Pieni Karhunkierros Kuusamossa on luultavasti Suomen suosituin lyhyt vaellusreitti, jonka 12 kilometrin matkalla riittää retkeilijöitä ympäri vuoden. Pienelle Karhunkierrokselle osuvat useimmat legendaarisen Karhunkierroksen kuuluisimmista näköalapaikoista Oulangan kansallispuistossa.

Oulangan talvireiteistä Pieni Karhunkierros on pisin ja haastavin Oulangan erämaaladun ohella. Muita talvireittejä Oulangalla ovat Kiutaköngäs ja Hiiden hurmos Oulangan luontokeskuksen vieressä. Kuusamon talviretkellä kannattaa myös piipahtaa ainakin Rukan Valtavaaralla sekä Konttaisella.

Pieni Karhunkierros kulkee Oulangan kansallispuiston eteläisimmässä osassa. Päiväreitillä voit ihailla uskomattoman hienoja putouksia ja koskia, kuunnella hiljaisuutta jylhissä metsissä ja nauttia tulen loimusta nuotiolla. Talvinen Pieni Karhunkierros on Kuusamon helmi!

Lue myös: Pieni Karhunkierros kesällä ja syksyllä

Mistä aloittaa Pieni Karhunkierros talvella?

Pienen Karhunkierroksen lähtöportti on nykyään Juumassa (osoite Juumantie 134, Kuusamo). Alueella on suuri pysäköintialue, josta löytyy varmasti tilaa ainakin talvella. Portilta on matkaa Myllykoskelle reilu 1,5 kilometriä.

Toinen vaihtoehto on lähteä matkaan Oulanka Basecampin parkkipaikalta (osoite: Myllykoskentie 33, Kuusamo), josta Myllykoskelle patikoidaan vain 600 metriä. Molemmista lähtöpisteistä siis varsinainen rengasreitti alkaa Myllykoskelta. Pysäköinti on ilmaista.

Pieni Karhunkierros on merkitty vihreällä puihin, lisäksi reitillä on heijastimilla varustettuja tolppia sekä useita polkuviittoja.

Kumpaan suuntaan Pieni Karhunkierros kannattaa kiertää?

Pienen Karhunkierroksen voi kiertää kumpaan tahansa suuntaan. Kesällä suositeltu kulkusuunta on myötäpäivään, jolloin saavut yllättäen metsästä huikealle Kallioportille kallion laelle, pääset lounaalle Harrisuvannon laavulle, ja päivälliselle Jyrävänkosken ääreen Siilastuvalle.

Talvella kulkusuunnaksi suositellaan vastapäivään kiertämistä, sillä Kallioportin portaat lumisina ja jäisinä ovat mahdollisesti helpommat nousta kuin laskeutua.

Pienen Karhunkierroksen taukopaikat ovat vastapäivään kierrettynä järjestyksessä: Myllykoski, Siilastupa, Harrisuvanto ja Pyöreälampi (tulipaikat) sekä muutama penkki näköalapaikoilla. Taukopaikoilta löytyy kuivakäymälä.

Kauanko kestää kiertää Pieni Karhunkierros?

Kesäaikaan Pienen Karhunkierroksen kulkemiseen menee noin 3-6 tuntia, talvella voi varautua 5-8 tunnin matkaan. Päiväretken kesto riippuu siitä, mitä retkellä tekee, ja millaista vauhtia pystyy tai haluaa kulkea. Pienellä Karhunkierroksella voi myös yöpyä, ja kulkea reitin kahdessa päivässä.

Majoittua voi Pienellä Karhunkierroksella huolletuilla taukopaikoilla: joko Jyrävän Siilastuvalla autiotuvan lämmössä, tai sitten telttaillen Harrisuvannon laavulla tai Pyöreälammen tulipaikalla. Myllykosken päivätuvalla ei voi yöpyä. Majoittua voi niin kesällä kuin talvellakin, talven pakkasilla tilaa on enemmän.

