Olen syysihminen. Syksy ja varsinkin ruska-aika on paras vuodenaika ulkoiluun. Loka-marraskuun vaihteessa lehdet kahisevat jo maassa eteläisessä Suomessa, ilma on kirpeä muttei liian kylmä, ja päivänvaloa riittää yhä pitkälle iltaan. En ollut aiemmin telttaillut myöhään syksyllä, talvesta puhumattakaan, joten oli aika kokeilla kylmemmän ajan retkeilyä. Tarkoitukseni oli testata uutta talvimakuupussia ja kahden makuualustan yhdistelmää joulukuun Syötteen lumikenkävaellusta varten, sekä nauttia raikkaasta ilmasta. Uuden retkeilyaskeleen ottaminen ja syysretkeilyn aloittaminen onnistui kätevästi lähiluonnossa Nuuksion kansallispuistossa.
Luontokohteen valinta ja reitin suunnittelu
Retkeilen mieluiten hiljaisissa kohteissa, mutta syrjäisten ja samalla hienojen paikkojen löytäminen Etelä-Suomen helposti saavutettavista kansallispuistoista on joskus haastavaa. Aikani Nuuksion karttaa tutkittuani päätin pistää leirin pystyyn Vääräjärvelle. Se olisi riittävän etäällä suosituimmista luontopoluista. Ajoin lähimmälle parkkipaikalle Yli-Takkulan tilalle, jonne pääsee myös bussilla. Tilalle ei ollut mitään tienviittoja, ja ajoin vahingossa Google Mapsin ohjaamana yksityiseen pihaan. Pihan nuori mies neuvoi oikeaan suuntaan ja sanoi, että pihaan on eksytty ennenkin. Parin sadan metrin päästä löytyikin iso punainen maalaistalo parkkipaikkoineen.
Samoin kuin syysretkeilykokemukseni, myös kartanlukutaitoni oli vielä jokseenkin olematonta. Koska Nuuksio on periaatteessa tuttu paikka, en ole koskaan hankkinut alueen karttaa. Tälläkin kerralla ajattelin pärjätä kännykällä. Parkkialueelta ei kulkenut merkittyä reittiä Vääräjärvelle, joten vetäisin karttasovellukseen suoran viivan parkkipaikalta metsän poikki järvelle.
Kartanlukutaito kannattaa opetella, vaikka retkeilisi vain lähiluonnossa: välttää eksymisen ja osaa kiertää pahimmat esteet, kuten suot, ojat ja jyrkät kalliot. Esimerkiksi Nuuksiossa risteilee paljon merkitsemättömiä kinttupolkuja, joita seuraamalla saa helposti suuntavaistonsa sekaisin, jopa 180 astetta. Reitilleni osui myös kosteikko tai soistuma, jota ei pystynyt kiertämään. Goretex-vaelluskengät lirauttivat pikkuisen vettä sukkiin, ja toivoin, että olisin ottanut kumisaappaat tai piirtänyt paremman reitin. Lyhyellä retkellä ja lähellä sivilisaatiota GPS oli kullanarvoinen, mutta päätin opiskella suunnistustaidot perusteellisesti ennen seuraavaa retkeä jossain kaukaisemmassa kohteessa.
Soratie ja puro olivat hyvät maamerkit, jotka löytyivät lopulta pusikoissa rämpimisen jälkeen. Tien vieressä oli myös parkkipaikka, josta lähti leveä polku puron reunaa pitkin kohti Vääräjärveä. Leiripaikalle kertyi matkaa yhteensä 3,3 kilometriä, aikaa kului tunti ja viisitoista minuuttia.
Syystelttailu Vääräjärvellä
Vääräjärven telttailualueella on tulipaikka ja puuliiteri sekä kuivakäymälä. Niemekkeellä kasvaa tiheässä havupuita ja alue on kohtalaisen iso. Maisemat järvelle ovat kauniit varsinkin vedenrajassa sijaitsevalta nuotiopaikalta ja rantakalliolta. Istahdin tulipaikan penkille katselemaan tyyntä järveä ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Edes tuuli ei humissut puissa. Hiljaisuus tuntui aavistuksen pelottavalta, mutta sitähän tästä syrjäisemmästä kolkasta etsittiinkin!
