Husfjellet sijaitsee Pohjois-Norjan Senjan saaren koillispuolella lähellä suosittuja nähtävyyksiä Tungenesetiä ja Ersfjordenin rantaa. Husfjelletiä kehutaan yhdeksi palkitsevimmista Senjan vaelluskohteista. Vaikka retki on luokiteltu vaativaksi, nousu on pääosin maltillisen loivaa, korkeanpaikan ahdistusta ei tarvitse kokea kuin korkeintaan huipulla, ja maisemat hivelevät silmää koko matkan ajan.
Norjan suurin ja kuuluisin saariryhmä ovat Lofootit, Senjan saari seuraa heti perässä. Myös maisemiltaan Senja on samaa maata: huikeita teräviä vuorenhuippuja, turkoosina kimaltelevia vuonoja ja mutkittelevia teitä rantoja pitkin. Senja alkaa saavuttaa Lofoottien suosiota turistimäärillä laskettuna, joten vuorien poluilla ja teiden levikkeillä on usein ruuhkaa kesän kuukausina.
Siinä missä vaikkapa kuuluisimmalla vuorella, Seglalla, tai sen viereisellä Hesten-vuorella väkeä lappaa kuin karnevaaleilla kelistä riippumatta, Husfjellet on selvästi rauhallisempi retkikohde. Vain muutama muu urhoollinen retkeilijä vilahti sumussa ja sateessa Husfjelletin huipulla käydessäni.
Husfjelletille saapuminen ja pysäköinti
Husfjellet sijaitsee Skalandissa Bergsfjorden- ja Steinfjorden-vuonojen kainalossa. Finnsnesistä ajaa Skalandiin noin tunnissa Bergsbotnin kautta.
Bergin kylällä on Joker-ruokakauppa, joka tarjoaa ilmaisen WC:n ja kahvia! Kahvin kylkeen kannattaa ostaa ihanan meheviä ja tuoreita kanelipullia kiitokseksi hyvästä palvelusta, ja retken jälkeen myös aurinkokuivatulla tomaatilla päällystetty pizzahyrrä maistuu taivaalliselta. Ruokakaupan lähistöltä löytyy ranta, jossa voi piipahtaa hyvällä kelillä.
Husfjelletin reitin lähtöpaikka on vastapäätä ruokakauppaa tien toisella puolella. Polku kulkee aivan Bergin kirkon vierestä. Kirkon parkkipaikalle on yleisesti pysäköity, mutta Senjalla on viime vuosina ahkerasti rakennettu erillisiä parkkipaikkoja kasvaneille turistimäärille. Seuraa siis opasteita.
Läheltä Fv251-tietä löytyy hyvä Skalandin leirintäalue. Telttapaikkoja ei ole kovin montaa, mutta nurmi on tasainen ja tilat modernit. Maksun voi hoitaa kätevästi netissä.
Husfjelletin reitti
Husfjelletin vaellukselle osuu samalla kerralla kolme kohdetta: Myran laavuineen, Sommardalen Sommarhaugen-näköalapaikalla sekä varsinainen Husfjelletin huippu. Myranilta asti kuljetaan huikeissa vuonomaisemissa. Laavun tulipaikalle pitää viedä itse puut, jos mielii nuotiota.
Husfjelletin vaellusreitti on merkitty punaisella eli vaativaksi. Matkan varrella Myranin laavulle polku on luokiteltu vihreäksi eli helpoksi. Siitä eteenpäin Sommardalenin näköalapaikalle reitti on puolestaan keskitasoista eli sinistä.
Husfjelletin korkeus on 632 m. Monissa lähteissä kerrotaan, että Husfjelletin korkeus on 635 m, mutta alueen infokyltin (sekä oman karttasovellukseni) mukaan vuori on tuon kolme metriä matalampi. Olisiko kulumaa ajan saatossa?
Pääosin vaellus on melko helppo, mutta keskivaiheilla suo saattaa upottaa ja aivan huipun tuntumassa on kivikkoista ja pientä ilmavuutta. Omasta mielestäni Husfjellet oli helpompi kuin Barden, Hesten ja Sukkertoppen. Myös Grytetippenin vaellus oli paljon työläämpi.
Husfjelletin vaellus tai päiväretki
Husfjelletin vaellus alkaa keskeltä kukkamerta, jossa opasteviitta näyttää suunnan. Viitan vieressä on infotaulu ja Husfjelletin reitin kartta. Opasteessa kerrotaan myös arvioitu kulkuaika eri etapeilla.
Kukkaketo vaihtuu tiheäksi havumetsäksi. Tuuheiden kuusien oksien suojassa vilahtaa linnunpönttö. Sammalmättäät jäävät nopeasti taakse, kun hiekkatie kurvaa aukean halki.