Pienen Karhunkierroksen vaellusreitti on niin suosittu talvellakin, että polku pysyy usein tampattuna, muttei välttämättä aina. Reitillä ei ole talvikunnossapitoa. Pyöräily on reitillä kielletty ympäri vuoden.

Pienen Karhunkierroksen reitti talvella

Portilta kuljetaan lumista polkua pitkin risteykseen, jossa saa heti miettiä kumpaan suuntaan lähtisi. Käänny oikealle. Hetken kuluttua laskeudutaan ja noustaan ensimmäiset lyhyehköt portaat, jotka ovat luultavasti peittyneet lumeen ja jäähän. Portaat voi kiertää sivusta.

Riippusilta johtaa hyisenä höyryävän Niskakosken yli. Kolmenkymmenen asteen pakkasella riippusilta naksahtelee ja paukahtelee, kuin hoputtaakseen ylittäjää. Sillan jälkeen ensimmäinen polkuviitta kertoo, että matkaa Myllykoskelle on 1.5 kilometriä.

Huurteisessa metsässä kuljetaan kilometrin verran Oulanka Basecampin kohdalle, josta löytyy Pienen Karhunkierroksen kartta ja opastetaulu. Kuudensadan metrin helpon polun päässä odottaa kenties Suomen kuvatuin koski ja mökki, Myllykoski.

Kuusamon Myllykoski talvella

Myllykosken mökki on vuonna 1926 rakennettu viljamylly, jossa on ollut toimintaa vuoteen 1948 asti. Kuusamon kaupunki on kunnostanut myllyn päivätuvaksi, jossa voi vierailla sisällä. Pihapiirissä on katettu tulisija ja pari penkkiä sekä puuvarasto ja kuivakäymälä.

Portaat oikealle ja ylös johtavat tasanteelle, jolta pääsee kuvaamaan Myllykoskea riippusillalta. Riippusiltaa pitkin lähdetään kiertämään Pientä Karhunkierrosta myötäpäivään. Vastapäivään reitti jatkuu Jyrävän-viittojen suuntaan, eli koski ylitetään vastaa matkan lopussa.

Aurinkoisena aamuna talvisen Myllykosken häikäisevin maisema avautuu jyrkän kallion rajaamaan suvantoon, jonka vastarannalla nököttää pikkuinen mökki. Myllykoskelta Jyrävälle johtavat portaat ovat pitkät ja jyrkät, ensin alas luisuessa, sitten ylös taiteillessa.

Polku jatkuu helppona ja tasaisena lumisessa metsässä. Myllykosken jälkeen seuraava nähtävyys on hieno 900-metrinen Aallokkokoski, joka näkyy vain osittain korkeiden puiden takaa. Koski pauhaa väsymättä, vaikka pakkanen paukkuisi ankarasti. Hurjapäisimmät harrastavat aallokossa koskenlaskua.

Matkalla Jyrävälle syvään lumeen tallottuja uria johtaa vähän väliä koskenpartaalle. Jyrävän suvantoon avautuvat jo kallion päältä upeat maisemat. Pitkät portaat alas putoukselle ovat talvella muuttuneet pulkkamäeksi.

Jyrävä ja Siilastupa

Jyrävän 9-metrinen putous on vaikuttava pauhatessaan keskellä lunta ja jäätä. Jyrävä on Kitkajoessa virtaava luonnontilainen koski ja joen mahtavin putous. Suosittelen koko 82 kilometrin Karhunkierroksen kulkijoille Pienen Karhunkierroksen kiertämistä juuri eteläistä polkua, jos aikaa ei riitä kiertää koko kierrosta.

Siilastupa on ainoa autiotupa Pienen Karhunkierroksen varrella. Soma 10 hengen autiotupa lämpenee kamiinalla, kovilla pakkasilla lämmitys ottaa aikansa. Pihalta löytyy puuvaja ja kuivakäymälä. Siilastuvan terassilta näkee suoraan Jyrävän kuohuihin.

Reitti jatkuu tiheässä metsässä. Siilastuvan keittokatos ohitetaan parinsadan metrin päässä. Taukokatoksen pihapiirissä voi myös leiriytyä.

