Lille Raipas on tunnettu tunturi Altassa Norjassa. Se on osa Struven ketjua ja kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Lille Raipaksen reitti on nopea, ja huipulta avautuvat upeat maisemat Altan vuonoon.

Pohjoisilla leveyspiireillä sijaitseva Alta on kesällä hieno paikka ihailla keskiyön aurinkoa, yötöntä yötä kestää pitkään. Altan alueen tunnetuin kohde on varmaankin Altan kanjoni.

Lille Raipas

Lille Raipas (286 m) on pitkulainen harjanne, joka on useamman lähteen mukaan tunturi, vaikka monin paikoin puhutaankin Raipaksen vuorista. Lille Raipas (saameksi Unnas Ráipásas) sijaitsee Altan kaupungin kaakkoispuolella, keskustaan on kymmenkunta kilometriä tietä pitkin.

Lille Raipas kuuluu Struven ketjuun. Struven ketju on Pohjoiselta jäämereltä Mustallemerelle ulottuva kolmiomittausketju, joka rakennettiin 1800-luvun alkupuolella. Tunturin huippu on yksi Struven meridiaanipisteistä.

F. G. W. Struven mittausten tarkoituksena oli selvittää maapallon tarkka koko ja muoto. Vuosien 1816 ja 1855 välillä tehdyn projektin aikana ketjuun muodostui 265 peruspistettä, jotka sijoittuvat nykyisin kymmenen eri valtion alueelle. Näistä 34 parhaiten säilynyttä on listattu suojelukohteiksi Unescon maailmanperintöluetteloon.

Raipasin vuorilla oli kaivostoimintaa vuodesta 1826 alkaen 1900-luvun alkupuolelle asti. Lille Raipas oli yksi keskeisimmistä kohteista laajalla Kåfjordin kaivosalueella. Vuorilta löytyi runsaasti malmiesiintymiä, ja Raipas oli pian tunnettu maailman parhaista kuparikaivoksistaan.

Lille Raipas on yksi Altan kymmenestä huipusta, ”Alta 10-toppers”, jotka ovat merkittyjä matalan kynnyksen vaellusreittejä. Osa reiteistä on pitkiä ja vaativia, toisin kuin Lille Raipaksen lyhyt ja helppo reitti. Muita huippujen vaellusreittejä ovat mm. Skoddevarre, Haldde ja Komsa/Komsatoppen.

Lille Raipas – parkkipaikka

Lille Raipaksen polulle pääsee Stranddalen-tieltä (osoite: Stranddalen 16). Google Mapsista paikan löytää nimellä ”Trailhead for Lille Raipas”.

Øvre Altasta (tie E45) ajetaan Alattionjoen yli Raipasveienille, jolta käännytään Stranddalenille. Myös lentokentän suunnalta E6-tieltä pääsee Raipasveienille aivan Alattionjoen vierestä. Stranddalen-tie kulkee teollisuusalueella, jossain kohdassa kylttikin varoittaa soranajosta.

Tien reunassa on iso levike, jossa on tilaa ehkä kymmenelle autolle. Saavuin aamuvarhain, parkkipaikka oli silloin tyhjä.

Parkkipaikan reunassa on iso kartta sekä infotaulu, jossa kerrotaan Struven ketjusta ja sen historiasta englanniksi, saksaksi, norjaksi ja saameksi. Pienemmässä infotaulussa on ydinkohdat Lille Raipaksen retkestä.

Parkkipaikalta huipulle on nousua noin 2,6 kilometriä, nousumetrejä kertyy 225 m. Norjalainen aikataulu koko retkelle patikoiden on yksi tunti, suomalainen vähintään puolitoista. Hellepäivänä kannattanee ottaa vesipullo mukaan, kulkipa patikoiden tai polkujuosten.

Lille Raipas – reitti

Reitti on merkitty näkyvin puutolpin, joiden päässä erottuu oranssi neliö. Neliössä lukee ”Struves Meridianbue Lille Raipas”, alapuolella ovat Unescon logot.

Aamuseitsemältä koko yön paistanut aurinko lämmittää jo liikaakin, onneksi melkein koko matkalta on tarjolla metsän suojaa. Alkumatka on leveää hiekkatietä, joka johtaa ensin puron yli. Silta on rakennettu isojen sementtiputkien päälle. Osa vedestä lorisee alas Uimajärvestä.

Hiekkatie lähtee loivaan nousuun ja kaartaa vasemmalle. Sen jälkeen on pari sataa metriä tasaista suoraa. Takanapäin alkavat jo erottua vuorten ääriviivat puiden takana.