Puolessa tunnissa ehtii Myranille ja laavulle. Sen verran nousuakin on kertynyt, että Bergsbotnin vuonon tumman turkoosi vesi jo näkyy lehtipuiden yläpuolelta. Saniaisiin ja kesäkukkiin verhoutuneissa katoksissa on penkkejä ja pöydät.
Matka jatkuu loivasti nousten. Ensimmäinen virta on helppo ylittää kiviä pitkin. Ruskeahko vesi lienee soisesta maasta peräisin.
Seuraavaksi käännytään 90 astetta oikealle tiheään metsikköön. Polku muuttuu tässä vaiheessa mutaiseksi, paikoin jyrkässä rinteessä on isoja kiviäkin. Viidessätoista minuutissa selviytyy sen verran puurajan yläpuolelle, että hieno Bergsbotn ja sitä ympäröivät vuoret avautuvat jo kauniisti kulkijan takana.
Niin paljon Husfjelletin polkua on kuljettu, että muta ja turve ovat väistyneet kallion päältä. Sade saa lohkareet liukkaiksi. Surkean raihnaiset ja lehdettömät käkkyräkoivut sumussa muistuttavat aivan näkymiä Kaldoaivissa.
Sommardalenin Sommarhaugen-huippu (327 m) on puolessatoista tunnissa saavutettu. Jos kaipaa helppoa reittiä ja upeita maisemia, voi käydä vain Sommarhaugenilla ihailemassa Bergsbotnia ja kurkkaamassa Sommardalenin puolelle, jossa Husfjellet kohoaa.
Husfjelletille reitti jatkuu laskeutuen Sommarhaugenilta laaksoon. Laakso on enimmäkseen suota eli turvevelliä. Jos on ollut sateista, polulla saattaa olla noin metrin verran löysää alaspäin.
Valtaosin suon yli on rakennettu laiturinpätkiä, joita pitkin enimmät kosteat paikat voi välttää. Jotkut tasot uppoavat jostain kohdasta niille astuessa ja joidenkin laiturien väli on niin pitkä, että pitää ottaa vauhtia hyppyyn. Muutama nuori mies näytti yrittävän tennareissa suoreittiä ja melko syvälle upposivat harha-askelia ottaessaan.
Suon jälkeen helpottaa, kun maasto alkaa jälleen nousta kohti Husfjelletin huippua. Vaivaiset koivut ilmestyvät jälleen turvepolkua reunustamaan. Polkuja risteilee useampia, mutta kaikki johtanevat perille.
Husfjelletin huippu sumussa
Husfjelletin huippu on hyvin kivikkoinen ja polku kulkee aivan jyrkän reunan vierellä. Sumussa pudotusta ei juuri näe – ei tule korkean paikan kammoa, mutta turvallisuussyistä kannattanee pysytellä riittävän etäällä reunasta.
Hyvällä kelillä Husfjelletin huipulta avautuvat huimat panoraamamaisemat kaikkiin ilmansuuntiin. Koillisessa näkyy Steinfjorden-vuonon takana terävä Tungeneset, eteläpuolella hieno Bergsfjorden-vuono, jota pääsee ihailemaan jo Sommardalenista. Lounaassa saattaa vilkkua Sukkertoppen-sokeritoppavuori, mutta sumuisen sään takia asiaa ei tällä retkellä pystynyt varmistamaan.
Husfjelletin huipulla on postilaatikko, josta löytyy vieraskirja. Postilaatikolta huipulla voisi kävellä vielä edemmäs ja hiukan korkeammalle kapeita harjanteita. Hyvällä säällä upeat 360-maisemat näkyvät vähän joka puolelta. Sumussa ja kaatosateessa huiputuksesta saa vain liikunnan iloa.
Jos puhtia riittää, paluumatkalla voisi jatkaa harjannetta kaartaen vasemmalle toiselle huipulle, Litjebrusenille. Litjebrusenille johtaa ihan näkyvä polku, maisemat ovat melko samat kuin Husfjelletilläkin. Alas pääsee Litjebrusenin eteläharjannetta pitkin suoraan Sommardaleniin ja Sommarhaugenille.
Urheilukello näytti matkaa kertyneen yhteensä 8,7 km, nousua noin 644 m ja kokonaisaika 3:42. Kamalassa kelissä ei juuri pysähdyksiä tullut ja alas tulin juoksuaskelia alle tunnissa, kun mitään kuvattavaakaan ei varsinaisesti näkynyt.
Vinkki: Tällä retkellä on todennäköistä, että jalkineet kastuvat myös aurinkoisena päivänä. Aivan pienille lapsille en ainakaan sateisena kautena suosittelisi suo-osuutta. Retki on myös melko pitkä ja puhdasta vettä on hieman huonosti saatavilla.
Katso myös Senjan muut nähtävyydet:
