Pyhä-Luoston kansallispuisto kuuluu Suomen eteläisimpään suurtunturialueeseen. Aapasoiden ja metsien keskeltä kohoavat komeat Noitatunturi ja Ukko-Luosto yli 500 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Mahtava Isokuru ja reitti sen halki on Karhunjuomalammen kierroksen hienointa antia. Kymmenen kilometrin reitti johdattelee kulkijan kansallispuiston kauneimmille näköalapaikoille halki Isokurun Pyhänkasteenputoukselle, Uhriharjulle ja tunnelmalliselle Karhunjuomalammelle.

Pyhä-Luoston kansallispuisto

Pyhä-Luoston kansallispuisto on hieno luontokohde ympäri vuoden. Kesä ja syksy esittelevät tunnetut nähtävyydet, runsaat mustikkapensaat ja kimaltavat lammet tunturien kätköissä. Pyhä-Luoston talvi on laskettelun lisäksi tykkylumen kuorruttamia kynttiläkuusia, valkoisia tunturimaisemia ja kirpeitä hiihto- ja lumikenkäretkiä.

Keski-Lapissa sijaitseva Pyhätunturi on aikoinaan ollut pyhä paikka metsäsaamelaisille, ja useista Pyhän alueen paikannimistä voikin löytää viittauksia kristinuskon ja vanhojen uskomusten kohtaamisesta. Pyhältä voi löytää myös hiljaisuutta keskellä kauneinta luontoa.

Pyhä-Luoston kansallispuisto on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeeseen, syrjävyöhykkeeseen ja rajoitusvyöhykkeeseen. Alueilla on erilaiset ohjeet ja säännöt, joihin kannattaa tutustua tarkasti ennen retkeä.

• Isokuru on ympärivuotista rajoitusvyöhykettä. Herkän kasvillisuuden ja muinaisjäännösten suojelemiseksi Isokurussa liikkuminen on sallittua vain merkittyä polkua pitkin, pyöräily on kiellettyä.
• Retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeellä tulen saa tehdä vain merkityillä tulentekopaikoilla ja vain niillä olevista polttopuista. Maastopalovaroituksen aikana tulet saa tehdä vain keittokatoksiin, hormillisiin tulisijoihin, kotiin ja puolikotiin – Karhunjuomalammen laavulla sen sijaan tulenteko maastopalovaroituksen aikana on kielletty.
• Leiriytyminen on sallittua muualla kuin rajoitusvyöhykkeellä. Luonnon suojelemiseksi on suositeltavaa leiriytyä taukopaikkojen välittömään läheisyyteen.
• Koirat tulee pitää kytkettynä kansallispuiston alueella.

Pyhä-Luoston reitit

Pyhä-Luostolla on useita kesäajan patikointireittejä helpoista vaativampiin, muutamasta kilometristä pitkään Pyhä-Luosto -vaellusreittiin. Lähtöpisteitä on neljä: Pyhän luontokeskus Naava, Luoston päässä Luoston Portti, sekä Pyhä-Luosto -tien varrella Rykimäkurun pysäköintialue ja puiston pohjoispuolella Luostonloman parkkipaikka.

Reitit on merkitty eri värisillä neliön muotoisilla merkeillä puihin tai tolppiin. Lisäksi ruskeita viittoja on tiheässä. Pyhä-Luostolla eksyminen ei ole todennäköistä, mutta kartta on hyvä pitää aina mukana retkeillessä.

Suosittuja reittejä Pyhän alueella ovat muun muassa Karhunjuomalammen reitti, Noitatunturin valloitus sekä Tunturiaavan luontopolku.

Telttailu ja yöpyminen Pyhä-Luostolla

Pyhä-Luoston kansallispuiston alueella voi majoittua taukopaikkojen läheisyyteen. Autiotupia puistosta löytyy kaksi. Päivätupia, laavuja ja kotia on runsaasti.

Autiotuvissa ja kodissa yöpyminen on sallittua. Päivätuvat on tarkoitettu nimensä mukaisesti vain päiväkäyttöön.

Karhunjuomalammen reitti

Karhunjuomalammen reitti on kymmenen kilometrin rengasreitti, joka johtaa hienoimmille Pyhän näköalapaikoille. Reitti kuljettaa Suomen syvimmän kurun, jylhän ja kivikkoisen Isokurun läpi. Aivan kurun pohjoispuolella sijaitsevat Pyhänkasteenlampi sekä Uhriharju.

Suurin osa reitistä kuljetaan helppoa ja leveää sorapolkua sekä tasaista laudoitettua polkua. Reitille osuvat kuitenkin kahdet pitkät ja jyrkät portaat sekä laskeutuminen (tai nouseminen) laskettelurinnettä.

