Valtavaaran huiputus talvella kuuluu Rukan suosituimpiin retkeilykohteisiin. Valtavaara on Kuusamon korkein suojeltu tunturi, jonka huippu kurottaa 491 metriin. Kirkkaalla ilmalla Valtavaaran laelta avautuvat huikeat maisemat pohjoiseen Kuusamoon sekä itään Venäjälle asti.

Valtavaaran ja Pyhävaaran luonnonsuojelualue tarjoilee uskomattoman kauniita näköaloja vaara- ja tunturimaisemaan. Luonnonsuojelualueella on lukuisia päiväreittejä sekä Valtavaaran huipun kautta kulkeva kuuluisa vaellusreitti Karhunkierros. Rukan Valtavaaran alue sopii loistavasti niin kesä- kuin talviretkeilyynkin.

Ruka-Kuusamon seudulla on talviliikkujalle loputtomasti koettavaa. Rukan Valtavaaran lisäksi talviretkeilijän ykköskohteita ovat Konttainen ja Pyhävaara sekä Oulangan hienot reitit ja Pienen Karhunkierroksen näkymät talvella. Myös kuvaajien suosima Riisitunturi Posiolla on vain lyhyen ajomatkan päässä.

Rukalta löytyvät myös upeat rinteet laskettelijoille sekä monipuolinen latuverkosto hiihtäjille. Esimerkiksi koko Rukankylän ympäri pääsee hiihtämään valaistua latua pitkin.

Miten pääsee Valtavaaralle?

Valtavaaran talvireitin lähtöpiste on Saaruan iso pysäköintialue Itä-Rukalla. Vierestä löytyy Saaruan Taukotupa, jossa voi lämmitellä tulien ääressä. Pysäköintialueen reunasta löytyy infokyltti karttoineen ja viitta reitille. Parkkipaikan ja lähtöpisteen välillä kulkee latu, joten huomioi hiihtäjät latua ylittäessäsi.

Valtavaaran talvireitti on osittainen rengasreitti, jonka alkuosa kuljetaan samaa reittiä molempiin suuntiin. Talvireittien karttaan on merkitty kulkusuunnaksi vastapäivään. Karttoja ja esitteitä voi napata mukaansa maksutta eri paikoista Rukalta, kuten välinevuokraamoista.

Valtavaaran huiputus -reitti on niin suosittu, että polku pysyy talvella yleensä tampattuna. Lumikenkiä ei siis välttämättä tarvitse, ellei lähde retkelle juuri kovan lumisateen jälkeen ensimmäisten joukossa. Lumikengillä pääsee myös seikkailemaan omille reiteilleen pois ruuhkasta. Pyöräily on kielletty Valtavaaran alueella.

Valtavaaran reitti on luokiteltu vaativaksi. Vaativuutta tulee lähinnä muutamista jyrkistä nousuista ja laskuista. Valtavaaran talvireitin pituus on vähän alle kuusi kilometriä. Ohjeellinen kulkuaika on noin kolme tuntia, mutta kauemminkin retkellä voi viihtyä.

Reitti on merkitty selkeästi vihrein ja oranssein merkein sitä viitoin, eikä eksymisen vaaraa juuri ole. Talvella retkeillessä on silti hyvä varautua talvisiin olosuhteisiin ja osata talviretkeilyn perusteet.

Valtavaaran reitti talvella

Pysäköintialueelta lähtien reitin alku noustaan ensin jyrkkää rinnettä risteykseen, josta käännytään oikealle. Polkuviitassa lukee ”Valtavaaran huiputus” sekä talvireitti englanniksi eli Winter Trail. Lyhyen tasaisen polkuosuuden jälkeen noustaan vaihtelevasti loivaa tai hyvin jyrkkää rinnettä tiheässä metsikössä.

Oikealla puolella latu käväisee lähellä retkeilyreittiä. Hetken kuluttua saavutaan ensimmäiseen risteykseen. Vasemmalle kääntyy Karhunkierroksen reitti, joka siis johtaisi Karhunkierrokselle. Valtavaaran talvireitti jatkuu oikealle ja ylös.

Polku jatkuu jyrkästi ylöspäin. Kuuset alkavat näyttää jo upeilta lumikuorrutteessaan. Puiden runkojen välistä alkaa pilkistellä maisema Rukan rinteille. Hetkisen kuluttua upeat näköalat avautuvat puiden latvojen yläpuolella.

Seuraavaksi saavutaan toiseen risteykseen, josta löytyy jälleen reittikartta. Vasemmalle voi kääntyä, jos haluaa pistäytyä vain Valtavaaranlammen laavulla. Jos kiertää koko kuuden kilometrin Valtavaaran huipun kierroksen, käännytään oikealle kodan suuntaan. Halutessaan voi toki lähteä kulkemaan reittiä myötäpäivään.

Ensin laskeudutaan hetken matkaa alas rinnettä mutkitellen, sitten polku kaartaa loivasti vasemmalle. Seuraava etappi kuljetaan tasamaastossa aukealla. Valtavaaran huippu sekä päivätupa näkyvät jo kaukana vasemmalla.

Valtavaaran kota

Polku saapuu yllättäen pienen metsäisemmän pätkän jälkeen Valtavaaran kodalle, joka on naamioitunut lumikinokseen. Pieni kota on myös Valtavaaran ladun varrella, joten se on sesonkiaikana luultavasti täynnä niin hiihtäjiä, lumikenkäilijöitä kuin jalan retkeilijöitä.