Kalliosaari

Siilastuvalta patikoi noin 15-20 minuutissa yhdelle kauneimmista näköalapaikoista, Kalliosaarelle. Kyltti kertoo, että saari on sitkeästi pysynyt paikoillaan keskellä jokea kymmenien tuhansien vuosien ajan. Paanajärvelle Venäjän puolelle matkaa olisi näköalatasanteelta enää 20 kilometriä.

Kalliosaaren näköalapaikalla on puinen penkki, jolla voi levähtää, kosken virtaamista katsellen. Kalliosaari olisi mielettömän upea ilta-auringossa, mutta talven iltapäiväauringon kultaamat puunlatvat kosken yläpuolella näyttävät hienoilta nekin.

Matka jatkuu Kitkajoen myötäisesti kallioiden päällä. Hetken kuluttua maisemapaikalla on taas penkki lepotaukoa varten. Seuraavaksi sukelletaan Vattumutkan kohdalla tiheään kuusikkoon, jonne valonsäteetkään eivät tahdo yltää.

Harrisuvannon riippusilta ja laavu

Jyrkkä rinne laskeutuu Kitkajoen rantaan ja kääntyy äkkiä vasemmalle. Jäljistä päätellen joku on jatkanut jään yli matkaansa. Jokijäät saattavat olla vaarallisia, niille ei kannata mennä. Kapea kannas vie kohti Harrisuvannon riippusiltaa, joka pamahtelee ja heiluu kulkijan askelten alla. Riippusillan portaat olisi helpointa laskea alas pyllymäkeä.

Harrisuvannon keittokatos kätkeytyy metsän hämärään. Katoksessa on keskellä tulisija ja sivuilla useampi pöytä penkkeineen. Puuvajassa on isoja pöllejä, jotka saa helposti pilkottua hyvällä kirveellä. Pihalla on myös kuivakäymälöitä.

Harrisuvannolta Pieni Karhunkierros saapuu ison Karhunkierroksen risteykseen, jossa pitää valita, kulkeeko Rukalle Pienen Karhunkierroksen etelä- vai pohjoispuolta. Keittokatokselta kävelee 15-20 minuuttia tasaista polkua Kallioportin portaille.

Kallioportti ja portaat talvella

Kallioportille johtavia portaita on loputtomiin, ja portaat ovat jyrkät, lumiset ja jäiset. Alaosassa on köysi, jonka avulla voi kiskoa itseään ylöspäin. Ylempänä avuksi voi ottaa puiset kaiteet. Vain joissain kohdissa pystyy kulkemaan portaiden sivussa, valtaosin on taiteiltava mielenkiintoisissa asennoissa yrittäen löytää kengänkärjille jonkunlaista jalansijaa ja otetta.

Kallioportin näköalatasanne palkitsee portaissa uurastamisen. Näköalatasanteelta avautuvat huikeat metsäiset näkymät mutkittelevan Kitkajoen ylle. Jos on kupeksinut matkalla, suurin osa maisemasta jää jo auringonsäteiden ulottumattomiin.

Kallioportilta jatketaan ensin pienen metsikön halki, sitten laskeudutaan taas lyhyen matkaa jäisiä portaita. Polku kulkee lumipeitteisen lammen vierellä, suon ja soistumien yli vievät pitkospuut ovat syvällä lumen alla.

Seuraava taukopaikka on Pyöreälampi matalan kallion päällä. Pyöreälammelta löytyy katokseton tulipaikka, pöytä- ja penkkiryhmä, puuvaja sekä huussi.

Pyöreälammelta matka jatkuu tiheässä metsässä pitkää suoraa polkua ja kääntyy sillalle Putaansaareen. Tästä on enää muutaman minuutin kävelymatka takaisin iltahämärässä kohisevalle Myllykoskelle ja riippusillalle. Vaikka olisi aamulla ihaillut Myllykosken kuohuja riittävästi, musteensininen iltamaisemakin kutsuu pysähtymään toviksi.

