Mystinen Tarfalan laakso Pohjois-Ruotsissa kätkeytyy useiden paritonnisten vuortenhuippujen kainaloon. Laakson pohjalla kimaltelee turkoosi Tarfalajärvi (Tarfalajaure, Darfáljávri), vuoria peittävät Ruotsin suurimmat jäätiköt, Storglaciären ja Isfallsglaciären. Karu ja kivikkoinen Tarfala on yksi kauneimmista Kebnekaisen vuorimassiivin laaksoista.
Tarfala (ruotsiksi Tarfaladalen tai Tarfalavaggi, saameksi Darfalvággi) on suosittu vaelluskohde, joka houkuttelee myös vuorikiipeilijöitä. Tarfalassa sijaitsee retkeilijöitä majoittava Svenska Turistföreningen STF:n vuoristomaja. Tarfalan vuoristomaja on STF:n majoista korkeimmassa alppi-ilmastossa.
Tarfalassa sijaitsee myös Tukholman yliopiston jäätikkötutkimuskeskus, jossa tutkitaan erityisesti ilmastoa ja Storglaciären-jäätikköä. Tarfalan laakso on tunnettu kovista tuulistaan. Laaksossa telttailijan kannattaa kiinnittää asumuksensa tarkasti maahan.
Tarfalan vaellus oli kiehtonut jo vuosia, sillä se oli yksi ensimmäisistä Ruotsin Lapista lukemistani vaelluskohteista Abiskon ja Kebnekaisen lisäksi. Vuotta aiemmin jouduin jättämään Tarfalan väliin Kebnekaisen vaelluksella ja Vistasin laakson vaelluksella kelien vuoksi, joten kokeilin onneani uudelleen pitkällä Ruotsin seikkailulla, johon kuuluisi vaellus Sarekissa ja joka päättyisi Kungsledenia Saltoluoktaan.
Miten pääsee Tarfalaan?
Tarfalaan pääsee helpoiten Nikkaluoktasta:
- Autolla. Kiirunasta on noin 70 km ja vajaan tunnin ajomatka Nikkaluoktaan. Nikkaluokta Sarri tarjoaa reilusti pysäköintitilaa (maksullista) autoille ja matkailuautoille.
- Bussilla. Nikkaluoktaexpressen ajaa Kiirunasta kaksi vuoroa päivässä Nikkaluoktaan kesäaikaan. Matka-aika on noin tunti. Lippujen hinnat vaihtelevat ikäluokittain ja verkosta ostettu lippu on edullisempi. Esimerkiksi aikuisen 26-64-v. etukäteen ostettu yhdensuuntainen lippu maksaa 200 SEK.
- Lentokoneella. Nikkaluoktaa lähin lentokenttä on Kiirunassa. Lentokentältä on bussiyhteys (Nikkaluoktaexpressen) suoraan Nikkaluoktaan.
- Junalla. Nikkaluoktaa lähin juna-asema on Kiirunassa. Yöjunat Tukholman ja Kiirunan välillä on usein varattu täyteen vaelluskaudella. Nikkaluoktaexpressenin aikataulut täsmäävät aina junien aikatauluihin, mutta eivät välttämättä Finnairin ja SASin lentoihin.
Nikkaluoktasta Tarfalaan voi kulkea joko Dag Hammarskjöldsledeniä tai sitten omia reittejään Cievrraláhkun ja Darfaláhkun kautta. Jälkimmäisellä reitillä voi vierailla Kekkonentoppen-huipulla ja katsella Tarfalaa ylhäältä. Myös helikopterilla pääsee Kebnekaisen vuoristoasemalle asti.
Merkitty reitti Tarfalaan kulkee Dag Hammarskjöldsledenin ja Darfaljohka-joen risteyksestä ylös Tarfalaan. Reitin pituus riippusillalta Tarfala STF tuvalle ja Tarfalajärvelle on noin kuusi kilometriä. Kebnekaisen vuoristoasemalta voi tehdä päiväretken Tarfalaan, jolloin reitin pituus on noin kahdeksan kilometriä suuntaansa.