Valtavaaran talvireitillä kulkee myös isompia ryhmiä, jotka täyttävät nopeasti taukopaikat. Polttopuita voi pilkkoa pienestä puuvajasta kotaa vastapäätä, hyyskä löytyy myös näköetäisyydeltä.

Lumikenkäilyreitti jatkuu kodalta suoraan ylös vasemmalle. Valtavaaran päivätuvalle johtava rinne on reitin jyrkin nousu. Rinne on suhteellisen lyhyt, vain kolmesataa metriä ja nousu pientä siksakkia, joten huipulle pääsee nopeasti.

Valtavaaran päivätupa

Valtavaaran pikkuinen päivätupa nököttää Kuusamon korkeimmalla luonnonvaraisella tunturilla, Valtavaaran huipulla. Alun perin palovartijan majana toiminut tupa on nähtävyys Valtavaaran talvireitin lisäksi Karhunkierroksella. Tuvan sisätiloissa on ollut kamiina vuoteen 2020 asti, nykyään varustukseen kuuluvat enää pöytä ja penkit.

Valtavaaran huipulla saattaa tuulla navakasti, ja pakkaspäivänä ilma voi tuntua jäätävältä. Jos tuvasta löytyy tilaa, siellä voi pitää tuulensuojaa ja nautiskella kuumat kaakaot, jos kodalle ei mahtunut. Tuuli on saattanut kerrostaa lunta ikkunoihin, maisemia ei näy mutta aivan säkkipimeässä ei tarvitse eväitään syödä. Muista sulkea ovi lähtiessäsi.

Valtavaaran huipulta avautuvat upeat tykkylumimaisemat kaikkiin ilmansuuntiin. Auringonlasku Valtavaaralla on erityisen hieno varsinkin kuulaana pakkaspäivänä. Kannattaa muistaa pakata reppuun otsalamppu, jos jää ihailemaan auringon viimeisiä säteitä huipulle, sillä matkaa on vielä reilu pari kilometriä takaisin lähtöpisteeseen.

Alas Valtavaaralta

Alas Valtavaaran huipulta lähdetään Karhunkierroksen reittiä lounaaseen eli ilta-auringon suuntaan helmikuussa. Jos on joskus vaeltanut ison Karhunkierroksen, voi tässä kohtaa muistella koko vaellusreitin tuskallisimpia kiipeämisiä mahdollisesti vesisateessa ja samalla antaa nostalgisten muistojen helliä mieltä.

Ensin laskeudutaan jyrkkää rinnettä, sitten loivempaa polkua tykkykuusien lomassa. Polulta poikkeava saattaa humpsahtaa kinokseen pyllyä myöten, vaikka jaloissa olisi lumikengät. Jälkien perusteella ainakin liukulumikengillä on kuljettu omia reittejä.

Hetken tasaisen kulkemisen jälkeen vasemmalla lumisten puiden takaa pilkottaa keittokatos, Valtavaaranlammen laavu. Tilavan taukokatoksen alla on useita pöytiä ja tulien ääreenkin mahtuu isompi porukka. Alueella on myös puuvaja sekä kuivakäymälä.

Matka jatkuu lumen kuorruttamien korkeiden kuusien välissä ylämäkeen. Lumipeitteinen Valtavaaran lampi pilkistää tykkypuiden välissä. Tuossa tuokiossa polku tulee takaisin risteykseen, josta rengasreitti lähtee kodan suuntaan.

Risteyksestä voi lähteä myös pois polulta oikealle ja ylös. Nousten ja mutkitellen tykkykuusten välissä pääsee hienolle maisemapaikalle vaaran reunalle, josta voi ihailla hienoja tykkylumisia puita ja maisemia Rukalle Ahmakallion ja Saarua-ahon suuntaan.

Paluumatka takaisin parkkialueelle sujuu hujauksessa alamäkeen. Viimeinen rinne, joka ylöspäin sai kevyen hien pintaan, on alaspäin jyrkkä ja liukas.

Valtavaaran huiputus talvella pähkinänkuoressa

• Valtavaaran talvireitin suositeltu kulkusuunta on vastapäivään. Reitillä patikoitiin ja lumikenkäiltiin molempiin suuntiin, mutta erityisesti iltapäiväretkenä suositeltu kulkusuunta on loistava, koska tällöin osuu Valtavaaran huipulle laskevan auringon aikaan.
• Reitti on erittäin hyvin merkitty, eksymisvaaraa ei käytännössä ole. On silti hyvä olla mukana jonkunlainen välineistö suunnistuksen avuksi.
• Ota ainakin mukaan: täyteen ladattu matkapuhelin (pidä lämpimässä), tulitikut, WC-paperia, kuumaa juomista ja jotain syötävää, sekä riittävästi lämmintä vaatetta.
• Jos keli ei ole erityisen jäinen, ei reitille osu mitään kovin liukasta kohtaa. Tavallisilla pitäväpohjaisilla talvikengillä pärjää hyvin.
• Tykkylumimaisemat ovat kauneimmillaan kirkkaalla kelillä, mutta Valtavaaran huiputus on upea talviretki pilvisenäkin päivänä!

Linkkejä

Luontoon.fi – Valtavaaran reitti ja talvireitit
Ruka.fi – Talviretkeily ja lumikenkäily

- m a i n o s -

- m a i n o s -