Ivalojoen kultamaista tunnettu Hammastunturin erämaa on upea retkeilykohde. Rauhallinen erämaa-alue sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston ja Lemmenjoen kansallispuiston välissä, lähellä Saariselkää. Hammastunturin vaellus tarjoaa hienoja kulttuuri- ja luontoelämyksiä.
Hammastunturin autiotuvat ja reitit painottuvat Ivalojoen varteen. Omilla poluilla loivilla ja helppokulkuisilla tuntureilla voi kokea erämaan hiljaisuuden.
Tein kolmen yön ja 91 kilometrin Hammastunturin erämaan vaelluksen suoraan Luirojärven vaelluksen perään syyskuun puolivälissä parhaaseen ruska-aikaan. Sade oli alkanut jo Urho Kekkosen kansallispuistossa ja se jatkui koko Hammastunturin vaelluksen ajan.
Hammastunturin erämaa
Hammastunturin erämaan luontoa leimaavat karut tunturiylängöt ja mäntymetsät. Eteläosissa on enemmän vaaramaisemaa ja aapasoita, pohjoisessa kohoavat tunturit. Erämaan korkeimman tunturin, Pänniordon eli Hammastunturin korkeus on 531 metriä.
Hammastunturin erämaa linkittyy Lapin kullankaivuun historiaan 1800-luvulta. Kultaa huuhdottiin mm. Ivalojoen Kultalassa, Moberginojalla, Pahaojalla ja Ritakoskella. Osa kulta-ajan rakennuksista on tuhoutunut, osa on kunnostettu museoksi.
Hammastunturin halki virtaa Suomen kuuluisin kultajoki, kuvauksellinen Ivalojoki. Ivalojoki on yksi Suomen hienoimpia ja suosituimpia melontareittejä. Erämaa-alueella on myös lukuisia kirkasvetisiä järviä.
Hammastunturin erämaa – reitit
Hammastunturin erämaan alueella on vain yksi merkitty retkeilyreitti, 12 kilometrin Pahaoja-Ivalojoen Kultala -reitti. Reitin varrelle on laitettu kilometritolpat, jotka kertovat paljonko matkaa on talsittu ja paljonko sitä on vielä jäljellä. Kesäretkeilyreitin lähtöpiste on Sotajoentien pysäköintialue.
Erämaassa on paljon vakiintuneita polkuja, ja useimmiten polku löytyi juuri sieltä, minne olin piirtänyt itselleni reitin. Isoimmat polut näkyvät kartoissa ja karttasovelluksissa. Kun kiertää suot, maasto on usein suhteellisen helppokulkuista, joten reittejä ja nähtävää riittää lukuisille vaelluksille.
Hammastunturin erämaa onkin hieno kohde juuri sen takia, että erämaa-alueella ei risteile teitä ja voi nauttia erämaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Jos mielessä on vain päiväretki, voi käydä esimerkiksi Ivalon Kultalassa tai Rautujärven päivätuvalla.
Hammastunturin erämaa – autiotuvat ja muut tuvat
Hammastunturin erämaa-alueella on kuusi autiotupaa. Oman reittini varrelle osui näistä vain yksi, Ivalojoen Kultalan autiotupa, jonka yhteydessä on myös varaustupa. Ivalojoen Kultala kuuluu Lapin kullanhuuhdonnan historiaan.
Pahaojan kämppä lähellä Kutturantietä liittyy myös kullankaivuuseen. Rakennus on toiminut autio- ja vuokratupana, mutta on nykyään vain museokohde. Alueelta löytyy useampi taulu, jossa kerrotaan Pahaojan ja alueen kullanhuuhdonnan historiasta.
Ainakin vanhemmista kartoista löytyvä Hammastunturin autiotupa ei ole virallinen autiotupa. Mökki kyhjöttää yhä metsässä, mutta tuvalla ei ole käymälää eikä puuhuoltoa.
Hammastunturin erämaa-alueella on myös lukuisia tulentekopaikkoja, kotia ja päivätupia. Poikkesin hienolla Rautujärven päivätuvalla. Vuonna 2021 peruskorjattu päivätupa sijaitsee erämaa-alueen koilliskulmassa Rautujärven pohjoisrannalla.