Punaisella merkityltä reitiltä ei luultavasti voi eksyä. Elokuun 2022 sateet vaurioittivat reitin alkupäätä, korjauksia tehdään 2023.
Vaellus Čievrračohkkan ja Cievrraláhkun alueella
Koska Kebnekaisen vaelluksellani kuljin helppoa ja suosittua Dag Hammarskjöldsledeniä, halusin nähdä uusia maisemia. Čievrračohkkan ja Cievrraláhkun alueesta en tiennyt etukäteen juuri mitään. Alueella ei kulje varsinaisia polkuja, mutta karttaan on merkitty suositeltuja reittejä Kaskavaggen, Tarfalan ja Kebnekaisen välille.
Lähdin matkaan Nikkaluoktasta varsin myöhään 17:20 iltapäivällä. Olin laskenut etukäteen, kuinka pitkälle suurin piirtein ehtisin, ennen kuin tulisi pimeää. Tarkoitukseni oli suunnata lähelle poronhoitajien kämppää, joka sijaitsee Čievrrajohka-joen eteläpuolella, Cievrraláhkun ja Darfálláhkun tasanteiden välimaastossa.
Kuljin Nikkaluoktasta parisen kilometriä Dag Hammarskjöldsledeniä. Hiukan ensimmäisen isomman joen ylityksen ja sillan jälkeen oikealla pitäisi kulkea jonkunlainen polku. En löytänyt polun päätä, mutta metsässä oli näillä main suhteellisen helppoa maastoa. Mättäät notkuivat mustikoita.
Muutaman sadan metrin taivalluksen jälkeen polku yllättäen löytyi. Päättelin sen lähteneen aivan sillan vierestä jostain puskasta.
Puolisentoista kilometriä matka taittui metsän halki melko tasaisessa maastossa. Sen jälkeen alkoi jalkatreeni, ensin metsikön halki, sen jälkeen avotunturissa. Ilma oli kuin linnunmaitoa: lämmin ja tuuleton lempeä kesäilta.
Pidin ensimmäisen juomatauon kauniin kohisevan puron äärellä noin kolme kilometriä Dag Hammarskjöldsledenin risteyksestä. Vaikka Nikkaluoktassa oli pyörinyt paljon väkeä, täällä ei näkynyt ketään, vain porotokka viiletti lähempänä kurua. Maisematkin alkoivat palkita.
Polku lähti nousemaan enemmän vasemmalle kohti Čievrračohkkaa. Oman reittini olin piirtänyt kulkemaan vuorten pohjoispuolella Čievrragorsan rotkolaakson suuntaisesti. Koska maasto tuntui mukavammalta kulkea ylempänä, jatkoin rosetein koristellulla polulla vaeltamista aina pienten järvenlämpäreitten länsipuolelle, jossa siirryin omille teilleni kohti Čievrračohkkan pohjoispuolta.
Maasto oli kauttaaltaan helppokulkuista matalaa tunturiylänköä. Kosteikkoa ja puroja oli vain vähän ja ne olivat helposti kierrettävissä. Matkaa kuitenkin riitti ja kello kävi armottomasti. Samassa kaunis ilma oli tiessään ja vuorilta alkoi valua sumua.
Kiirehdin askeliani ja valmistauduin pystyttämään teltan mihin tahansa siedettävään paikkaan. Kun kykin purolla kuksani kanssa, sain kovan suonenvedon oikeaan jalkaani, ja sitä oikoessani sama kramppi iski myös vasempaan jalkaan. Mahdoin olla näky ulvoessani pientareella ketarat oikosenaan. Pitkän matkustuksen ja sen jälkeisen rasituksen riemuja, ah!
