Haaveiletko haastavammista tai erämaisimmista vaellusreiteistä, mutta jokien ylitykset mietityttävät? Tiedätkö, mitä varusteita vesistöjen ylityksiin tarvitaan? Pohditko, kannattaako yksin lähteä kahlailemaan?
Jokien ylityksiin liittyvät usein vaelluksen isoimmat riskit. Yleinen neuvo on kahlata vain alle polven syvyisissä vesissä. Neuvoa noudattamalla jää kuitenkin moni hieno vaellusreitti kokematta (ainakin lyhyeltä vaeltajalta).
Saan pienenkin lätäkön kahlaamisesta edelleen hivenen kuumottavan adrenaliinipiikin, vaikka kaikenlaisia ylityksiä on takana jo roppakaupalla. Kehon ja mielen reagoiminen kylmään veteen tai voimakkaaseen virtaan on yksilöllistä, mutta kun uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen, itsevarmuus alkaa kasvaa vähitellen.
Kokosin tähän tietopaketin vesistöjen ylityksestä vaelluksella – varusteet, tekniikka ja turvallisuus – omiin kokemuksiini ja oppeihini perustuen.
Vesistön ylittämiseen valmistautuminen
Varusteet
Aloita vesistön ylitykseen valmistautuminen pakkaamalla kuivapusseihin kaikki, mikä ei saa kastua (elektroniikka, vaihtovaatteet, makuupussi jne., jos eivät vielä ole kuivapussissa) ja vaihtamalla yllesi kahlaukseen sopivat jalkineet. Pidä rinkan lantiovyö sekä rintaremmi auki ylittämisen aikana, jotta voit vapautua kantolaitteesta nopeasti kaatumistilanteessa.
Jos joen ylityksessä on vaarana rinkan karkaaminen virran mukana, mieti tarkasti, mitä varusteita tarvitset selviytymiseen. Laitan yleensä kännykän, virtapankin ja johdon pieneen kuivapussiin ja housujen reisitaskuun kartan ja kompassin kaveriksi. Satelliittipuhelimen klipsaisen myös kiinni vaatteisiini sopivaan paikkaan tai tungen samaan taskuun kännykän kanssa.
Housuja ei kannata kastella vaelluksella. Jos on syvää, ota housut pois. Jos olet laiska, kääri lahkeet polviin ja kärsi mahdollisesti märistä lahkeista.

Kuulun osastolle laiskat, ja kääräisen yleensä vaellustrikoot polven kohdalle tai vähän polvien yläpuolelle. Lämpimillä keleillä trikoo kuivuu nopeasti, jos joessa sattuisi olemaan arviotani syvempää.
Kylmillä tai sateisilla keleillä ja syksyllä tilanne on toinen: märät vaatteet eivät juuri kuivu ja niissä tulee vilu. Jos haluan pitää pöksyt kuivina (keli, syvä kahlaus) pidän polviin käärittyjen vaellustrikoiden päällä sadehousuja, joiden lahkeet kiristän remmeillä ennen jokeen hyppäämistä.
Kahlausjalkineet
Paljain jaloin ei kannata kahlata, sillä pohjassa saattaa olla teräviä kiviä. Kylmässä vedessä jalat kohmettuvat ja tuntoaisti heikkenee, joten et välttämättä edes huomaa haavojen syntymistä. Kenties yleisin kahluujalkine on Crocsin perinteinen puutarhasandaali.
Oma suosikkini pohjoisiin virtoihin on paksu ja ’vedenpitävä' Sealskinz-sukka sekä tilanteesta riippuen Crocsin kevyet sandaalit, joissa on kapea pohja ja kuminauhakiinnitys. Vedenpitävä sukka kyllä kastuu sisältäkin, mutta jalka pysyy lämpimänä. Kun ylitys tuntuu miellyttävältä, ei hankalassakaan paikassa iske paniikki niin nopeasti.
Sandaaleissani on leveät kuminauhat, ja ne toimivat muuten hyvin, mutta todella kovassa virrassa sandaalit tahtovat lähteä litomaan, kun kuminauha joustaa liikaa. Paras kahlausjalkine koviin (ja sameisiin) virtoihin sekä kivikkoisiin joen pohjiin olisi kunnollinen kenkä, joissa on riittävästi pitoa.
Olen kokeillut syysvaelluksella myös komboa vedenpitävä sukka + Goretex-vaelluskenkä (kevyt Inov 400 Rocklite) + sadehousut lahkeet kiristettynä kengän varren päälle. Olen silti varmuuden vuoksi käärinyt sadehousujen alla olevat trikoot polviin. Tämä yhdistelmä toimii yllättävän hyvin, kun kahlauksen tekee suhteellisen rivakasti – loistava laiskoihin ja helpompiin ylityksiin.
