Lårdalstigen on eteläisen Norjan hienoimpia vaellusreittejä. 14 kilometrin mittainen polku kulkee Dalenista Lårdaliin jylhää vuoristoa pitkin noin 800 metrin korkeudessa Telemarkin kanavan yläpuolella.

Lårdalstigeniä on verrattu vaativuudeltaan yhteen Norjan tunnetuimmista vaelluksista – Besseggeniin Jotunheimenin kansallispuistossa.

Lårdalstigen vaellusreitti

Lårdalstigen on haastava vaellusreitti, joka seuraa Telemarkin kanavaa reunustavaa vuoristoketjua noin 800 metrin korkeudessa. Vuorilta avautuvat henkeäsalpaavat näkymät alas Bandak-järvelle.

Reitin varrelle osuu runsain mitoin jylhiä näköalapaikkoja ja geologisia ihmeitä, kuten "Risen ja Gygri" -kivimuodostelmat sekä "Møyskrivet"-kallionkieleke. Jyrkillä rinteillä on myös useita historiallisia rakennuksia ja tiloja sekä infokylttejä. Alueella on rikas kasvilajisto, metsissä elää ilveksiä, peuroja ja hirviä.

Tulenteko on reitillä kiellettyä huhtikuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Reitillä ei ole juurikaan vesipisteitä alkupuolen puron jälkeen, joten pitkälle päiväretkelle etenkin kesähelteillä kannattaa ottaa mukaan reilusti vettä.

Lårdalstigen on vaativuudeltaan punainen ja osin musta. Reitti on merkitty punaisilla T-merkeillä ja lukuisilla viitoilla, eikä eksymisen vaaraa juuri ole. Huonolla kelillä, kuten sateessa ja sumussa Lårdalstigen kannattaa jättää väliin.

Lårdalstigenin vaellusreitti alkaa Eidsborgvegenin varrelta (Eidsborgvegen 361), jonne on alle viiden kilometrin matka Dalenista tietä pitkin. Reitti kuljetaan useimmiten juuri Dalenista Lårdaliin, mutta sen voi kulkea toki myös Lårdalista Daleniin.

Matkan reitin alkupäähän voi taittaa Tokke Taksin kuljetuksella. Toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin Telemarkin kanavan pääsee kokemaan myös lautalla, M/S Victorialla tai M/S Henrik Ibsenillä.

Vaelluksen kesto on arviolta 6–8 tuntia. Reitin varrella voi myös yöpyä, ja vaeltaa sen kahdessa päivässä. Kun aloittaa aikaisin aamulla, ehtii iltapäivän kanavalaivaan Lårdaliin.

Norjan Telemark

Etelä-Norjan Telemark on monipuolisen luonnon ja kulttuurin seutua. Rannikolta pohjoisen Hardangerviddan vuoristotasangolle ulottuvan alueen maisemat vaihtelevat jylhistä vuorista ja syvistä laaksoista reheviin metsiin ja kirkkaisiin järviin.

Telemarkin kanava halkoo maisemaa alueen keski- ja eteläosassa. Alle kahden tunnin ajomatkan päästä löytyy Rjukan, joka on kuuluisa Gaustatoppen-vuoresta.

Reittikuvaus Dalenista Lårdaliin

Dalenin kylästä noustaan ylös vuorille siksakkia tietä pitkin. Ensimmäinen merkitty näköalapaikka sijaitsee jo kilometrin nousun kohdalla – Bandak-järvi hohtaa kauneuttaan vuoriketjujen ympäröimänä.

Lårdalstigen-kyltti on tien varrella, heinäkuussa runsaan kukkaloiston keskellä. Oikealle käännytään hiekkatien pätkälle, joka johtaa varsinaiseen polun lähtöpisteeseen.

Lähtöpisteessä seisoo infotaulu, josta löytyvät Tokken taksin puhelinnumerot ja kanavalaivan aikataulut. Hiekkatien päässä on myös Lårdalstigenin pysäköintialue. Pysäköintimaksu on 50 kruunua.

Ruin tila

Vain viiden minuutin metsäpolulla kävelyn jälkeen saavutaan Sud-Ruin rakennuksille, jossa useat sukupolvet ovat asuneet. Tilan maaperä on kivistä mutta hedelmällistä. Aurinkoinen paikka on otollinen kesäkukkien kasvattamiseen. Kukkien avulla parannetaan ympäristöä rauhoitetulle Apolloperhoselle, jotta laji tulisi elinvoimaisemmaksi.

Heti Ruin alueen jälkeen ylitetään pieni kirkas puro. Vettä uskaltaa hörpätä pari metriä polun yläpuolelta.

Urdalen – upea näköalapaikka

1800-luvun väestönkasvu pakotti etsimään viljelymaata jopa jyrkiltä vuorilta. Urdalenissa tällaisia pieniä, mutta aurinkoisia ja multavia maatilkkuja löytyi niin paljon, että alueella asui yhteensä 13 viljelijää ja karjankasvattajaa.

Urdalenin vehreiden saniaisten joukosta löytyy myös teltan mentävä tasainen läntti. Pääosin alue on jyrkkää rinnettä. Maisemat itään Bandak-järvelle avautuvat mahtavasti aivan puiden latvojen yläpuolelta.

Matka jatkuu uskomattoman rehevässä metsikössä kapeaa ja juurakkoista polkua pitkin. Parin kilometrin jälkeen polku haarautuu kahdeksi vaihtoehtoiseksi reitiksi. Oikealle polku jatkuu juurakkoisena neulaspolkuna punaista reittiä.

Vasemmalle voi laskeutua alas muutaman metrin syvyyteen pimeään ja erittäin kapeaan railoon, jossa tarvitaan otsalamppua. Vastaavanlaisia railoja on useissa paikoissa vuoriketjun reunoilla. Kuilu on merkattu mustaksi reitiksi.

Hetken päästä saavutaan seuraavalle hienolle näköalapaikalle. Vuoren seinät kääntyvät reunoilta suoraan pudotukseen alaspäin ja maasto on täynnä oksia ja juurakoita, kiviä ja irtosoraa.

Vehreät saniaiset, loistavat kesäkukat ja syvänvihreät sammaleiset kivet johdattelevat seuraavaksi Juvstøylin tilalle.

"Risen ja Gygri" – Juvstøylin kivettyneet peikot

Juvstøyl oli kesäisin käytetty tila, jolla tuotettiin rehua talveksi. 1954 rakennetulla kaapelihissillä kuljetettiin puutavaraa alas Bandak-järvelle Hardingplassenille.

Tarinan mukaan peikot Risen ja Gygri asuivat Juvstøylissä. Kerran Risen ei kotiin tullessaan löytänyt Gygriä, joten hän viskasi kantamansa kivet pois ja lähti etsimään Gygriä. Rakennuksen takana olevasta kuusimetsästä löytyy yhä Risenin kivikasa.

Vähän matkan päässä ylitetään leveä puro, sillaksi on viritelty puunrunkoja. Peikkometsästä sukelletaan jälleen jylhälle maisemapaikalle. Suoraan edessä vuorenrinteessä erottuvat erikoiset kivihahmot.

Tarun mukaan Risen odotti löytävänsä Gygrin puuroa keittämästä kotoaan, mutta tämä olikin lähtenyt tapaamaan jotakuta Bandakin vuorille. Peikot riitelivät vuorenrinteellä ja kivettyivät sinne ikuisiksi patsaiksi.

Reitti jatkuu hetken aikaa jyrkän ja metsäisen kallion kyljessä. Välillä polku palaa takaisin aivan jyrkänteen reunalle. Kontrasti tiheän metsän hämärästä avariin aurinkoisiin vuonomaisemiin on hätkähdyttävä.

Reitillä on useita hienoja kalliotasanteita, jossa pitää evästaukoa maisemia ihaillen.

Møyskriv – Neidon loikka

Møyskriv tai Møyskrivrenna on syvä halkeama vuoren seinässä. Se jatkuu pystysuoraan alas vuonoon 600 metrin matkan.

Tarina kertoo nuoresta tytöstä, joka oli tuomittu kuolemaan. Jos hän pystyisi loikkaamaan halkeaman yli, hän pääsisi vapaaksi. Siinä missä monet kansantarut päättyvät traagisesti, neidon loikka onnistui ja hän pääsi vapauteen.

Møyskriv-näköalapaikalta avautuvat hulppeat maisemat kohti Dalenia. Täältä käsin myös Risen ja Gygri erottuvat selvästi vuorenrinteellä.

Muutaman rehevän metsäpolun jälkeen saavutaan kuvaukselliselle kallionreunalle. Iso lohkare on kuin tehty instagrammattavaksi, samaan tapaan kuin Lofooteilla Ryten. Alla on puolentoista metrin päässä tasainen kiinteä maa, mutta sen voi rajata kuvasta pois.

Kapteinsrenna – näköalapaikka

Suurin piirtein reitin puolivälissä on toinen jylhä pystysuora halkeama Bandak-järveltä vuoren huipulle asti. Halkeaman nimen takana on taru 1600-1700-luvulla eläneestä kapteenista, joka oli tuomittu rikoksistaan lainsuojattomaksi. Kapteeni pystyi lunastamaan vapautensa kiipeämällä halkeamaa pitkin ylös vuorelle.

Vaikka kertomus kapteenista voi olla satua, Lårdalstigenin Kapteinsrenna on kerrassaan upea taukopaikka. Näillä main pesii kotkia ja haukkoja, joita saattaa nähdä kaartelemassa taivaalla.