Yö vuorilla Cievrraláhkun ja Darfálláhkun tasanteilla
Illan viimeisten valonsäteiden jo paetessa näin viimein mustan täplän vastakkaisella rinteellä, ehdin kuin ehdinkin porokämpälle. Telttapaikan etsimiseen sen sijaan suttaantui vielä hyvä tovi. Rinne oli jyrkkä ja kuhmurainen, joenuoma pelkkää kivipeltoa.
Tyydyttävä teltankokoinen tasanne löytyi lopulta Čievrrajohka-joen haaran itäpuolelta reilun kilometrin korkeudessa. Vaikka oli tyyntä, niittasin teltan tarkasti joka kulmasta ja liepeestä kiinni rinteeseen. Otsalampun valossa valmistettu iltapala kruunasi ensimmäisen vaelluspäivän.
Karttasovelluksen avulla piirtämäni reitti oli vajaa kymmenen kilometriä. Koska piirros kulki linnuntietä, arvioin todellisen matkan olevan lähempänä kahtatoista kilometriä. Lopulta matkaa kertyi 14.5 km ja aikaa siihen kului yhteensä neljä tuntia ja kolme varttia.
Tänäkään vuonna onni ei ollut puolellani säiden suhteen. Tarfalaan oli saapumassa rutkasti pilviä ja sateita jo iltapäivällä. Heräsin, kun kuu vielä paistoi taivaalla, jotta ehtisin nähdä maagisen Tarfalan laakson. Kuu oli jättiläismäinen keltainen pallo tunturin yllä keskellä syvää sinistä taivasta.
Laitoin aamupalat ja pakkasin kamat melko rivakasti. Mielettömän hienoa auringonnousua oli kuitenkin kuvattava hetken aikaa. Joenuoman yli pääsi kuivin kengin kiviä pitkin.
Laitoin kompassin kaulaan ja otin suunnaksi Kekkonentoppen-huipun. Aurinko kultasi jokilaakson, vesi höyrystyi kepeästi lämpimien säteiden silittäessä vedenpintaa. Totesin, että joen länsipuolelta löytyi valtavasti hyviä telttapaikkoja.
Kekkonentoppen ja Darfálčorru murkussa
Kekkonentoppen (1481 m) on merkillinen vuorenhuippu Ruotsin Lapissa, Kebnekaisen suurtunturien alueella. Se on nimittäin ainoa poliitikon – vieläpä suomalaisen – mukaan nimetty luontokohde Ruotsin kartoissa.
Tarinan mukaan Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli retkeilemässä Norrbottenin maaherran seurueessa Tarfalan jäätikkötutkimusaseman alueella. Presidentti oli kysynyt vuorenhuipun nimeä, ja koska nimeä eivät tietäneet edes paikalliset saamelaiset, se nimettiin Kekkosen mukaan.
Kekkonentoppenilta avautuvat näkymät Kebnekaisen etelähuipulle ja Ruotsin suurimmalle jäätikölle, Storglaciären-jäätikölle. Reitiltä yli Darfálčorrun alas jäätikkötutkimusasemalle laskeutuen avautuisivat hulppeat maisemat myös Tarfalan laaksoon.
Loivaa rinnettä oli mukava nousta. Taivas pilvistyi hieman, mutta ilma oli edelleen kirkas. Tunturiylängön oranssit kuivat heinät kahisivat jalkojen alla.
Kovin kauan ei tarvinnut nousta jyrkempää ja kivistä rinnettä, kun seisoin jo täydessä harmaudessa. Näkyvyys katosi sekunneissa ja alkoi tihuttaa, joten pakkasin kameran suojaan. Samassa törmäsin lumeen ja jäähän.
Aivan jääpeitteen reunamilla pystyi kävelemään, mutta ylöspäin ei ollut asiaa ilman jäärautoja. Jää oli hirvittävän liukasta. Olin kivunnut vasta 1300 metriin ja suurin osa matkasta oli vielä edessäpäin.
Kuljin aikani jyrkkää ja rakkaista jään reunaa liukastellen. Murkun takia ei pystynyt yhtään arvioimaan, miten pitkään jäätä jatkuisi. Pahimmassa tapauksessa en pääsisi ylittämään vuoria Tarfalan puolelle, vaan joutuisin kääntymään takaisin. Näkemättä jäisi niin Kekkonentoppen kuin Tarfalakin.
