Tunturiaavan luontopolku – talvireitti

Pyhä-Luoston luontokeskus Naava on talvireittien lähtöpiste Pyhätunturilla. Tunturiaavan luontopolku on talvella kuljettavissa kävellen, lumikengin sekä pyörällä.

Tunturiaavan luontopolku on noin 8 km retkeilyreitti. Talvella Tunturiaavan lumikenkäilyreitti on kokonaisuudessaan 13,3 km pituinen reitistö. Reitiltä voi kulkea haluamansa polut ja reitistö taipuu monenlaiseksi rengasreitiksi.

Reittimerkinnät ovat siniset neliöt puissa sekä siniset aurauskepit polun varrella. Lisäksi jokaisessa risteyksessä on Pyhä-Luoston kansallispuiston oranssinruskeat viitat.

Reittien varrelta löytyy tunnelmallisia taukopaikkoja. Taukopaikoilla on tulentekomahdollisuus, puuvaja ja makkaratikkuja. Taukopaikkojen yhteydessä on myös kuivakäymälä. Retkelle kannattaa ottaa mukaan tulitikut sekä oma wc-paperi.

Tiaislaavulta avautuvat parhaat maisemat suoraan Tunturiaavalle. Isokurun kota ja puolikota tarjoavat suojaisan paikan evästauolle huonommallakin kelillä. Porolaavu on kolmas taukopaikka, jonne Tunturiaavan kierroksella voi koukata.

Tunturiaavan luontopolku 10 km talvireittinä luontokeskus Naavalta

Pyhä-Luoston luontokeskus Naava sijaitsee Pyhän liikekeskuksessa. Luontokeskuksen takana on iso P-alue ja pienempi parkkipaikka heti tien toisella puolella infotaulujen vieressä.

Luontokeskus Naavalta kuljetaan K-Marketin ohi ja Pyhäntien varteen, jossa kulkee kävelytie. Kerontien risteyksestä pääsee sujahtamaan metsän rauhaan. Porolaavun kautta mennessä tienvartta pitää kävellä vielä noin kilometrin verran.

Reitti kulkee ladun vieressä pari sataa metriä, kunnes kääntyy oikealle. Risteyksessä on niin paljon viittoja, ettei sitä voi missata. Tästä eteenpäin luminen polku mutkittelee naavaisten kuusien helmassa pieniä ja loivia rinteitä nousten.

Kohta saavutaan seuraavaan risteykseen. Tiaislaavu ja Tunturiaapa ovat vasemmalle kääntyvän polun varrella. Maasto jatkuu loivasti kumpuilevana, mutta melko tasaisena.

Metsästä saavutaan suon reunaan, jossa opasteviitta osoittaa vasemmalle kohti Porolaavua. Porolaavulle voisi tehdä 1,5 kilometrin piston ja palata takaisin (+ 1,5 km takaisin), tai kiertää pidemmän Tunturiaavan lenkin aapasuolla.

Tiaislaavu

Tiaislaavulle on noin sata metriä risteyksestä. Tiaislaavu on erittäin suosittu ympäri vuoden, ja usein tulet odottavat valmiina. Tiaislaavulla on pitkien penkkien ympäröimä katettu tulisija, pöytä- ja penkkiryhmä, puuvaja sekä kuivakäymälä. Laavulta avautuu maisema avaralle Tunturiaavan aapasuolle.

Juuri kun jatkoin matkaani Tiaislaavulta, iso lumikenkäilijöiden ryhmä tuli vastaan kohti laavua. Pyhä-Luoston reitit ovat talvellakin niin suosittuja, että ne pysyvät tampattuina eikä lumikenkiä välttämättä tarvitse lainkaan.

Tiaislaavulta jatketaan vähän matkaa suonreunaa syvänvihreiden kuusien alla. Kohta vasemmalle kääntyy polku Tunturiaavalle. Kannattaa pysyä tarkasti keskellä polkua, jonka alla ovat tukevat pitkospuut. Pitkospuiden ohi astuessaan saattaa humpsahtaa takamusta myöten hankeen, varsinkin jos ei ole niitä lumikenkiä jaloissa.

Siinä missä pidempi Tunturiaavan suolenkki Porolaavulta on noin kaksi ja puoli kilometriä, Tiaislaavulta lyhyempi aapasuon kierros on vain kilometrin mittainen. Avaralta Tunturiaavan suolta avautuvat reitin hienoimmat maisemat ympäröiville tuntureille.

Hyvällä tuurilla kauniin maiseman kruunaavat revontulet Tunturiaavan yläpuolella, leiskuva iltataivas, pakkasen huurruttamat puut tai kirkkaan sininen taivas valkohuippuisten tunturien taustalla. Tasaisen harmaalla maaliskuisella kelillä saa ainakin nauttia puhtaasta ilmasta ja liikunnan ilosta.

Suolenkiltä palataan takaisin metsään, metsänrajassa on lyhyt portaikko. Tästä voi palata takaisin Tiaislaavulle ja omia jälkiä luontokeskukselle, kiertää paluumatkalla Porolaavun kautta, tai jatkaa suoraan eteenpäin metsään ja kohti Isokurua. Tunturiaavan läntisin lyhyt lenkki sekä siitä Ukonhatun alarinteille jatkuva reitti Isokurun kodalle asti ei ole enää pyöräilijöiden käytössä.

Isokurun suuntaan maasto jatkuu taas loivasti kumpuilevassa metsässä. Ennen Noitatunturilta tulevaa polkua laskeudutaan lyhyehköt ritiläportaat alas purouomaan, ja noustaan samanlaiset portaat puron pohjalta ylös rinteeseen. Myös puron yli johtavat portaat, joiden ohi astuessaan saattaa käydä samanlainen humpsahdus kuin suolla pitkospuiden kanssa.

Risteysviitat ohjaavat seuraavaksi kohti Isokurua eteenpäin ja oikealle. Hetken päästä laskeudutaan pitkät ja jyrkät portaat alas kuruun. Portaissa ei ole talvikunnossapitoa. Jos portaissa on paljon jäätä ja vähän askelmia, kannattaa rinne laskeutua aivan portaiden vierestä.

Kurun pohjalla on viitta: vasemmalla Suomen syvin kuru, Isokuru ja Karhunjuomalampi sekä luontokeskus Naava, oikealla luontokeskus Naava. Isokuruun ei johda talvireittiä, ja kurussa on lumivyöryvaara. Asia kerrotaan useilla kielillä hyvin monessa infotaulussa.

Isokurun kota

Merkitty lumikenkäreitti jatkuu oikealle tehden lenkin ja nousten loivempaa rinnettä kohti Isokurun kotaa. Koska portaissa ei ollut paljonkaan lunta ja olin retkellä kävellen, oikaisin Isokurun kodalle suoraan portaita pitkin.

Isokurun kodalla on tunnelmallista istua tulien äärellä ja katsella ikkunoista oranssiksi värjäytyvää iltataivasta. Kuukkelit saa kaveriksi päiväsaikaan retkeillessä, iltamyöhään saa usein kuunnella vain tulen ritinää hiljaisuudessa.

Isokurun kodalta takaisin luontokeskus Naavalle voi kulkea joko Kultakeron reunaa tai kulkemalla Tiaislaavun risteykseen ja palaamalla samaa reittiä ensin Kerontien risteykseen ja Pyhäntietä pitkin luontokeskukselle.

Omasta mielestäni pimeällä on mukavampaa kulkea parin sadan metrin pätkä Kultakeron alarinnettä, kääntyä sitten oikealle ja kulkea alamäkeen mökkialueen reunassa Pyhä-Luoston kansallispuiston lähtöportille ja edelleen Pyhäntietä pitkin luontokeskukselle.

Pyhä-Luoston kansallispuisto

Pyhä-Luoston kansallispuisto Keski-Lapissa on hieno luontokohde kaikkina vuodenaikoina. Talvella Pyhä-Luoston rinteet kutsuvat laskettelemaan, ladut hiihtämään ja polut retkeilemään valkoisissa tunturimaisemissa. Kesällä ja syksyllä voi ihastella tunnetuimpia nähtävyyksiä, joita ovat Isokuru, Karhunjuomalampi, Pyhänkasteenputous, Uhriharju sekä Noitatunturi.

Pyhätunturi on aikoinaan ollut metsäsaamelaisten pyhä paikka. Monista Pyhän alueen paikannimistä voikin löytää viittauksia kristinuskon ja vanhojen uskomusten kohtaamisesta. Vaikka Pyhä on suosittu matkailukohde, Pyhältä voi löytää myös hiljaisuutta keskellä kauneinta luontoa.

Pyhä-Luoston kansallispuisto on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeeseen, syrjävyöhykkeeseen ja rajoitusvyöhykkeeseen. Alueilla on erilaiset ohjeet ja säännöt, joihin kannattaa tutustua retkeä ennen.

• Isokuru on ympärivuotista rajoitusvyöhykettä. Herkän kasvillisuuden ja muinaisjäännösten suojelemiseksi Isokurussa liikkuminen on sallittua vain merkittyä polkua pitkin, pyöräily on kiellettyä.
• Retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeellä tulen saa tehdä vain merkityillä tulentekopaikoilla ja vain niillä olevista polttopuista. Maastopalovaroituksen aikana tulet saa tehdä vain keittokatoksiin, hormillisiin tulisijoihin, kotiin ja puolikotiin – Karhunjuomalammen laavulla sen sijaan tulenteko maastopalovaroituksen aikana on kielletty.
• Leiriytyä saa muualla kuin rajoitusvyöhykkeellä. Luonnon suojelemiseksi on suositeltavaa leiriytyä taukopaikkojen välittömään läheisyyteen.
• Koirat on pidettävä kytkettynä kansallispuiston alueella.
• Pyhä-Luoston kansallispuisto on roskattoman retkeilyn aluetta – muista tuoda luonnosta omat roskat mukanasi.

Pyhätunturi – talven tärpit

Pyhätunturin ladut – Karhunjuomalampi
Kultakero – Pyhän huipulle kävellen talvella
Soutaja – tunturi puuterilumisilla rinteillä