Reitin taukopaikkoina toimivat Isokurun kota ja laavu, sekä Karhunjuomalammen päivätupa ja laavut. Taukopaikoilla on kuivakäymälät (ei kompostoivat) ja puuvajat. Ota omat tulitikut ja wc-paperi mukaan retkelle.

Karhunjuomalammen reittikuvaus luontokeskus Naavalta

Luontokeskus Naavalta (osoite: Luontotie 1, 98530 Pyhätunturi) lähdetään kulkemaan tietä pitkin ohi kauppakeskuksen parkkipaikan Pyhäntietä Kemijärven suuntaan. Tien suuntaisesti kulkee leveä hiekkatie, jonka varrella on viittoja.

Noin 600 metrin kuluttua saavutaan Kerontien risteykseen, jossa viitat osoittavat oikealle kohti Isokurua ja Isokurun kotaa. Karhunjuomalammen reitti on merkitty punaisin neliöin, kodalle johtavat kaiken väriset neliöt. Koko kahden kilometrin matka kodalle kuljetaan helppoa soratietä.

Isokurun laavulle pääsee myös lyhyempää 1,6 kilometrin reittiä. Se kulkee Kultakeron eteläisimpien laskettelurinteiden alareunassa olevan tien ja siltä lähtevän polun kautta.

Isokurun kota

Isokurun tunnelmallinen kota sijaitsee kurun ylärinteellä. Pihapiirissä on myös puolikota tulisteluun, puuvaja sekä ei-kompostoituva kuivakäymälä. Penkit ovat yöpymiseen hieman kapeat, mutta lattialle saa levitettyä makuualustan.

Kodan edustalla on pitkä puinen penkki, jolla lepuuttaa jalkoja. Samalla kannattaa kaivaa esiin pähkinäpussi, sillä ensimmäinen kuukkeli saattaa jo viserrellä viereisen männyn oksalla.

Aivan kodan läheisyydestä laskeudutaan jyrkät portaat alas Isokuruun. Puolivälissä on tasanne ja ensimmäinen infotaulu, jossa kerrotaan Isokurun syntymästä. Heti kurun pohjalla odottaa pitkä penkki.

Isokuru – Suomen syvin kuru

Isokuru on Kultakeron ja Ukonhatun tunturien väliin jäävä 220 metriä syvä massiivinen rotko. Sen paikoin pystysuoria jylhiä rinteitä peittää harmaa rakkakivikko. Kuru on muodostunut jääkausien ja sulamisvesien kuluttaessa kalliota, mutta nykyiset kivet ovat asettuneet paikoilleen vasta viimeisen jääkauden jälkeen.

Kurun pohjalla kiemurteleva polku nousee lopulta ylös kiviharjanteelle, joka on syntynyt Kultakeron rinteeltä vyöryneestä kivestä. Vyöryn iäksi on arvioitu muutama sata vuotta, eikä niiden pinnalla ole vielä jäkäläpeitettä. Jyrkänteen juurella vyöryt ovat kasvaneet yhteen isoksi louhikoksi.

Herkän kasvillisuuden ja muinaisjäännösten suojelemiseksi Isokurun rajoitusalueella saa kulkea vain merkityllä polulla eli puupitkoksilla. Lumivyöryvaaran takia Isokuruun ei kulje talvireittiä eikä sinne menoa suositella talvella.

Polku kulkee kurun pohjalla lempeästi kierrellen ja kaarrellen luonnon muotoja. Koko matkalta polku on katettu poikittaisin lankuin. Lankkupolkua reunustaa kaide. Välillä syvää vihreää heijasteleva lampi välkehtii polun vierellä.

Isokurun kivirakka tuntuu levittäytyvän kaikkialle maisemaan, sivusuunnassa ja ylöspäin kohti taivasta. Näky on vangitseva ja ehdottomasti kokemisen arvoinen – yksikään kuva ei ole maagisen rotkon vaikuttavuutta pystynyt välittämään!

Pyhänkasteenputous ja lampi

Pyhä-Luoston tunturien laet ovat 2 miljardia vuotta vanhaa kvartsiittia. Siinä tuntee ihminen itsensä pieneksi asiaa kelaillessaan.

Pyhätunturin kvartsiitti on usein aaltokuvioista kiveä. Pyhänkasteenlammen polun varrella aaltokuvioita voi huomata kivien pinnoilla. Ne ovat jäänteitä muinaisista hiekkasärkistä, joita on syntynyt veden alle.

