Barden (659 m) sijaitsee Senjan saaren pohjoispuolella, aivan Seglan ja Hestenin lähellä. Kaikille kolmelle vuorelle pääsee Fjordgårdista. Segla ja Hesten ovat huomattavasti Bardenia kuuluisampia, mutta Bardenin vaellus on paikallisten suosikki – ja se oli myös oma suosikkini Senjalta.
Senjan saari on Norjan toiseksi suurin saari Lofoottien jälkeen. Vaikka Senjalla on yhtä satumaiset maisemat ja paljon vähemmän turisteja, Fjordgårdissa väkeä riittää kesällä tungokseen asti. Harva päätyy Bardenille, joten uskomattomista maisemista voi nauttia rauhassa.
Barden on erityisen upea iltakohde kirkkaalla ilmalla, sillä huipulta avautuvat näkymät länteen ja luoteeseen auringonlaskussa kylpevälle Seglalle ja Mefjorden-vuonoon, pohjoiseen Husøylle, sekä itään Grytetippenille ja Keipenille ja etelään saaren korkeimmalle vuorelle Breitindenille.
Saapuminen Bardenille
Bardenille voi lähteä kahdesta suunnasta: Fjordgårdista sekä Mefjordbotnin puolelta ennen tunnelia. Fjordgårdista polku lähtee samasta kohdasta kuin Seglan polku, Mefjordbotnin puolelta saman polun varrelle osuu myös pienempi Daven sekä Keipen. Alueella on isot kyltit, eikä eksymisvaaraa ole.
Fjordgårdissa pysäköinti ja telttailu on muuttunut suuren turistimäärän vuoksi. 2022 Purknesetissä pysäköinti ja telttailu oli jo kielletty, isompaa pysäköintialuetta rakennettiin parhaillaan. Suuri maksullinen pysäköintialue löytyy kylän eteläpäästä koulurakennuksen yläpuolelta. Mefjordbotnin puolella tien vieressä on reilut levikkeet useammalle autolle ja pysäköinti on ilmaista.
Barden on yksi helpoimmin kiivettävistä suhteellisen korkeista huipuista Senjan saarella. Reitillä on paljon tasaista maastoa sekä pitkospuita. Suosittelen Bardenin vaellusreittiä ehdottomasti polkujuoksuun – reittikuvauksesta löydät kaiken olennaisen niin hienolle juoksuretkelle kuin patikointiin!
Bardenin reittikuvaus Fjordgårdista
Polku lähtee jyrkkään nousuun koulun takana olevalta parkkipaikalta leveää hiekkapolkua pitkin. Polku on aluksi hyvin kivinen, mutta tasoittuu nopeasti. Alkuosa taivalletaan vehreässä koivikossa.
Ennen kuin saavutaan puurajan yläpuolelle, polku haarautuu kahtia. Suoraan oikealle kaartaen lähdetään Seglaa kohti, Bardenille suunnataan vähän rupuisemmalle polulle vasemmalle. Risteyksessä on vihreä viitta, jonka mukaan Bardenille on risteyksestä 2.5 km. Maastossa on tällä kohdalla myös kylttejä, joissa kerrotaan, että alue on juomavesialuetta, eikä siellä saa telttailla. Telttailu ylempänä Seglalla tai Hestenillä on kuitenkin yleistä.
Lyhyellä juoksureissullani näin leirin Storevatnetin äärellä, alkumatkasta ohitin valtavia rinkkoja kantaneen ryhmän ja Bardenille asti näkyi punainen teltta Seglan rinteillä. Aivan Seglan ja Hestenin huipuilta telttapaikkoja ei löydy jyrkkyyden ja kivisyyden vuoksi, mutta alarinteillä on paljon tasanteita. Telttojen rykelmät eivät varsinaisesti kaunista maisemaa, mutta mahdollistavat toki huikeat auringonlasku- ja auringonnousumaisemat.
Puusto harvenee ja seuraavat pari kilometriä voi juosta mukavan tasaista ja leppoista suomaastoa. Valtaosa reitistä on katettu pitkospuilla, joten liejussa ei tarvitse kastella tossujaan kovinkaan paljoa. Toisinaan pitkospuiden välissä on sen verran tyhjää, että kuravellien yli pitää hypätä tai kiertää lätäköt.
Storevatnet-järven ja Arnakken-huipun välissä on aluksi jyrkkä rinne, johon on rakennettu puiset portaat. Portaiden avulla rinne on rivakasti selvitetty. Sen jälkeen loiva nousu ja tasainen polku jatkuu taas pitkospuilla. Polun varrelta löytyy lakkaa heinäkuun lopulla.
Tämän jälkeen reitti alkaa nousta kohti Bardenin huippua ja maa on sen verran kuivempaa, että pitkospuut loppuvat. Polku kulkee ensin pienen rehevän metsikön halki, jossa on paikoin rinnesuota sekä isoja kiviä. Kivikoissa on pääosin helppo kulkea, ja rakkaa on vain lyhyellä matkalla.
Kaikkein jyrkin rinne tunkataan sileää nurmea, jossa polku menee siksakkia huippua kohti. Maisemat avautuvat upeina Øyfjorden-vuonoon. Jos ei ole tottunut kulkemaan Norjan vuorilla, tässä kohtaa voi tuntua minimaalista ilmavuutta, kun polku käy aivan Grytetippenin puoleisen rinteen reunalla. Puolivälissä rinnettä on mukava kivi, jossa voi pitää energiatankkaustauon ja lepuuttaa silmiään näkymissä.
Jyrkän rinteen jälkeen pääsee taas juoksemaan hulppeissa vuoristomaisemissa lähellä huippua olevalla tasangolla. Vasemmalta tulee toinen polku, joka johtaa siis Mefjordin puolelle. Tasangolta huipulle on loivaa polkua.
Bardenin huippu
Bardenin huipulla kannattaa nautiskella maisemista, vaikka olisikin polkujuoksulenkillä, varsinkin lämpimänä ja kirkkaana kesäiltana. Maisemia pääsee ihailemaan helposti joka suuntaan, ja sileät kivet suorastaan kutsuvat istuskeluun ja uskomattoman hienon auringonlaskun ja auringonlaskussa kylpevän Seglan katseluun. Huipulta löytyy myös postilaatikko, johon voi käydä kuittaamassa puumerkkinsä.
Bardenin lenkin voisi tehdä myös pidempänä rengasreittinä, sillä huipulta voi jatkaa Seglalle kapeaa (ja luultavasti hiukan ilmavaa) harjannetta pitkin. Polku näkyy Bardenin huipulle koko matkalta. Bardenin huipulla on myös paljon tasaista maata, joten siellä voisi hyvin telttailla. Vettä kannattaa tuoda mukanaan reilusti, sitä ei ole helposti saatavilla.
Bardenin vaellusreitti on luokiteltu keskivaativaksi (moderate). Omasta mielestäni polku ainakin Fjordgårdin puolelta on melko helppo, ja vaikkapa saman vaativuusluokan Senjan Sukkertoppeniin verrattuna Bardenin reitti on vähemmän tekninen.
Urheilukellostani kaivetut statistiikat kertoivat kokonaismatkaksi 6.5 km, nousua kertyi 625 m ja aikaa liikkeellä 1h 20 min. Kokonaisaikaa seikkailuun kuluikin sitten ihan yhtä paljon (tai enemmän) kuin patikoidessakin kuvaus- ja patukkataukojen kanssa sekä auringonlaskua ihaillessa viimeisiin säteisiin asti!