Sauvat
Monilla vaellusreiteillä (esimerkiksi Luirojärven vaellus, Haltin-vaellus Kalottireittiä) jokien ylitykset ovat normaaliveden aikaan suhteellisen helppoja: vettä on korkeintaan polveen, virta ei ole kovin voimakas, ja vesi on kirkasta. Näissä ylityksissä yksi vaellussauva tai rannasta löytyvä keppi riittää hyvin avuksi tasapainon pitämiseen kahlauksessa.
Kun siirrytään vaativampiin ylityksiin – sameisiin jäätikön sulamisvirtoihin, koviin virtoihin ja syviin jokiin – ylityksissä on hyvä käyttää kahta sauvaa. Kovassa sameassa virrassa toinen (takimmainen) sauva on kolmantena tukipisteenä (edessäsi) jalkojesi lisäksi, ja toinen etummainen sauva on pohjan tunnustelua varten. Pohjassa saattaa olla yllättävä kuoppa, juurakko tai iso kivi, joka voi aiheuttaa kaatumisen.
Köysi tai naru
Jotkut, varsinkin vaellusryhmät, käyttävät vesistöjen ylityksissä apuna narua, jonka yksi vaeltaja kuljettaa vastarannalle ja jota pitkin loput ryhmäläiset ylittävät virran. Yksin vaeltaessa narusta ei ole juuri iloa – sillä voisi korkeintaan köyttää rinkan itseensä kiinni, ettei se mahdollisessa kaatumistilanteessa katoa kauas.
Rinkkalautta
Toisinaan vesistö saattaa olla niin syvä, ettei sitä voi ylittää kahlaamalla. Avuksi voi rakentaa rinkkalautan, jonka päällä lilluen vesi voidaan ylittää. En ole itse joutunut moista yrittämään, enkä suosittele aloittelijalle ylitystä paikassa, jossa vesi yltää omaa haaraväliä korkeammalle.
Kahlaaminen todella syvässä virtavedessä, jossa vesi yltää vaikkapa vyötärölle, on hankalaa. Mitä syvemmällä olet, sitä enemmän yhtälössä on nostetta. Jos vaatteissasi on ilmaa (esim. kiinnität sadehousut remmeillä vaelluskenkiin), nostetta on vielä enemmän. Suosittelen yksinvaeltajalle ylitystä korkeintaan takamuksen alle ulottuvassa virtavedessä, jos mitään apuja (kuten vaijereita) ei ole saatavilla.
Kahlauspaikan valinta
Merkityillä vaellusreiteillä kahlaamot on pääosin merkitty karttaan. Maastossa voi olla myös lisää merkkejä, kuten oksa, lippu tai kaadettu puunrunko. Joillain reiteillä avuksi on laitettu vaijerit (esimerkiksi Kevon reitti) tai vaijerissa oleva vene (esimerkiksi Sevettijärvi-Pulmanki -reitti tai Lemmenjoki).
Useimmiten ennalta valittuja ylityspaikkoja kannattaa suosia. Toisinaan yleisellä ylityspaikalla saattaa olla tavanomaista enemmän vettä, eikä ylitys onnistu helposti tai ollenkaan. Tällöin pitää joko etsiä toinen parempi ylityspaikka tai sitten odottaa, että ylitys on taas mahdollista.
Monilla erämaisillakin taipaleilla on syntynyt polkuja, sekä eläinten että vaeltajien toimesta. Vesistöjen äärellä kannattaakin ensimmäiseksi tutkailla, näkyykö rannoilla merkkejä suositusta ylityspaikasta. Usein käytetyn ylityspaikan merkkejä ovat mm. polku, joka jatkuu joen toisella rannalla, tallottu kasvillisuus, jalanjäljet, pitkä oksa, jota on käytetty kahlauksen apuna, sekä rosetti eli muutama kivi rannalla päällekkäin.

Joki kannattaa useimmiten ylittää mahdollisimman leveästä kohdasta, jossa se on matalimmillaan. Virtavedestä voi etsiä suvantokohtia esimerkiksi vesiputousten tai koskien välillä. Joessa saattaa olla myös sopivasti kiviä hidastamassa virtausta ja pintakivikko kielii matalasta kohdasta.
Yksittäinen iso este (kuten kivi) tarjoaa virtavedessä suojaisan kohdan, mutta sen vieressä vesi usein virtaa sitäkin voimakkaammin. Kiveltä toiselle hyppiessä kannattaa arvioida tarkasti, pystyykö hyppäämään rinkka selässä riittävän pitkälle ja pitämään myös tasapainonsa.
Hankalasti ylitettävä joki on esimerkiksi sellainen, jossa on suhteellisen syvää ja sen lisäksi isoja ja liikkuvia kiviä pinnan alla. Kivien väleissä voi myös olla mutataskuja, joissa on äkkisyvää. Jos jalkasi äkisti uppoaa, saatat kaatua, kastua ja joutua paniikkiin. Kokeile siis jokaista askelpaikkaa sauvalla, ennen kuin astut seuraavan askeleen.
Mutkittelevassa joessa on yleensä syvempää mutkan ulkokaarella. Ylitys kannattaakin aloittaa mutkakohdassa ulkokaarelta eli syvimmästä kohdasta, ja kulkea viistosti ylävirtaan kohti sisäkaarta. Tarkista myös, että vastarannalla oleva penkere on sellainen, jolle pystyt kiipeämään (riittävän matala, ei tiheä pajupusikko jne.).
Joen ylittäminen kahlaamalla – tekniikka
Ylitä virtavesi kulkemalla viistoon kohti ylävirtaa. Mitä voimakkaampi virta, sitä jyrkempi linja, jos mahdollista. Jos joudut kulkemaan suoraa linjaa (90-asteen kulma jokeen nähden), kulje sivuttain leveähkössä haara-asennossa kasvot kohti ylävirtaa. Nojaa aina virtaa vasten.
Nopeasti virtaavassa vedessä suoraan kahlaaminen kylki kohti ylävirtaa vaikeuttaa tasapainon ylläpitoa. Vältä viimeiseen asti alavirtaa kohti kulkemista – veden voima lisää vauhtia ja pidentää askelta, etkä pysty nojaamaan taaksepäin tasapainoa pitääksesi.
Kävele hitaasti. Keskellä jokea saattaa iskeä henkinen kriisi, jonka aivosi tulkitsevat vaaraksi, josta on pinkaistava kiireen vilkkaa pois. Parempi strategia on päinvastainen: pysähdy. Ota hyvä ja tukeva seisoma-asento ja nojaa rauhassa virtaa vastaan. Hengitä syvään.
Veden määrä ei lisäänny, vaikka se siltä tuntuisikin kuohujen ja pauhun ympäröimänä. Löydä ilo keskellä virtaa hengailusta – etsi vaikka tasainen kivi ja istu sille. Jatka matkaa vasta kun syke on tasaantunut ja järki palannut.

Turvallisuus ja vinkit virtaveden ylitykseen vaelluksella
- Aloita kahlaukseen valmistautuminen istahtamalla joen penkereelle ja nauti jotain evästä. Joen ylitys sujuu huomattavasti helpommin, kun olet energinen!
- Haastavampien jokien ja vesistöjen ylitys vaatii voimia, hyvästä kunnosta on hyötyä.
- Jäätiköiden sulamisvesistä vetensä keräävissä joissa (kuten Sarekissa) vettä on yleensä enemmän 1) sadekeleillä, 2) helteillä ja 3) illalla. Pysy kaiken aikaa kartalla vesimäärästä ja vältä jokien ylittämistä, kun vedenpinta on hyvin korkealla.
- Jos olet vaeltamassa yksin, arvioi riskit huolellisesti. Toista arvio riittävän monta kertaa. Jos joku toinen vaeltaja ylittää lunkisti vaikka Kiutakönkään rinkkalautalla surffaten, älä välitä, vaan ylitä vain sellaisia vesistöjä, jotka eivät nosta omaa pelkokerrointasi liian korkeaksi.
- Kuvissa joet ja ylityspaikat näyttävät aina lyhyiltä, matalilta ja helpoilta. Paikan päällä samat ylityspaikat näyttävät aina pitkiltä, syviltä ja vaikeilta.
- Kun olet erämaisella taipaleella ja käytät satelliittiviestintä, viesti tukijoukoillesi ennen ja jälkeen isojen jokien ylityksen. Koordinaatit helpottavat, jos todella huono tuuri osuisi kohdalle.
- Jos ylityskohtaa ei tunnu löytyvän (varsinkaan illemmalla tai huonolla kelillä), pistä leiri pystyyn ja kohtaa ongelma uudestaan aamulla. Aamulla vettä saattaa olla vähemmän ja levänneenä haasteet on helpompi selättää.
- Jos ylitys muuttuu hankalaksi kesken kahlauksen (esimerkiksi joki syvenee äkkiä), käänny rauhallisesti ja palaa takaisin rannalle samaa reittiä. Etsi uusi ylityspaikka. Syö sitä ennen suklaapatukka ja harkitse leirin pystyttämistä.
- Jos mikään kohta vesistöstä ei tunnu siltä, että sen pystyisi ylittämään, älä ylitä. On erittäin OK muuttaa reittisuunnitelmaa ja myös palata takaisin lähtöpisteeseen.