Lyhyen polun päässä odottaa hiljaisuutta henkivä paikka, joka on kuin kivinen maljakko. Pyhänkasteenlampi on 12 metriä syvä pyöreä lampi, johon valuu louhikkoa pitkin 17 metrin korkuinen Pyhänkasteenputous. Hiljaisuuden rikkoo vain ikuinen veden solina.

Joidenkin tulkintojen mukaan Pyhätunturi viittaisi metsäsaamelaisten elämään, ei niinkään uskonnollisuuteen. Ammoisina aikoina pyhä on tarkoittanut kohtaa maastossa, joka on tunnetun ja tuntemattoman maan rajalla. Tällaisella rajalla on usein sijainnut uhripaikka. Pyhänkasteenlammen yläpuolella kohoaa Uhriharju.

Perimätiedon mukaan paikan nimi juontaa metsäsaamelaisten ja kristinuskon kohtaamisesta. Lammella kastettiin saamelaisia kristinuskoon vuonna 1648.

Lammelle ja putoukselle on kiellettyä mennä kulumisherkän kasvillisuuden ja muinaismuistojen suojelemisen vuoksi. Putouksen yläpuolelle Uhriharjulle pääsee kuitenkin pitkiä ja huikean jyrkkiä portaita pitkin.

Uhriharju

Isokurun loppupäässä ennen Karhunjuomalampea sijaitsee mystinen Uhriharju. Harjulla on aikoinaan pyydetty hyvää onnea uhraamalla eläimiä ja niiden sarvia. Jyrkkä kallio päättyy alas värikkääseen soistumaan.

Uhriharjulla sijaitsee kaiteellinen tasanne, jolta löytyy myös penkki. Harjulta on enää lyhyt pyrähdys metsäpolkua risteykseen, josta käännytään vasemmalle ylös Karhunjuomalammelle.

Karhunjuomalammen päivätupa ja laavut

Karhunjuomalammen päivätupa on yksi Pyhä-Luoston kansallispuiston suosituimmista tuvista. Tuvassa on kamiina lämmitykseen sekä kaksi pöytää ja useita penkkejä. Keittiönurkkauksesta löytyy kattiloita ja pannuja.

Vettä saa Karhunjuomalammesta, jolle laskeudutaan tuvalta. Vettä ei tutkita ja se suositellaan keitettäväksi ennen käyttöä. Lammessa ei saa tiskata astioita, eikä siinä saa uida.

Karhunjuomalammella on sekä laavu että puolikota. Pihapiirissä on myös useampi ei-kompostoituva kuivakäymälä. Oma WC-paperi ja tulitikut kannattaa olla mukana.

Karhunjuomalammelta polku jatkuu loivasti nousten kohti Noitatunturia. Noitatunturi (540 m) on Pyhä-Luoston tunturiketjun korkein tunturi ja vanha saamelaisten palvontapaikka eli seita. Huipulta avautuvat hienot maisemat molemmin puolin kansallispuistoa.

Noitatunturin reitti on helppo kulkea lisälenkkinä Karhunjuomalammen reitin ohella. Huonolla kelillä ja varsinkin tunturien luuratessa vitivalkoisessa pilvessä Noitatunturi kannattaa kuitenkin jättää väliin.

Paluu Luontokeskus Naavalle

Karhunjuomalammelta lähdetään kulkemaan laavujen ohi takaisin leveää latupohjaa, josta Karhunjuomalammen hiihtolenkki talvella kulkee. Matka jatkuu Isokurun ohi viittojen mukaan metsän keskellä.

Kilometrin päässä oikealla on kaunista rakkaa. Vähän ajan kuluttua saavutaan risteykseen, josta pääsisi nousemaan polkua pitkin Kultakeron huipulle. Sumuisena ja sateisena päivänä maisemia tuskin näkee.

Kahden kilometrin kävelyn päässä odottavat jo laskettelurinteet, jotka eivät kesäaikaan näytä parhaimpia puoliaan. Laavun ohi käännytään oikealle ja ylös, kun tarkoituksena on mennä kävellen Pyhän huipulle talvella.

800 metriä hiekkatietä eteenpäin saavutaan hienolle näköalapaikalle, Aittakurulle. Rinteessä nököttää penkki, jossa voi pitää taukoa kävelystä. Aittakurulta noin kilometrin päästä tullaan Tajukankaalle ja isolle avoimelle kodalle.

Loppumatka sujuu laskettelurinteen reunaa laskeutuen. Oranssit merkit puissa loppuvat rinteen yläpäässä. Hiihtohissin ohitse kuljettuaan näkee jo Luontokeskus Naavan pysäköintialueen.