Pieni Karhunkierros talvella – kokemukseni pähkinänkuoressa

• Kiersin Pienen Karhunkierroksen helmikuun puolivälissä vastapäivään. Lähtiessäni liikkeelle aamulla pakkasta oli -30.5 C, päivä oli enimmäkseen aurinkoinen.
• Valoisaa aikaa riitti helmikuussa hyvin leppoisaan kävelyyn, eväiden syömiseen ja tulisteluun sekä autiotuvalla että laavulla, ja noin kuudensadan kuvan ottamiseen. Vaellukseni kesto oli 7,5 h, josta liikkeellä noin 2,5 h. Pikaisella matematiikalla se tarkoittaa, että käytin viisi tuntia koskien ihailuun ja kuvailuun, puiden pilkkomiseen ja tulisteluun, syömiseen sekä kaiteista roikkumiseen jäisissä portaissa.
• Useimmat retkeilijät patikoivat Pienen Karhunkierroksen myötäpäivään, vaikka talven suositus on vastapäivään. Kuvaamisen kannalta helmikuun aurinko oli aina lähes täydellisessä kohdassa vastapäivään kuljettaessa, joten suosittelen tätä kulkusuuntaa.
• Kallioportin portaat ovat heittämällä Pienen Karhunkierroksen talviretken haastavin kohta, sekä ylöspäin että alaspäin. Kannoin lumikenkiä valtaosan matkasta repussa, pienetkään lumikengät eivät ole portaissa hyödyksi. Nastat kengänpohjissa toimisivat parhaiten, mutta hyvin erikoisella könyämistekniikalla portaista selviää noin 15 minuutissa tavallisillakin talvikengillä. Harrisuvannon ja Kallioportin välinen kilometrin matka on kaikkein hitain etappi talvella.
• Myllykosken muut portaat olivat hyvässä kunnossa, paitsi juuri Jyrävän suuntaan lähtevät portaat, joiden tilalla oli jäämäki. Mäet pystyi kulkemaan portaiden vieressä, joskin hiukan hankalasti.
• Jos ei halua kiertää koko Pienen Karhunkierroksen vaellusreittiä, Myllykoskelle pääsee kymmenessä minuutissa Oulanka Basecampin pysäköintialueelta. Kuusamon Myllykoski onkin suosittu tulistelupaikka yhden Suomen kuvatuimman maiseman vieressä. Aamupakkasella ei vielä ollut ruuhkaa, illan hämärtyessä näköalapaikalle piti jopa jonottaa.
• Oulanka Basecampissa on ravintola (ja baari tai ehkä kahvila), aukioloajat jäivät epäselviksi.
• Vaikka Pienellä Karhunkierroksella riittää retkeilijöitä myös talvella, Rukan Valtavaaran ja Pyhävaaran sekä Konttaisen reitteihin verrattuna rauha ja hiljaisuus on omaa luokkaansa, eikä taukopaikoillakaan ole tungosta.
• Pienen Karhunkierroksen talvireitti on haastava erityisesti jäisten portaiden takia, mutta myös 12 kilometrin matka vaatii jonkin verran kuntoa, vaikka suuri osa polusta on suhteellisen helppokulkuista. Oman lisänsä tuo mahdollisesti kova pakkanen. Jos olet kokematon talviretkeilijä, lue ensin oppaani talviretkeilyn varusteista ja valmistautumisesta lumeen ja pakkaseen.
• Kauniilla ilmalla suosittelen ehdottomasti Pientä Karhunkierrosta talvella – patikoidessa selviää, miksi Pieni Karhunkierros on niin suosittu!

Lue myös:

Valtavaara talvella - Rukan upeimmat tunturimaisemat
Konttainen talvella: satumaiset tykkymaisemat Valtavaaran kainalossa
Pyhän Jyssäys talvireitti - sopii myös fatbike-reitiksi
Pyhä-Luoston hienoja talvireittejä: Pyhän huippu, Soutaja-tunturi sekä Karhunjuomalampi

- m a i n o s -

- m a i n o s -