Viiden minuutin kuluttua järvelle saapui ensimmäinen retkeilijä, joka alkoi pilkkoa puita. Se siitä yksinolosta, mutta toisaalta metsä ei tuntunut enää niin painostavalta. Aloin etsiä hyvää telttapaikkaa. Vääräjärvellä sitä sai etsiä hyvän tovin. Tiheän puuston lisäksi maa oli melko epätasaista, juurakkoista ja kumpareista, ja ainoat kunnolliset järvinäkymät löytyivät tulipaikan vierestä ja kallioilta. En halunnut leiriytyä parin metrin päähän nuotiosta, joten kipusin kalliolle. Itsestään pystyssä pysyvä teltta ja täysin tuuleton keli takaisivat onnistuneen yön. Koska kiiloja ei voinut työntää kallioon, sidoin myrskynaruja irtokiviin ja puihin, jottei teltta näyttäisi ihan muotopuolelta ja absidissakin mahtuisi puuhastelemaan.
Kohta tulipaikalta vilkkuivat nuotion liekit, ja paikalle saapui seuraava retkeilijä. Oli liian aikaista valmistaa päivällistä, joten sukelsin uuteen talvimakuupussiini ja aloin lukea kirjaa. Mukavassa pesässä silmät painuivat huomaamatta kiinni. Ja mikäs nukkuessa, jos tavoitteena on pelkästään testata makuupussia, ladata akkuja ja nauttia luonnosta ilman kiirettä yhtään mihinkään.
Parin tunnin päiväunien jälkeen oli jo pimeää, taivas oli tumma ja täynnä kirkkaita tähtiä. Laitoin pussillisen papupataa ja istuin vaahtomuovialusella kallioiden päällä. Kaksi retkeilijämiestä nökötti edelleen nuotiolla. He toivottivat tervetulleeksi liittymään seuraan. Keitin kuumat kaakaot ja katselin kipinöiden tanssia yötaivasta vasten.
Tunti vierähti nopeasti retkeilyjutustelun ääressä. Yllättäen pimeydestä tupsahti lisää retkeilijöitä, vaikka kello oli jo yksitoista yöllä. Pimeydessä vilkkui lukematon määrä otsalamppuja. Selvisi, että jokin aikuisten partiokerho saapui viikonlopuksi Vääräjärvelle telttailemaan. Kerholaisia oli yli kaksikymmentä.
Onneksi olin ehtinyt jo nautiskella hiljaisuudesta, sitä ei ollut enää tarjolla. Pimeässä metsässä kaikui puheensorina ja nauru, kun uudet retkeilijät pystyttivät telttojaan ja aloittivat ruuanlaiton. Päätin kokeilla tähtitaivaan kuvaamista. Lopputulos ei ollut kummoinen, mutta upeassa yömaisemassa seisoskeli mielellään. Lopulta painuin pehkuihin lukemaan kirjaani. Vilkaisin kahden aikaan viimeisen kerran kelloa, puhetta kuului edelleen. Matkasin höyhensaarille pehmeässä makuupussissa ilman korvatulppiakin.
Onnistunut syysretki
Heräsin kahdeksalta ja kävelin rannalle. Taivas hehkui kalpean vaaleanpunaisena auringonnousun aikaan. Pehmeäpiirteiset pilvet heijastuivat peilityynestä järvestä ja hentoinen usva liikkui hitaasti pitkin vedenpintaa. Yökyöpelit olivat vielä unillaan ja metsässä oli aivan hiljaista. Yön aikana kohonnut telttakylä näytti sekin hämmästyttävältä – Vääräjärvellä on sittenkin paljon telttapaikkoja.
