitkän ajan pysäköintiin.

Tunnetuin pitkistä Abiskosta lähtevistä vaellusreiteistä lienee klassikko Abisko-Nikkaluokta -vaellus. Samalta reittiviitalta voi kurvata upeaan Kårsavaggen laaksoon, Nuoljan rinteille tai kohti Lapportenia. Myös Kalottireitti kulkee Abiskon kautta – ja jatkuu Kilpisjärvelle Mallan luonnonpuiston kautta kohti Suomen huippua Haltia.

Abiskon ohi voi ajaa vähän huomaamattaan matkalla Lofooteille, mutta ainakin kanjonille kannattaa pysähtyä kiireessäkin jaloittelemaan.

Abiskon kansallispuisto

Lähellä Norjan rajaa sijaitseva Abiskon kansallispuisto on perustettu vuonna 1909. Kansallispuisto on suosittu ympäri vuoden. Napapiirin pohjoispuolella maasto vaihtelee karusta vuoristosta reheviin koivumetsiin ja avariin nummi- ja suomaastoihin. Elo-syyskuun vaihteessa hallayö on saattanut jo puraista kauniin punan matalaan kasvustoon.

Abiskon kansallispuistoa koskevat tiukemmat säännöt kuin muuta retkeilyaluetta. Telttailu ja tulenteko on sallittu vain maksullisilla leirintäalueilla Abiskojauressa ja Abiskon retkeilykeskuksella sekä maksuttomalla Nissonjohkan telttailualueella. Lintujen suojelualueella on rajoituksia loppukeväästä ja kesäaikaan, koirien tulee olla kytkettyinä kansallispuiston alueella.

Abiskon kanjoni

Abiskon kanjoni on alueen helpoimmin saavutettava nähtävyys. Turkoosina hohtava Abiskojåkka-joki eli Ábeskoeatnu virtaa jäätikkövesien kaivertaman kanjonin pohjalla ja laskee jäätiköstä syntyneeseen Torneträskiin eli Torniojärveen. Myös iso vuorten ympäröimä järvi on hieno nähtävyys.

Alun perin vesiputous virtasi kapeassa rotkossa, joka sijaitsi nykyisen tunnelin vieressä. Perimätiedon mukaan vain suurimmat ja rohkeimmat porot uskalsivat loikata kanjonin ja tyrskyävien kuohujen yli.

Vanha rotko rakennettiin umpeen ja tunneli räjäytettiin vuonna 1899. Oli ilmeisesti helpompaa räjäyttää vuori kuin rakentaa rautatiesilta vesiputouksen yli. Kanjoniin rakennettiin myös vesivoimala, joka toimi vain joitakin vuosia.

Vaikka tunneli onkin ihmisen tekosia, kanjoni on kuitenkin luonnon taideteos.

Abiskon kanjonin reitti

Abiskon kanjonin reitti kiertää lenkin valtatien (E10) pohjoispuolella. Jylhimmät ja kuvauksellisimmat kanjonimaisemat osuvat juuri tälle alueelle.

Kanjonin kierrokselle voi lähteä useammasta paikasta ja reitin voi kulkea myötä- tai vastapäivään. Olin pysäköinyt auton junaradan viereiselle parkkipaikalle, joten lähdin sieltä reitille ja kuljin alikulkutunnelilta maisemakierroksen myötäpäivään.

Soratie johtaa alikulkutunnelin ja samalla ”Villin poron vesiputous” -ympäristötaideteoksen läpi. Tunnelin seinät on maalannut taiteilija Annica Waara värikkäillä vesiputouksen vuodenaikoja ja pohjoisen porojen elämää kuvaavilla maalauksilla. Tunnelmaa tuo Simon Maraisen teosta varten luoma musiikki, joka soi juuri sopivalla volyymilla tunnelissa kaikuen.