Tie kapenee leveäksi sorapoluksi. Vasemmalle jäävät jyrkät metsäiset kalliot, joilla pienet luonnonpurot solisevat.

Polku kulkee aivan pienen kirkkaan lammen rantaa, joka on melkein umpeen kasvanut. Isompi lampi jää metsäisinä kumpuilevien kallioiden kainaloon. Rinteessä pilkistää rakennus, varmaankin kesämökki.

Sorastus päättyy, kivinen luonnonpolku on mukava hölkätä. Mutainen polkupätkä koukkaa aivan pienen talon vierestä. Jos Lille Raipas -kylttejä ei olisi, voisi kuvitella juoksentelevansa jonkun takapihalla.

Polku jatkuu vehreänä koivujen katveessa. Maassa kukkivat apilat runsaina ryppäinä. Pysähtyä ei kannata, metsän varjoista lennähtävät hikiselle iholle hyttyset.

Hetken matkaa on loivaa kivikkoista rinnettä, joka saapuu tasaisemmalle soiselle alueelle. Kuravellissä ei kuitenkaan tarvitse talsia, ensin pääsee pitkospuita ja sen jälkeen leveää lankkupolkua.

Huipun lähestyessä alkaa rakkakivikko, polku on kuitenkin enimmäkseen soraa. Kiviä on sen verran tasaisina kasoina, että ne vaikuttavat ihmisen tekeleiltä. Yhden kivikasan päällä nököttää pieni puinen teline, jossa on kenties joskus lukenut jotain. Olisiko kaivosalue lähettyvillä?

Sorakasojen jälkeen alkaa hieno tasainen osuus harjanteen päällä. Se päättyy kuitenkin nopeasti kosteikkoon. Mönkkärin märät urat kyntävät syvällä turpeessa, onneksi pitkospuut ovat tukevaa tekoa.

Kapea hiekkapolku mutkittelee ylös kallion rinteillä koivikossa. Pitkä harjanne on kallioista lakea, ja homma muistuttaa ihan suomalaisilla kallioilla juoksentelua. Maisemia alkaa jo näkyä.

Viimeinen nousu korkeimmalle huipulle on pieni kalliokiipeily. Avuksi on rakennettu pari kaidetta, ja ylös pääsee helposti. Vihdoin puiden latvat jäävät alapuolelle.

Lille Raipaksen huipulla odottavat hulppeat maisemat melkein kaikkiin ilmansuuntiin. Näkymät avautuvat kohti Alattionvuonoa, Altan kaupunkia ja Alattiojokea sekä Altan lentokenttää. Komsatoppen mastoineen vuonon rannalla erottuu kirkkaalla ilmalla helposti.

Kallioon on asennettu iso Unescon kyltti. Kyltin mukaan Lille Raipaksen Struven ketjun meridiaanipiste on lisätty Unescon maailmanperintölistalle 15. heinäkuuta 2005.

Myös postilaatikko nököttää kallion päällä. Nimikirjoituksista päätellen Lilla Raipasin huipulla käy tasaisen paljon väkeä päivittäin. Altan kymmenen huipun haasteesta on nyt yksi suoritettuna.

Omassa kartassani näkyy jatkuvan polku alas Raipatuniin, mutta se ei liene virallinen Lille Raipaksen reitti. Paluumatka sujuu siis samaa reittiä kuin tullessa. Hölkäten parkkipaikalle menee 15-20 minuutissa.

Rentoa polkujuoksua ja kulttuuria maisemissa, voiko heinäkuinen aamu paremmaksi muuttua!

Alta

Alta sijaitsee Finnmarkin läänissä Pohjois-Norjassa Alattionvuonon rannalla. Alta on siis ”Alta” norjaksi, suomeksi ja kveeniksiAlattio, sekä saameksi Áltá. Mutta koska kartassani lukee Alta, ja roadtrip Altaan kuulostaa tutummalta kuin roadtrip Alattioon, olkoon kaupunki Alta.

Altan alueella yötön yö ja kaamos kestävät kauan: aurinko ei laske horisontin alle toukokuun puolivälin paikkeilta heinäkuun lopulle, kaamos alkaa marraskuun lopulla ja kestää tammikuun puoliväliin. Seutua lämmittää Golf-virta, eikä ilmasto ole pohjoisista leveyspiireistä huolimatta erityisen kylmä.

Altassa sijaitsee myös toinen Unescon maailmanperintökohteista. Pohjois-Euroopan suurimman kalliopiirrosalueen löytää Altan museosta (Hjemmeluft). Tunnetuin ulkoilukohde on Altan kanjoni. Muita suosittuja reittejä ovat mm. Haldde, Komsatoppen ja Skoddevarre.