Erämaa-alueella on lisäksi useita vuokratupia. Tuvat on merkitty karttaan. Hammastunturin kartta löytyy Retkikartta.fi -palvelusta.
Hammastunturin erämaa – kalastus
Hammastunturin erämaa-aluen järvissä voi kalastaa onkimalla ja pilkkimällä maksutta. Viehekalastukseen riittää kalastonhoitomaksu erityisvesiä lukuun ottamatta. Esimerkiksi Hammasjärvessä on myös rajoitusalue Kirakkajoen sillan kohdalla. Erityisvedet ja rajoitusalueet kannattaa tarkistaa kalastusrajoitus.fi-kartasta.
Kalastukseen virtaavissa vesissä, kuten Ivalojoessa, tarvitaan myös vapalupa. Virtavesissä alkaa taimenen rauhoitusaika syyskuussa, joka kannattaa huomioida ruskavaellusta suunnitellessa. Tarkat tiedot löytyvät Eräluvat.fi -palvelusta.
Jos retkeilyysi kuuluu vaellus ja kalastus, Hammastunturin erämaa on oikein hieno kohde. Maisemat näyttivät kuin loivemmalta UKK-puistolta, mutta Hammastunturin vaellus muistutti fiilikseltään aika paljon Muotkatunturin erämaan vaellustani, onnetonta kalaonnea myöten.
Hammastunturin erämaan vaellus
Lähdin Kiilopäältä bussilla Kutturan tienhaaran pysäkille, jossa taksi jo odotti. Kutturan tienhaarasta meni noin 20 minuuttia taksikuskin kanssa mukavia jutellessa ja tien varrella jolkottelevia poroja katsellessa. Hyppäsin kahvilan kohdalla pois kyydistä.
Harmillisesti poroburgerit olivat loppu, joten jouduin tyytymään juustosämpylään ja kahviin. Istuin terassilla ja keräsin voimia lähteä tihkusateeseen vaeltamaan. Edessä odotti talsiminen tylsää hiekkatietä reilu 10 km.
Parin tunnin kävelyn jälkeen seisoin Sotajoentien parkkipaikalla, jossa oli muutama auto. Alueen reunalta löytyi kuivakäymälä sekä infotaulu Ivalojoen kultahistoriasta ja Hammastunturin kartta. Karttaan oli merkitty myös Ivalojoen kalastuspaikat.
Sukelsin tiheään havumetsään polulle, joka johtaisi Ivalon Kultalaan ja erämaahan. Pahaojan kämppä sijaitsi 500 metrin päässä, Kultalaan oli vielä matkaa 11,5 km. Merkityllä reitillä tuli vastaan neljä metsästys- tai retkeilyseuruetta, seuraavan kerran näin muita ihmisiä vasta lähtöpäivänä.
Kurkkasin sisälle hämärään Pahaojan kämpällä ja lueskelin pikaisesti pihan kylttejä. Laskeuduin alas Sotaojan riippusillalle, jonka jälkeen polku lähti ylöspäin Pahaojanpalon rinteeseen. Kivet olivat sateesta liukkaita, sade vain yltyi.
Hetken päästä käännyin katsomaan taakseni, Pahaojan kämppä näkyi enää täplänä keltaisen ruskan keskellä. Metsä tiheni entisestään, polku meni välillä ylös ja välillä alas loivia rinteitä. Polun poikki kulki pieniä puroja, jotka pystyin ylittämään kivillä hyppien.
Kilometrit olivat tuntuneet aluksi ripeiltä, mutta nyt matka tuntui kestävän ikuisuuden. Vaatteet alkoivat tuntua sisältäkin märältä. Pakkasin kameran kuivapussiin, ja pistin vauhtia kävelyyn autiotuvan lämpö mielessäni.
Pimeä metsä vaihtui aukeaksi, kun saavuin risteykseen, josta lähti polku Patatunturille. Väsyneenä ja sateessa sekä sumussa ylimääräinen Patatunturin valloitus ei kiinnostanut.