Palasin omalle teltalleni ja kallioille keittelemään kaurapuuroa. Maisema-aamiaisen jälkeen pakkasin kamppeet ja suuntasin takaisin tulomatkan polulle. Säätiedotus lupasi rankkasadetta ennen iltaa, joten päätin toteuttaa B-suunnitelman ja lähteä Vaakkoin alueelle riippumattoilemaan pidemmän Nuuksion-retken asemesta. Lähikohteen hyvä puoli on myös se, että pois pääsee nopeasti.
Talviretkeilyä varten hankkimani varusteet toimivat oikein hyvin syysretkellä, jolla yölämpötila laski jo nollan tuntumaan. Vaikka rinkkaan tuli lisää painoa, yö sujui huomattavasti paremmin kuin yö kolmen vuodenajan varusteilla Norjan vuoristossa. Hiljaisuutta olisi voinut olla enemmänkin, mutta muuten syksyinen yö metsässä täytti kaikki odotukset. Aina ei tarvitse matkustaa kauas kotoa tai postikorttimaisemiin, hienoja ulkoilmakokemuksia saa lähiluonnostakin. Retkeilyharrastuksen alkutaipaleella lähiluonto on myös ehdottomasti helpoin ja mukavin paikka uusien taitojen kartuttamiseen.
Vinkit syysretkeilyn aloittamiseen:
- Kartanlukutaito. Jos on kesällä kulkenut vain merkityillä poluilla, eikä ole kunnolla perehtynyt kartan ja kompassin käyttöön, nyt on viimeistään aika korjata tilanne. Lämpiminä kesäöinä pärjää, vaikka eksyisi. Kylmänä vuodenaikana hypotermiariski kasvaa.
- Oikeat varusteet majoittumiseen. Loppuvuodesta maa on kylmä Etelä-Suomessakin, jolloin makuupussin pitää olla lämmin ja makuualustan riittävän eristävä. Alustana voi käyttää riittävän suuren R-arvon patjaa tai laittaa kaksi kesäisempää alustaa päällekkäin. Kylmäntuntemus on yksilöllistä. Loka-marraskuussa pärjää useimmiten kolmen vuodenajan makuupussilla, jonka comfort-arvo on nukkujalle sopiva, mutta talvimakuupussiakin voi jo käyttää. Teltalla ei ole niin suurta merkitystä yhtälössä.
- Riittävän lämpimät taukovaatteet. Päivällä ja liikkuessa saattaa yhä tuntua hikiseltä, mutta illalla lämpötila voi painua jo pakkaselle. Esimerkiksi fleece ja kevytuntuvatakki pitävät kylmän loitolla. Takamus kannattaa suojata kevyellä istuinalusella.
- Otsalamppu. Myöhään syksyllä pimeän laskeuduttua on oikeasti pimeää. Pidemmällä retkellä on hyvä olla myös varaparistot.
- Kirja. Lukeminen tähtitaivaan alla on mitä parhainta ajanvietettä, kun pimeää aikaa kestää kauan. Jos telttailee nuotiopaikalla, tulen ritinä ja mahdolliset juttukaverit saattavat voittaa teltassa käkkimisen. Vaihtoehtovaruste: kalavehkeet.
- Riittävästi lämmintä juotavaa. Lämmin juotava ja riittävä energiansaanti pitää kehon lämpöisenä ja mielen leppoisana. Termarissa juoma pysyy lämpöisenä koko illan.
- Kolmen vuodenajan varusteilla pärjää pitkälle syksyyn. Pakkaa mukaan sadevaatteet, yöksi kuiva kerrasto ja sukat, retkikeittiö, ruokaa ja juomaa, ensiapu, vessapaperi jne.
- Lähiluonto. Tutussa metsässä on matala kynnys kokeilla retkeilyharrastuksen jatkamista lämpimän kauden jälkeen. Kun ei vielä tiedä miltä yö kylmässä ja pimeässä metsässä tuntuu, mieltä voi rauhoittaa se, että on lähellä asutusta, pääsee helposti pois tarvittaessa ja on tutussa paikassa.
Myöhäisen syksyn telttaretki on askel kohti talviretkeilyä. Mitään ihmeellisiä taitoja ei tarvita – syysretkeily sopii hyvin vasta-alkajalle!