Heti tunnelin jälkeen alkaa varsinainen polku. Infotaulussa on selkeä alueen kartta, johon on merkitty reitti ja nähtävyydet sen varrella. Matkalla on useita infotauluja, joissa kerrotaan alueen historiasta ja luonnosta. Vasta paikan päällä saattaa selvitä, ettei kanjonin mahtava vesimassa syöksykään luonnon tunnelista, vaan ihmeellisen symmetrinen reikä on ihmisen tekemä.

Koko polku on katettu leveällä lankkutiellä. Tukevan kaiteen takaa on turvallista kurkottaa räpsimään muistoja kuvauksellista nähtävyyksistä. STF:n Abiskon retkeilykeskus seisoo uljaalla paikalla kanjonin takana nousevalla kalliolla.

Kovin montaa minuuttia ei tarvitse askeltaa, kun jo saapuu ensimmäiselle hienolle paikalle. Vesi suorastaan ryöpsähtää valkoisena pimeästä tunnelista vapauteen. Oman tunnelman tuo heti sen yläpuolella kirskahteleva juna, jonka ruosteenruskeat vaunut liukuvat koivikon keskellä loputtomiin.

Rotko on valtaosin kovaa liuskekiveä ja dolomiittia. Tummilla pystysuorilla seinämillä viihtyy runsas kasvillisuus kukista sammaliin. Vesi virtaa kristallinkirkkaana, pohjan lohkareet näkyvät tarkkoina metrienkin syvyydessä. Kosken pauhu tuntuu korvissa ja peittää muut äänet alleen.

Reitti on merkitty keltaisella, mutta lautapolulta ei pääse eksymään muutenkaan. Noin kolmensadan metrin päässä odottaa suuri kultainen kruunu, joka on Ruotsin kansallispuistojen symboli. Tällä kohdalla on piknikpaikka, jossa kelpaa istua eväiden kanssa – ainakin hyvällä ilmalla. Taukopaikalle asti polku on esteetön.

Puinen kävelypolku päättyy taukopaikalle, josta voi jatkaa kierrosta pienempää hiekkaista ja mutaista polkua pitkin. Yhdessä kohdassa on mukava kivilohkare ja kuvauspaikka. Kanjonin yli pääsee pitkää siltaa pitkin.

Silta näyttää ruosteiselta mutta on tukeva – kameran uskaltaa kaivaa esiin ja seisahtaa keskelle maisemaa. Komea näkymä avautuu kohti etelää, jossa Nuollá kohoaa kanjonin takana. Rinteillä erottuvat hissi ja Rihtonjiran vesiputous, alemmalla huipulla hissiasema.

Kanjonin itäpuolelle on rakennettu pitkospuita kosteimpiin kohtiin, aivan rotkon reunalla mutkittelee luonnonpolku. Polkua voisi jatkaa myös vasemmalle kallioille, joilla on hieno näköalapaikka. Myös Torneträsk-järven rantaan pääsee hiekkatietä pitkin.

Kanjonin itäpuolella ei ole kaiteita ja maa voi olla sateella tai sateen jäljiltä mutainen ja liukas. Ihan reunalle ei kannata singahtaa selfie-kepin kanssa.

Aivan reitin lopussa kanjonin pauhu alkaa jäädä taakse. Maa voi olla paikoin vetistä, kun ohitetaan pieni mökki. Mökin jälkeen saavutaan museon pihalle. Munanmuotoinen kivi ja risti kertovat, että tallustellaan pyhiinvaelluspolulla. Muutama henkevä askel hiekkatietä, ja oletkin jo palannut takaisin alikulkusillan tunnelille.

Tunnelin läpi kulkien voi piipahtaa tien eteläpuolella. Sillan alla pääsee kävelemään aivan vedenrajaan katselemaan Abiskojåkkan kuohuja ja veden syöksymistä vaahtopäisenä mustaan tunneliin. Pieni lenkki kannattaa ehdottomasti tehdä myös Kungsledenilla joenvartta pitkin – huikea liuskekivinen jokilaakso jatkuu vielä pitkän matkaa!

Linkkejä

Abiskon kartta & infoa (Ruotsin kansallispuistot)