Tein nopean päätöksen kääntyä alaspäin kohti rinnettä, joka kulkee Darfálčorrun ja Darfálláhkun välissä. Rinteeseen on merkitty suositeltu reitti, joka johtaa alas Darfálvággiin ja Darfáljohka-joen sillalle. Joutuisin kulkemaan koko Tarfalan merkityn reitin sillalta Tarfalajärvelle, mutta hyvä ja suoraviivainen polku saattaisi olla nopeampi kuin rakkavuorilla haahuilu.
Oli häkellyttävää laskeutua täydestä sumusta vain sata nousumetriä alemmas ja nähdä jälleen sininen taivas ja kirkas auringonpaiste. Keli oli niin upea, että uskoin ehtiväni helposti Tarfalaan ennen sateita.
Rinne oli aluksi pelkkää pienikivistä rakkaa, jota pystyi kulkemaan nopeasti. Maisemat näyttivät hienoilta Kebnekaisen suuntaan näiltäkin korkeuksilta. Vihreän Ládjuvággin sukeltaessa esiin rakka muuttui heinikoksi ja matalaksi tunturikasvillisuudeksi. Mustikoitakin sai syödäkseen. Aivan viimeinen pätkä sisälsi seikkailua pajupuskissa.
Tarfalan reitti sillalta Tarfalajärvelle
Aivan sillalle asti ei tarvinnut laskeutua, sillä löysin polunpätkän, joka laskeutui Tarfalan-reitille jonkun sata metriä ylemmäs. Reitti kulkee ylös pohjoiseen Darfálvággin pohjalla, aivan joen vieressä. Suurin piirtein puolivälissä joki ylitetään kahteen kertaan riippusiltoja pitkin.
Alkuosa reittiä oli melko helppoa. Hiekkapolulla oli paikoin suuria lätäköitä ja kuravelliä sekä lähes umpeen kasvanutta pajukkoa ja tiheää koivikkoa. Puskien jäätyä taakse koko hieno laakso avautui edessäni. Riippusillat näkyivät jo kauas.
Sitä mukaa kun maisemat komistuivat, rinteet jyrkkenivät. Joki pauhasi kanjonissa harmaan ja turkoosin sävyissä täynnä jäätiköiden sulamisvesiä. Polku nousi yhä ylemmäs laakson rinteille. Välillä polku oli erittäin jyrkkä, hyvin kapea sekä irtokivinen.
Matkan varrella on muutamia isompia ja pienempiä vuorilta valuvia virtoja, joista saa juomavettä. Tarfalajärvellä puhdasta vettä on hankalampi löytää.
Pilviä alkoi kertyä yhä enemmän. Tarfalan vuoret siinsivät vielä kaukana. Yritin kiirehtiä, mutta täyden kahden viikon rinkan kanssa oli pakko välillä pysähtyä puuskuttamaan, vaikka kevyillä varusteilla olinkin matkassa.
Jyrkän osuuden jälkeen vähän ennen pienempää järveä maasto tasoittui ja muuttui hyvin kiviseksi. Storglaciären-jäätikön massiivinen alareuna pilkotti alhaalla roikkuvien pilvien alta. Pienen järven pohjoispuolella sijaitsee Tarfalan jäätikkötutkimusasema. Punaisten kopterien pörinä kuului tauotta laaksossa.
Tutkimusasemalta on vielä kilometrin verran matkaa Tarfalan vuoristotuville. Punaisia täpliä oli paikoin hankala huomata kivikossa. Keskelle rakkaa oli kasattu muutamia kivimuureja, jotka suojaavat telttoja järveltä puhaltavilta tuulilta. Kun varustautuu seikkailumielellä, kivimuurien takana olevilla suhteellisen tasaisilla länteillä pystyy telttailemaan.
