Sipoonkorven kansallispuisto itäisellä Uudellamaalla on erämainen retkikohde vain lyhyen matkan päässä Helsingistä. Sipoonkorpi tarjoilee vihreitä havumetsiä, sammaleisia kallioita ja maaseudun perinnemaisemia.
Sipoonkorven reitit vaihtelevat tasaisemmista ja helpoista luontopoluista haastavampiin reitteihin, joilla juurakkoiset polut nousevat paikoin jyrkkiä kallioiden rinteitä. Tyypilliseen uusmalaiseen luontoon kuuluvat peltojen reunustamat metsäiset metsät, lammet ja purot. Sipoonkorven kansallispuisto kuuluu Natura 2000-ohjelmaan.
Sipoonkorven reitit ja pysäköintialueet
Sipoonkorvessa on useita lyhyitä retkeilyreittejä, joista noin viidenkilometrin mittainen Kalkinpolttajanpolku on pisin ja samalla kenties tunnetuin. Kalkinpolttajanpolulta lähtee merkitty yhdysreitti myös Knutersin kierrokselle ja Bakunkärrin kierrokselle aina Fiskträskin kierrokselle saakka, sekä pohjoiseen Bisajärvelle ja Kuusijärvelle.
Sipoonkorven kansallispuisto sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Helposti saavutettavaan kansallispuistoon pääsee kätevästi julkisilla, joko bussilla tai junalla ja bussilla. Bussi pysähtyy Kalkkiuunintiellä ja lähellä Tasakalliontien parkkipaikkaa.
Sipoonkorvessa on paljon pysäköintitilaa ja parkkipaikkoja löytyy kansallispuiston eri puolilta. Kalkinpolttajanpolun lähimmät parkkipaikat löytyvät Kalkkiuunintieltä. Kalkkiuunintien parkkipaikoille mahtuu kuitenkin vain kymmenkunta autoa ja alueet ovat usein täynnä.
Suuri pysäköintialue löytyy osoitteesta Tasakalliontie 1, jossa tilaa on yli 50 autolle.
Sipoonkorven retkeilyreiteillä ei ole talvikunnossapitoa, mutta polut ovat usein tallaantuneet lumisinakin talvina. Parkkipaikat ja tiet aurataan yleensä nopeasti.
Kalkinpolttajanpolku – suosituin reitti
Kalkinpolttajanpolku on rengasreitti, jonka pituus on 4,8 kilometriä. Kalkkiuunintien parkkipaikat ovat reitin varrella, mutta Tasakalliontien pysäköintialueelta reittiin tulee lisää matkaa reilu kilometri suuntaansa. Suosituimmalta parkkipaikalta retken pituudeksi tulee siis kokonaisuudessaan reilu seitsemän kilometriä.
Kalkinpolttajanpolku mutkittelee korpimaisissa metsissä ja nousee jylhille kallioille, joilta avautuvat maisemat Vantaan Sotunkiin ja avarille pelloille. Nimensä reitti on saanut entisaikojen elinkeinoista, kalkin louhimisesta ja poltosta.
Reitin varrelle osuu suosittu Kalkkiruukin laavu ja tulipaikka. Taukopaikalla on kuivakäymälä, useita pöytä-penkkiryhmiä sekä makuusoppi. Kalkkiruukin laavun ympäristössä saa myös telttailla.
Kalkinpolttajanpolku on luokiteltu haastavaksi reitiksi korkeuserojen takia. Jyrkimpiin rinteisiin on rakennettu metalliritiläportaat tai kaiteita. Keleistä riippuen polut ja portaat saattavat olla talvella hyvin liukkaita.
Kalkinpolttajanpolun reitti on merkitty vihreävalkoisin vinoneliöin puiden runkoihin. Tasakalliontien parkkipaikalta polku on merkitty oranssilla. Merkit erottuvat hyvin myös talvella.
Suositulla reitillä kulkee paljon ihmisiä varsinkin viikonloppuisin ja kauniilla säällä. Vaikka lunta olisi paljon, Kalkinpolttajanpolulle ei todennäköisesti tarvitse lumikenkiä. Talvikengillä portaat ovat joka tapauksessa helpompia nousta.
Kalkinpolttajanpolun reittikuvaus
Tasakalliontien pysäköintialueelta lähdettäessä kuljetaan ensin hetken matkaa tietä pitkin reittimerkkejä seuraten. Risteyksestä käännytään vasemmalle toiselle tielle, jolta käännytään taas vasemmalle kohti metsää. Metsänrajalla on kyltti Kalkinpolttajanpolulle, matkaa reitille on tässä vaiheessa 400 metriä.
Polku sukeltaa lumiseen metsään ja alkaa nousta saman tien alueen korkeimmalle kalliolle, Högbergetille. Kallion päällä on suuri kivikasa, joka on saanut lumihunnun ylleen.
Risteyksestä voi lähteä kiertämään Kalkinpolttajanpolun rengasreittiä joko oikealle tai vasemmalle. Myötäpäivään kiertäessä pääsee nauttimaan heti auringosta ja laavu osuu loppumatkalle, kun nälkä alkaa kurista vatsassa.
Hankeen muodostuneet polut kiemurtelevat kallioiden laella ja johtavat kulkijan pöytä- ja penkkiryhmien äärelle maisemalliselle taukopaikalle. Kengänjälkien vierellä näkyy lukuisia renkaanjälkiä fatbikeista. Högbergetiltä avautuu hieno näköala yli mäntyjen latvojen aina Vuosaaren satamanostureille saakka.
Avarilta kallioilta laskeudutaan tiheään metsään. Vaikka aurinko paistaisi kirkkaalta taivaalta, tuuheat kuuset verhoilevat polun hämärään. Ikivihreät varvut pilkistävät puhtaan valkoisen nietoksen alta.
Ennen Kalkkiuunintietä ylitetään jäätynyt puro siltaa pitkin. Pienen aukean jälkeen palataan taas metsikköön ja noustaan jyrkkää kalliota. Kaiteesta huolimatta juurakkoinen rinne on äärimmäisen liukas ja nousu hidasta.
Kallion jälkeen seuraa toinen jäätynyt puro, jonka ylle lumiset oksat kaartuvat kauniisti. Ritiläportaat johtavat alas tien varteen. Hetken matkaa polku kulkee Kalkkiuunintien länsipuolella valoisalla kalliolla.
Kalkinpolttajanpolku kurvaa nähtävyyksien äärelle kalkkilouhokselle. Kallioilta ei pääse putoamaan, sillä alue on aidattu joka puolelta. Aivan tien vierestä löytyvät isot kivimuurit, jotka pilkistävät lumen alta.
Polku saapuu Kalkkiuunintien toiselle parkkipaikalle. Tien vieressä on Sipoonkorven kartta ja tietoa alueen luonnosta sekä retkeilystä. Heti infotaulun takaa sujahdetaan takaisin metsään.
Kalkinpolttajanpolun pohjoisosa kuljetaan tasaisemmassa maastossa tien vierustaa. Rakennuksien läheisyydestä huolimatta korpimetsä näyttää siltä kuin minä hetkenä hyvänsä lumisen oksan takaa voisi kurkistaa vaikkapa ilves.
Kuusijärven risteyksestä käännytään paluumatkalle ja kohti laavua. Kalkkiruukin suositulla laavulla on usein tulet. Helmikuussa laavulle ja sen viereiselle kalliolle paistaa ihana aurinko vielä neljän-viiden aikaan iltapäivällä, jos on paistaakseen. Kallion reunaan on rakennettu melko huomaamaton köysikaide, liekö retkeilijöitä usein humpsahtanut alas mustikanvarpuihin.
Laavun lämmön ja evästauon jälkeen jaksaa taas patikoida. Viidensadan metrin päästä voisi lähteä kohti Bakunkärriä. Tasakalliontien parkkipaikalle on vielä yli kaksi kilometriä, joten jos on nautiskellut myöhäisestä ilta-auringosta laavulla, saa pistää talvikenkää toisen eteen ehtiäkseen pois metsästä valoisaan aikaan.
Polku polveilee metsän keskellä ja nousee ison pystysuoran kallioseinän vierustaa. Sammaleiselle kallioseinälle muodostuu talvella hienoja paksuja jääputouksia.
Lopulta reitti palaa takaisin Högbergetin risteykseen, jossa lumen kuorruttama harmaa kyltti osoittaa Tasakalliontien pysäköintialueelle. Kuulaan pakkaspäivän kääntyessä iltaan taivaan sini kalpenee vaaleanpunaiseksi – korven hiljainen lähiluonto alkaa valmistautua yöhön.
Sipoonkorven kansallispuisto retkikohteena
Sipoonkorvessa retkeily on sallittua jokaisenoikeuksia noudattaen. Telttailla ja leiriytyä voi karttaan merkityillä alueilla, myös talvella. Tulet saa sytyttää vain huolletuilla tulipaikoilla.
Sipoonkorvessa ei ole jätehuoltoa, eli kansallispuistossa noudatetaan roskatonta retkeilyä. Biojätteet voi laittaa kuivakäymälään, mutta muut roskat pitää kantaa mukanaan pois luonnosta. Talvella pilkkiminen on sallittua, paitsi Byabäcken-, Ritobäcken ja Hälsangsbäcken joilla sekä Storträskillä.
Sipoonkorven reiteillä matkapuhelinten kuuluvuus on yleensä hyvä. Hätätilanteessa voi soittaa 112.
Mikä on Sipoonkorven paras reitti?
Sipoonkorven hienoimmat maisemat avautuvat juuri suosituimman Kalkinpolttajanpolun korkeilta kallioilta, mutta hienoa metsäluontoa pääsee kokemaan tasapuolisesti kaikilla lyhyemmilläkin retkeilyreiteillä. Kaikki Sipoonkorven reitit käyvät myös talviretkeilyyn.
Kun lähdet jo aamulla muutaman tunnin retkelle Kalkinpolttajanpolulle, ehdit käydä valoisalla ajalla vielä toisellakin reitillä. Tasakalliontien parkkipaikalta on helppo vierailla hienolla Storträsk-järvellä ja keittiökatoksella, jossa on usein tulet.
Näille Sipoonkorven reiteille pääset yhdyspolkua pitkin sekä Bakunkärrin parkkipaikalta:
- Knutersin kierros 3,8 km
- Bakunkärrin kierros 2,0 km
- Fiskträskin kierros 2,8 km
Hieman kauempaa löydät myös tunnelmallisen Byabäckenin luontopolun, jonka pituus rengasreittinä on 2,1 km.
Linkkejä