Laskeuduin jyrkästi alas Pataojan purolle, jonka yli pääsi isoja kiviä pitkin kuivin jaloin (tai no, kengät olivat läpimärät). Puron jälkeen polku nousi ensin jyrkästi kohti Patavaaraa ja jatkui sitten loivasti nousten metsässä aina Patavaaran huipulle asti.
Ivalojoen Kultala
Hammastunturin erämaan yksi kauneimmista ja kuvatuimmista näköalapaikoista on Patavaaran rinteessä juuri ennen kuin laskeudutaan alas Ivalojoen Kultalan riippusillalle. Vaikka satoi ja oli sumuista, seisoin pitkän tovin ihailemassa mutkittelevaa Ivalojokea ja hienoa ruskan kehystämää maisemaa.
Vanhat portaat Ivalojoelle oli purettu ja uusi reitti linjattu siksakkaamaan oikealle jyrkkään rinteeseen. Polku oli kuraa ja kivikkoa, lieju luisti jalan alla. Vaikka polun vieressä oli köysiä ja käytin sauvoja apuna, eteneminen oli tuskallisen hidasta.
Matka jatkui alhaalla aivan vesirajassa liukkailla kivillä. Riippusilta näytti aavistuksen pelottavalta hämärässä syysmyräkässä vaahtopäisen joen pauhatessa sen alapuolella. Kipitin rivakasti yli.
Vastarannalla oli vielä lyhyt kivikkoinen rinne noustavana. Polku ohitti ensin vuokrakämpän, kulki niityn poikki ja ohitti sitten jonkun toisen mökin. Autiotupa oli viimeinen rakennuksista sillalta katsottuna.
Ensimmäinen ovi kuului varaustuvalle, jälkimmäinen autiotuvalle. Varauspuolelta kuului mekastusta, mutta autiotupa oli suureksi riemukseni tyhjä! Kutturantieltä patikointia oli kertynyt 23,5 kilometriä ja aikaa kulunut kuusi tuntia. Koko päivän vaellussaldo oli 33,5 km.
Heti kun sain kengät pois jalasta, laitoin kamiinaan tulet ja ripustin joka ikisen vaatekappaleen kuivumaan naulakkoon sen yläpuolelle. Korkkasin Kiilopäältä tuomani lonkerotölkin ja totesin, että en todellakaan ole menossa telttaan yöksi.
Vaikka tupa lämpeni nopeasti kuumaksi, oli luksusta nukkua sisätiloissa, kun oli satanut jo pari päivää. Tuvassa oli kolme kerrossänkyä. Nukuin keskimmäisessä parisängyssä kuin kuningatar konsanaan.
Ivalojoen Kultalasta Hammastunturille
Aamulla vaatteet ja varusteet olivat pitkästä aikaa kuivia, paitsi kengät ja yhdet sukat tuntuivat hiukan kosteilta. Ulkona satoi, joten laitoin vielä pari puuta kamiinaan.
Vetkuttelin aamupalapuuhissa ja vieraskirjaa lukiessa. Sen jälkeen jatkoin vetkuttelua, koska hiillos vain jatkui ja jatkui ja tuhkien jäähdytys kesti ikuisesti. Pääsin liikkeelle vasta 10:30.
Vuokratuvan takaa löytyi polku, joka lähti nousemaan jyrkästi. Ilmankosteus alkoi heti hiipiä kuorivaatteiden alle, saattoi olla hikeäkin. Pietarlauttasen lounaskulman huipulle noustessa polku vähitellen katosi maisemaan.
Sumuiset metsämaisemat näyttivät hienoilta, vaikka kovin kauas ei näkynytkään. Oikealle puolelle jäi soistuma ja Kehäpää, kun ohitin kuusimetsän rajan. Kaikkialla oli märkää.
Nousin Pietarlauttasen rinteitä ylemmäs. Näkyvyys lähestyi nollaa, joten päätin jättää paljaslakisen tunturin huipun väliin ja kiertää alempaa itäpuolelta. Polkuja epäilin ensin poropoluiksi, mutta rosetti kiven päällä viittasi retkeilijöihin. Myös karhun läjiä tuli toisinaan vastaan.
Pietarlauttasella oli jonkun verran rakkaa, mutta se oli helppoa kulkea. Kiersin suot kulkemalla Härkävaaralle Kivipään itäpuolelta. Alarinteillä oli useita lammikoita ja hieno pieni vesiputous.
Kivipään ja Härkävaaran välisen suon ja puron pääsi ylittämään helposti. Härkävaaran pohjoispuolen rinteiden matalassa kasvillisuudessa oli mukava talsia. Nousin vaaralle huipun kivikasalle asti.
Näin kauempana järvet, joille olin ajatellut mennä kalastamaan. Päätin jättää sateen ja tuulen takia Ahven-Kulvakon visiitin väliin ja kulkea suoraan Hammastunturille. Haukkapään pohjoispuolella rinteet muuttuivat vetisiksi lähteen ympäristössä.
Pilvet laahasivat matalalla ja verhosivat Hammastunturin huipun piiloon. Totesin, että kehnolla näkyvyydellä Pänniordon huiputuksesta ei seuraisi suunnatonta iloa, joten suuntasin tunturin länsipuolelle Kulvakkojokilaaksoon. Toivoin, että joenvartta pystyisi kävelemään.
Kulvakkojoen itäpuolella kulkikin useita polkuja joenvartta pitkin. Ihailin kaunista ruskaa ja katselin porojen hölkkäämistä Hammastunturin rinteillä. Polku olisi jatkunut vielä pidemmälle Aittajärven suuntaan, mutta päätin kaartaa kohti Hammastunturin autiotupaa.
Suunnistus oli jostain syystä hiukan hankalaa tässä kohtaa sumussa ja tiheässä metsässä. Mökille olisi kyllä mennyt polkukin, mutta en löytänyt sitä. Vaellukseen Hammastunturin eteläpuolelta Kulvakkojoen vartta autiotuvalle kului parisen tuntia.
Hammastunturin autiotupa oli harmaa ja rähjäinen. Nurkassa nökötti risa kamiina, molemmilla seinustoilla oli leveät penkit ja ikkunan edessä pöytä. En saanut risupönttöön minkäännäköistä tulta aikaiseksi, ja katosta tiputteli pönttöön vettä.
Laitoin kuitenkin eväsleivät ja lepuutin jalkoja. Hetken aikaa pohdin, jos olisin jäänyt yöksi tupaan sateen vuoksi, mutta halusin päästä järven rannalle ja kalastamaan. Ja olihan Hammastunturin mökki melko aavemainen synkän metsän keskellä.
Ilokseni sade taukosi, kun jatkoin matkaa. Autiotuvalta lähti hyvä polku, joka johti suoraan Aittajärveen laskevalle ojalle. Oja olikin syvä ja vesi virtasi nopeasti. Sen yli oli viritetty laiha puunrunko, joka oli sammaleinen ja sateesta liukas. Totesin, että varmin tapa kastella kaikki tamineet, on lähteä tasapainoilemaan rungolle.
Kuljin kohti alavirtaa etsien kohtaa, josta pääsisin ojan yli. Pitkään ei tarvinnut etsiä. Puro teki jyrkän mutkan, ja ennen mutkaa löytyi sopiva leveä ja matala kohta. Vettä oli pohkeeseen, pohja oli melko tasaista pientä kiveä.
Jatkoin kenkien vaihdon jälkeen nopeasti polkua eteenpäin, sillä kello kävi armotta iltaa kohti. Välillä piti väistellä lätäköitä ja soistumia muutenkin märissä puskissa. Viimein pääsin Aittajärven rannalle, josta löytyi kuivaa ja tasaista maata.
Telttailu ja kalastus Aittajärvellä
Aittajärven rannalta löytyi hieno nuotiopaikka. Herkuttelin jo mielessäni tuoreella kalafileellä ja perunamuusilla. Laitoin teltan pikaisesti pystyyn ja lähdin kalastamaan. Tuuli navakasti, mutta löysin suojaisan paikan, jossa heitellä viehettä.
Kala nappasikin nopeasti! En saanut kuitenkaan vedettyä saalista ylös, mokoma pääsi viime hetkellä karkuun. Toiste ei napannut ja lopulta totesin, että on jo kylmä ja kova nälkä. Alacarte vaihtui retkimuonaksi. Noin 55 kilometrin vaellus koleassa sadesäässä kahden viimeksi kuluneen vuorokauden aikana tuntui luissa ja ytimissä, enkä jaksanut tehdä muuta kuin vajota makuupussin uumeniin.
Yöllä heräilin pariin kertaan johonkin ihme kohkaukseen. Ainakin poroja oli käynyt jättämässä papanoita leirin lähistölle ja öinen ulina oli mahdollisesti susien ulvontaa. Aamuseitsemältä sade taukosi, joten nousin ripeästi ylös pakkaamaan kamoja.
Laitoin tulet nuotioon rinkassa kantamistani parista kuivasta puusta. Aamupuuroa syödessäni savustin sukkia ja kenkiä, kun ei nyt ollut sitä taimentakaan loimutettavaksi.
Lähdin liikkeelle polkua pitkin, järvi jäi vasemmalle puolelle. Maasto oli todella märkää, ja märät kengät muuttuivat vähitellen läpimäriksi. Muutaman sadan metrin päässä oli vielä hienompi leiripaikka järven rannalla. Tässä olisi ollut jopa hienohiekkainen uimaranta.
Saavuin avaralle ja sumuiselle suolle ja vaivuin hetkeksi melankoliaan, kuten jokaisella vaellusreissulla. Söin siinä sitten yksin mättäällä puolukoita ja vetisiä mustikoita.
Hammasjärven sillalle oli matkaa nelisen kilometriä. Suo vaihtui usvaiseksi Vuorhajärveksi ja Vuorhajärvi kapeaksi Vuorhasalmeksi. Siltaa koristivat loistavan keltaiset puiden lehdet.
Hammasjärvi, kalastus ja Kirakkajoen kahlaus
Kirakkajoki pauhasi koskena ruskan keskellä. Koskessa kalastus on kielletty ja rajoitusalue ulottuu joitakin satoja metrejä rantaviivaa. Kuljin pidemmälle kohti Sokerilahtea, kunnes löysin kohdan, josta pääsin Hammasjärven rantaan. Heittelin viehettä ja pari kertaa nappasi, mutta molemmat kalat pääsivät lopulta karkuun.
Palasin samaa polkua takaisin sillalle, ylitin kosken ja suuntasin kohti Lusmamoroston rinteitä. Näkyvää polkua ja mönkkärinuraa löytyi täältäkin. Paikoin oli hyvin märkää ja polku täynnä lammikoita. Mustikat olivat suuria ja meheviä, ja ruska kaunista sumussakin.
Lusmamorostolta polku laskeutui pitkän matkaa ensin poroaidalle, ja saapui sitten Kirakkajoen ja Ahvenjoen varteen. Vuorossa oli vesistön ylitys Kirakkajoen mutkan kohdalla. Koska kahlauspaikka oli merkitty maastoon, päättelin sen olevan paras vaihtoehto.
Vettä oli reilusti yli polven, virtaus oli melko voimakas ja joen pohja oli täynnä suuria sammaleisia ja liukkaita kiviä sekä mutataskuja. Jos olisin tiennyt, miten hankala kahlaus oli, olisin ehdottomasti laittanut kännykän ja satelliittiviestimen turvaan. No, selvisin kahlauksesta kaatumatta ja opin uuden pakkausrutiinin tulevia kahlauksia varten.
Polku jatkui joen toisella puolella ja kaartoi metsän läpi Ahvenjärvelle. Järveä kiersi helppo neulaspolku. Ahvenjärven ranta oli harmikseni matalaa eikä oikein kalastukseen sopivaa.
Vain lyhyt puron halkoma maakaistale erotti Ahvenjärven Rautujärvestä. Ohitin matkallani hiljaisen riippumattoleirin – muita merkkejä ihmisistä en ollutkaan nähnyt sitten Kultalan. Myös Rautujärven rannat näyttivät hyvin matalilta ja kivisiltä.
Hammastunturin Rautujärvi ja päivätupa
Rautujärven päivätupa oli tyhjä, mutta tunnelmallinen tupa oli yhä edellisen vierailijan jäljiltä lämmin. Kävin pystyttämässä teltan, pihamaalta löytyi muutama tasainen läntti. Laitoin tuvan kamiinaan tulet ja ripustin kamat kuivumaan. Söin hyvin myöhäisen keittolounaan ja lähdin katsomaan kalastuspaikkoja.
Melko mukava heittopaikka löytyi muutaman sata metriä tuvasta eteenpäin. Järvellä ei näkynyt mitään elämää. Oi Hammastunturin erämaa, anna rautu edes viimeisenä iltana? Sillä siunaamalla tuuli voimistui ja sade yltyi, joten hylkäsin kalastushommat ennen kuin tuuli nappaisi vieheen silmään.
Tihrustin mökin ikkunasta järvelle, näin mahdollisesti silkkiuikkuja. Tupa oli lämmennyt mukavan saunamaiseksi. Uimista sade ei sentään haittaisi. Mökin vieressä oli mahtava kivikkoinen ja nopeasti syvenevä ranta, vesi kirkasta ja jääkylmää. Pulahdus Lapin erämaassa lukeutui koko vaelluksen hienoimpiin hetkiin.
Koko illan tihutti. Lueskelin vieraskirjaa ja söin taas retkimuonaa ja viimeisiä rinkasta löytyneitä herkkuja. Yöllä kuului jälleen susien ulvontaa.
Aamulla satoi edelleen vettä, kuinkas muuten. Kuivattelin telttaa hetken narulla ihan vain sen takia, ettei se painaisi niin paljon. Siivosin tuvan hienoksi, koska vetkuttelin lähtöä sateeseen kuivissa kamppeissa. Tuhka-astiaa ei löytynyt, joten jätin tuhkat ämpäriin.
Ja sitten viimeiselle etapille. En päässyt edes niemennokkaan, kun kaikki vaatteet olivat jo märkiä.
Olin suunnitellut vaeltavani viimeisenä päivänä Kuppiskurun, Korkianokan ja Siliäselän kautta Kuppisojalle, mutta ankeassa kelissä kuljin suoraan polkua kohti Pasaslompoloa. Polku johtaa tielle, jossa on parkkipaikka.
Oikaisin reittiä ylittämällä Taimenojan ja kävelemällä metsäautouraa hakkuualueella. Metsässä käyskenteli iso porolauma, joka alkoi juosta ympäriinsä minut huomattuaan. Sitten olikin jäljellä enää kaksikymmentäviisi kilometriä hiekkatietä tihkusateessa.
Halusin kuitenkin poiketa katsomassa maisemia Iso-Kuppisjärvellä, jonne pääsi tietäkin pitkin. Sateessa ja sumussa maisemat eivät näyttäneet ihmeellisiltä, ja palasin omia jälkiä takaisin Kuppisojantielle. Rautujärven suunnasta saapuva autoilija tarjosi kyytiä, mutta kieltäydyin kohteliaasti, koska mikä sen mukavampaa kuin kävellä sateessa.
Olin sopinut taksin noutamaan yhdestä Kuppisojantien risteyksestä, johon saavuin tunnin etuajassa. Laitoin odotellessani ruokaa ison puun juurella suurimmalta sateelta suojassa. Ilta jo hämärtyi, kun taksin valot kaarsivat paikalle viedäkseen vettyneen vaeltajan lentokentälle. Kun on kuusi päivää vaeltanut sateessa, ei tule niin haikea mieli lähteä kotimatkalle!
Syksyn 2022 ruskavaellukset
- Luirojärven vaellus ja Hammastunturin vaellus
- Yhteensä 203 km ja 7 yötä (kevytretkeily on ihanaa!)
- Sadepäiviä 6/8 (satoi.)
- Tulien äärellä 10 kertaa (ei siis ollut kiire)
- Kahlauksia 8 kappaletta (vain yksi hankala)
- Kaloja tarttui syöttiin 3 kertaa, ja karkasi syötistä 3 (kalastus on silti kivaa)
- Uinteja Lapin kirkkaissa ja kylmissä vesissä 1
- Autiotuvassa yötä kerran (joskus tupakin on jees)
- Laavussa yötä kerran (mahtavaa!)
- Suosittelen molempia kohteita!
