Dalbergetin vaellus on helppo nousu metsän halki polkua pitkin puurajan yläpuolelle. Huipulta avautuvat uskomattoman hienot panoraamamaisemat Lyngenvuonoon ja Lyngenin Alpeille lumihuippuisille vuorille.

Dalbergetin (460 m) vaellusreitti on yhteinen korkeamman Storhaugenin (1142 m) reitin kanssa. Vain Dalbergetin reitti on merkitty, Storhaugenin reitti ei ole merkitty eikä polku niin selkeä. Reitti ei ole vaikea, mutta se on kivikkoinen, ja Storhaugenin huippu on toiselta reunaltaan erittäin jyrkkä.

Tein yhden yön vaelluksen Dalbergetille heinäkuun lopussa 2022. Keli ja aika eivät harmikseni antaneet periksi Storhaugenin valloitukselle vakaista aikeista huolimatta. Dalbergetin pikku seikkailu oli kuitenkin hieno elämys.

Lyngenin Alpit

Lyngenin niemimaa ja ”Lyngenin Alpit” kohoavat Tromssan ja Altan välillä Pohjois-Norjassa. Alueen ominaispiirteisiin kuuluvat alppien kaltaiset teräväpiirteiset vuoret sekä vuorijonojen väleissä lepäävät turkoosit vuonot. Pohjois-Suomen Kilpisjärveltä ajaa kolmessa vartissa Yykeänperään Norjan Lyngeniin.

Lyngenin seudulta löytyy lukuisia upeita vaellus- ja retkeilyreittejä lyhyistä ja helpoista päiväretkistä haastaviin ja pitkiin vaelluksiin jäätiköille ja vuorille. Pohjois-Norjan Lyngen on ulkoilevan autoilijan paratiisi!

Dalberget sopii hyvin päiväretkikohteeksi. Muita kivoja päiväretkikohteita ovat mm. Blåvatnet ja Aspevatnet, Lyngstuva, Hengenin vesiputous ja Barheia.

Saapuminen Dalbergetille ja Storhaugenille

Dalberget sijaitsee Djupvikissä Lyngenvuonon pohjoispuolella itärannalla, Nordreisan alueella. Skibotnista eli Yykeänperästä ajaa Dalbergetin vaellusreitille noin tunnissa. Suomen Kilpisjärveltä ajaa Dalbergetille alle kahdessa tunnissa, ja Tromssasta alle kolmessa tunnissa.

Dalbergetille saavutaan tietä E6, jolta käännytään ”Kirkegård”-viitalta pienemmälle tielle. Tien päässä on hautausmaa, jonka pysäköintialue on myös Dalbergetin ja Storhaugenin parkkipaikka. Pysäköinti on maksutonta.

Hautausmaan vieressä on pieni seurakunnan tila, josta löytyy vesivessa, käsienpesuallas ja paperia. Talon eteisessä seisoo pari puista ristiä huolettomasti nurkassa, ilmassa leijailee kevyt mullan tuoksu.

Parkkipaikan päädyssä on iso infotaulu ja opasteviitat vaellusreitille. Dalberget on sininen eli helppo reitti, Storhaugen puolestaan musta eli vaativa reitti. Jossain tolpassa oli myös ”Lyngenfjord Skyrun” -mainos – elokuun loppupuolella on tarjolla puolikas verttijuoksua Dalbergetille tai koko vertti Storhaugenille asti.

Vaellus Dalbergetille

Heinäkuun lopulla kesäkukkien väriloistoa on vielä yllin kyllin, koivikot ja heinikot värittävät koko maiseman rehevillä vihreän sävyillä. Fjellun Kajka painaa selässä, harmittelen uuden ultrakevyen rinkkani toimituksen viivästymistä. Toisaalta reisiä poltteleva mäkitreeni kohottaa kuntoa ja palkitsee myöhemmin.

Hiekkatie sukeltaa hautausmaan synkästä saniaisten täplittämästä kuusikosta vehreään koivikkoon. Koivikosta kuuluu lampaiden kellojen kilinää. Alkumatkasta tiellä onkin portti, josta astutaan lampaiden valtakuntaan.

Oikealle johtaa kinttupolku, jonka päässä häämöttää soma mökki. Pihalla pitää käydä kääntymässä, kurkkimassa ikkunasta sisään ja terassilta vuonolle. Kelpaisihan tässä mökkeillä.

Tie muuttuu poluksi ja muutama pitkospuukin on laitettu kosteikon kohdalle. Sitten polku lähtee nousemaan ylöspäin – loppumatka on käytännössä pelkkää nousua. Mutta mikäpä kulkiessa kauniissa luonnossa.

Kohta vihreyden keskellä kohisee Storelva-joki, jonka varrella polku kohoaa korkeuksiin. Koko matkalla solisee, milloin vasemmalla puolella, milloin oikealla puolella. Jääkylmä vuorilta syöksevä vesi on kirkasta ja raikasta. Rakastan vapautta itikoista.

Polku nousee risteykseen, jossa on puisia viittoja. Vasemmalle lähtee polku Hammerslettalle muutaman sadan metrin päähän. Dalbergetin reitti jatkuu oikealle, Storhaugen-viitan mukaisesti.

Viittoja on matkan varrella useampia, vanhoihin puisiin viittoihin on käsin kaiverrettu ja maalattu kohteet ja kilometrit sekä hienot nuolet. Uudet turkoosit kyltit ohjaavat oikealle sekä Dalbergetille että Storhaugenille.

Taaksepäin pitää välillä kurkistaa, joko maisema alkaisi avautua. Puiden latvojen yläpuolelle on vielä matkaa, mutta siniharmaat vuorimassiivit näkyvät jo.

Taas ohitetaan kirkkaita puroja, jotka saniaisten keskellä pulputessaan saavat luonnon näyttämään lumotulta metsältä. Tiheä metsä jää pian taakse, mutta valkorunkoisia koivuja kasvaa vielä maiseman peittona. Rinteet näyttävät rehevän vihreiltä.

Kymmeneltä illalla Lyngenin vuonomaisema näkyy vihdoin puurajan yläpuolelta. Satunnaisia koivuja kasvaa tosin vielä ylempänäkin rinteillä. Pohjois-Norjan kesän ilta on valoisa, vaikka taivas onkin enimmäkseen pilvessä.

Nousua pienen metsikön halki jatkuu vielä kymmenkunta minuuttia, kunnes polku haarautuu. Risteyksestä käännytään oikealle Dalbergetille, Storhaugenin maisemiin reitti jatkuu suoraan ylöspäin.

Haaveilen iltalenkistä Storhaugenin huipulle, tai edes puoliväliin rinnettä, josta sinisenä hohtavan Lyngenvuonon dramaattisten lumihuippuisten vuorten syleilyssä näkisi paremmin. Pilviverho on harmillisesti vain tiivistynyt tiivistymistään, ja kellokin tikittää armotta illan viimeisiä tunteja.

Kohiseva Storelva laskee kivisessä kourussa jyrkästi ylhäältä vuorilta, kulkee vähän tasaisempana polun kohdalla, ja syöksyy sitten taas jyrkemmin alaspäin. Virran yli on rakennettu tukeva lankkusilta.

Nousua jatkuu edelleen, nyt kuljetaan vuonon suuntaisesti. Ensimmäinen kivikasa siintää vasemmalla puolella. Se on vain rosetti, matkaa varsinaiselle huipulle on vielä muutama sata metriä.

Dalbergetin huippu

Polku johtaa Dalbergetin huipun tasanteelle, jonka merkkinä kököttää iso kivikasa. Kivikasan kyljessä on pari postilaatikkoa, punainen ja vihreä. Nyt vuonomaisema näkyy tyynenä ja upeana kohti Yykeänperää.

Ut i NORD -mökki on ylempänä rinteessä tasanteella, eikä se näy kovin alas. Pohjois-Tromssan ulkoilu (Nord – Troms friluftsliv) on rakennuttanut kaikille avoimen tuvan syksyllä 2020. Mökki on tarkoitettu vain päiväkäyttöön, eli siellä ei ole syytä yöpyä.

Tilavan tuvan seiniä kiertävät penkit. Ikkunan vieressä on kamiina, jonka tunnelmalliset tulet lämmittävät mökin nopeasti. Kamiinan päällä lämpenee marketista uloskantohintaan hankitut grilliherkut: pannupizzaa ja jotain leivonnaista. Vuononpuoleinen seinä on lasia – enää puuttuisivat revontulet taivaalta!

Mökistä löytyy myös vieraskirja. Jossain vaiheessa iltaa mökillä piipahtaa nainen koiransa kanssa laittamaan puumerkkinsä vieraskirjaan.

Pihalla on useampi kulunut kohta, jossa on selvästi telttailtu. Pyöreät kivikehät kielivät myös nuotioista. Tulosuunnassa virtaa kirkas puro, josta saa juomavettä. Purolta avautuvat huikeat maisemat vuonoon ja vastarannan vuorille.

Nukkumisesta ei tule mitään. Juoksentelen ylimääräisiä energioita vuorenrinteillä. Storhaugen lepää sitkeästi valkeudessa. Istun välillä mökissä lämmittelemässä.

Tällaista maisemaa on tarjolla niin harvoin, että ahmin tyyntä Lyngenin panoraamaa minuuttien vaihtuessa tunneiksi. Instagram-päivitykseen voin laittaa otsikoksi ”Ihanaa herätä makoisilta unilta vuorimaisemissa”, mutta oikeasti olen valvonut tohkeissani melkein koko yön.

Aamu sarastaakin varhain. Vuorenhuiput piirtyvät terävinä siluetteina kultaista kaistaletta vasten, mutta pilviverho peittää sitkeästi taivaan. Kaipaamaani kuulasta auringonnousua ei tule kuvausta varten, joten painun vihdoin petiin varttia vaille kolme.

Kun vähän jälkeen kahdeksan työnnän pääni ulos teltan ovesta, aurinko häikäisee koko vuonon. Storhaugen suorastaan kylpee kirkkaudessa sinistä taivasta vasten. Harmittelen, ettei aikataulu anna periksi pinkaista enää vuorelle. Yritän olla miettimättä, milloin pilvet katosivat ja paljastivat maailman kuvauksellisimman vuonopanoraaman.

Äkkiä kuuluu kilinää ja mölinää. Valtava lammaslauma karauttaa Storhaugenin suunnalta alas laaksoon ja kohti virtaa. Joen ylitys näyttää hassulta, yksi jos toinen lammas jänistää viime hetkellä, ja lopulta purossa on paniikki. Matalasta vedestä selviytyvät kuitenkin kaikki valkeat pallerot.

Kuivattelen kamppeita ja makoilen hetken aikaa aurinkoisessa rinteessä. Päivän ohjelmassa on Gorsabruan patikointi, reippailu Hengenin vesiputoukselle sekä Raikebaktin valloitus (joka kuitenkin jää torsoksi). Seuraavaksi yöksi pystytän teltan vuonon rannalle pusikkoon, josta ajaa alle tunnissa koti-Suomeen Kilpisjärvelle.

Paluumatka sujuu nopeasti. Muutama jyrkkä ja kivikkoinen kohta osuu alkumatkalle, loppumatka on taas tasaisempaa polkua. Vaikka Storhaugen jäikin kiipeämättä, pieni yön yli seikkailu oli varsin mukava – tunnelmallinen mökki, telttailu ylhäällä vuorilla ja Lyngenin panoraama sekä auringonlaskussa että auringonnousussa lämmittävät takuulla mieltä kesäreissuja muistellessa!