Matkaa Tarfalajärvelle telttapaikaltani kertyi 15.5 kilometriä, aikaa kului kuusi ja puoli tuntia. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut parasta jättää Kekkonentoppenin jäillä hyöriminen välistä, mutta eipä sitä murkua osannut ennalta aavistaa.
Turkoosi Tarfalajärvi katoaa murkuun
Astelin vihdoin Tarfalan mustilla kivillä. Rantaan oli rakennettu valtava rosetti, suunnistin sitä kohti. Tarfalajärven yllä liiteli uljas kotka. Majesteettiset paritonniset vuoret kohosivat ympärilläni. Vuorilta laskeutuvat ikiaikaiset jäätiköt tuntuivat kuiskivan salaisuuksiaan. Kuin olisi jossain mystisessä sadussa.
Tarfalajärven turkoosi väri näkyy luultavasti parhaiten kirkkaalla ilmalla, nyt se heijasteli pilvien harmautta ja synkkyyttä. Kokeilin kädellä vettä, se oli hyistä. Samassa alkoi tihuttaa.
Suunnitelmani oli alun perin yöpyä Tarfalajärvellä, jossain sen pohjoisrannalla, ja jatkaa vaellusta Gaskkasjávrille eli Mustalle Järvelle (Svarta Sjön) sekä Guobirvággin laaksoa myöten Kungsledenille. Ruotsin Lappiin oli tulossa ennätykselliset sateet ja myrskyt, ja sääpalvelut näyttivät punaista. Päätin jättää Guobirvággin väliin.
Hämmästyttävintä on se nopeus, jolla täydellinen hernerokkasumu laskeutuu ja sataa kaatamalla. Suhteellisen kirkkaan kelin ja totaalimurkun välillä oli korkeintaan viisi minuuttia. Koko laakso katosi, näkyvyys oli viidestä kymmeneen metriin.
Suoritin luultavasti elämäni nopeimman sadevarustelun: peitin kameran sadetakilla, riisuin kengät yksitellen ja kiskoin samalla sadehousut jalkaan, pussitin kameran vedenpitävään pussiin ja vetäisin sadetakin ylleni. Halusin ikuistaa säätilan muutoksen ja otin vielä pari kuvaa jalustalla, kamera turvallisesti uudenkarheassa sadesuojassaan. (Kosteus oli kuitenkin noin 500 % ja päivän päätteeksi Canon lasahti jälleen, huokaus.)
Lähdin nopeasti paluumatkalle samaa reittiä Darfálvággia pitkin. Edessä odotti vielä reilut 11 kilometriä sateista tarpomista. Tarfalasta on mukava vaeltaa takaisin, sillä koko matka on käytännössä alamäkeä. Upeita lounaspaikkoja olisi ollut useita kirkkaiden purojen varrella, mutta keli ei kerta kaikkiaan houkuttanut pysähtymään.
Alhaalla Kebnekaiselle johtavan riippusillan kohdalla 'kaatosade’ sai uuden merkityksen: satoi ylenpalttisen kaatamalla. Hyppäsin sillan pielessä olevaan huussiin pitämään vedenpaisumusta. Ehtipä siinä yhden leivänkin syödä. Illalla telttaillessa saapui vielä hurja ukkosmyrsky, joka maksimoi jännittävän Tarfalan vaelluksen.
Näin kun näinkin tarunhohtoisen Tarfalan: karun mustan kivisen laakson, Storglaciären- ja Isfallsglaciären-jäätiköt sekä turkoosin Tarfalajärven. Koska maisemia riitti vain pariksi minuutiksi ja pohjoisranta sekä Musta Järvi ja Kekkonentoppen jäivät kokematta, palaan Tarfalaan todennäköisesti vielä kolmannenkin kerran!
Linkkejä
Tarfalan reitti ja kartta (Naturkartan)
STF Tarfala Vuoristotupa
Tarfalan jäätikkötutkimuskeskus
Nikkaluoktaexpressen