Vain kivenheiton päässä odottaa reitin korkein kohta, Gløstøylnuten, joka kohoaa 848 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Telemarkin kanava

Lårdalstigenin korkeimman näköalapaikan kierroksen jälkeen maisemat alkavat viimein avautua myös Lårdalin suuntaan. Telemarkin kanava halkoo vuoristoa komean sinisenä. Laivat näkyvät pieninä pisteinä valkoiset vanat perässään.

Reitin varrella on tässä kohdassa pari upeaa ja tasaista paikkaa, jossa istahtaa nauttimaan maisemista ja välipalasta.

Kalliot ovat niin jyrkkiä, että yhdessä kohdassa pitää laskeutua alas tikkaita. Avarat maisemat vaihtuvat jälleen rehevään metsään, jossa kukat tuoksuvat huumaavasti.

Polku saapuu Heddedaleniin. Metsässä näkee suuria siirtolohkareita, ”Storsteinparti”, jotka jää on kuljettanut paikoilleen 10-12000 vuotta sitten.

Heddedalen ja Heddebu

Heddedalen on tarkoin suojeltu luonnonpuisto, jonka kasvillisuus ja eläimistö on harvinaista. Heddedalenissa kasvaa esimerkiksi orkideoita ja jyrkät vuorenrinteet ovat oivallisia tikoille. Luonnonpuiston alue ulottuu vuonolta leveänä kaistaleena vaellusreitille asti.

Heddebu on pieni puumökki, jossa voi käydä kirjoittamassa nimensä vieraskirjaan. 150 metriä reitiltä on Heddedalanin kesätila.

Infotaulussa on tietoa taksin ja laivojen aikatauluista. Sen lisäksi varoitetaan reitin muuttumisesta punaisesta mustaksi.

Lårdalstigenilta voi lähteä pohjoiseen Melandiin Heddedalenista. Voi myös kääntyä takaisin samaa reittiä Daleniin. Heddebulta Lårdaliin reitti on jyrkkä ja vaikeustasoltaan musta.

Vaelluksen kesto Heddebulta Lårdalin lauttarantaan on arviolta 2,5 tuntia. Melandiin ehtii arviolta kolmessa vartissa.

Musta reitti Heddebulta Lårdaliin

Heddebun jälkeen Lårdalstigen kääntyy jyrkkään laskuun. 600 metrin korkeudelta laskeudutaan alle kilometrin matkalla 370 metrin tasolle. Sen jälkeen noustaan puolen kilometrin matkalla takaisin yli 500 metrin korkeudelle.

Ensimmäinen laskeutuminen alas on hankalin. Kapea polku kulkee hyvin jyrkässä rinteessä vuonon yläpuolella. Hiekka ja tomu luruavat tossun alla.

Ennen kuin ehtii sen kummemmin hengähtää, alkaa nousu takaisin ylös. Polku muuttuu juurakkoiseksi. Kiipeämisen avuksi on laitettu köysiä koko jyrkimmän osuuden matkalle.

Hetken aikaa kuljetaan leveää polkua tai metsätietä saniaisten ja havupuiden ympäröimänä. Sakea kuusimetsä kätkee kainaloonsa Holten tilan.

Holten tila oli asutettuna koko 1800-luvun aina 1910-luvulle saakka. Vaellusreitin loppumatka kulkee samaa polkua, jota kuljettiin Lårdalista Holtelle.

Loppumatkan vaativuustasoa kuvastakoon se, ettei siltä osalta reittiä ole juuri yhtään kuvaa. Käsiä tarvittiin heinissä, oksissa ja köysissä roikkumiseen. Toisaalta reittiosuuteen kului vain puolitoista tuntia.

Vaellusreitin lopusta on kahden kilometrin matka päällystettyä tietä Lårdalin laiturille, jos haluaa nauttia vuonoristeilystä retken päätteeksi ja jos pitää palata Daleniin. Sen kävelee ripeästi, tai sitten voi hypätä Tokken taksiin.

Lårdalstigen vs Besseggen

Miten vaikea reitti on Lårdalstigen? Lårdalstigenin on sanottu olevan jopa vaativampi kuin yksi Norjan kuuluisimmista vaelluksista, suurin piirtein saman mittainen Jotunheimenin Besseggen.

Besseggenillä hurjinta on kiivetä vuoren kapean harjanteen kohta, jossa molemmilla puolilla on pitkä pudotus alhaalla kimaltelevaan järveen. Könytä pitää käsillä auttaen.

Lårdalstigenilla voi pysytellä kauempana jyrkänteen reunasta, eikä vastaavaa harjannekiipeilyä ole. Mutta viimeiset neljä kilometriä ja etenkin niistä ensimmäiset kaksi ovat könyämistä tolkuttoman jyrkässä rinteessä polulla, jossa irtonainen hiekka vaikeuttaa tasapainoa. Korkeanpaikan kammoa helpottaa kuitenkin tiheä puusto alapuolella – suora näkymä vuonoon olisi luultavasti saanut kääntymään takaisin.

Siinä missä Besseggen on avaraa ja karun puutonta vuoristomaisemaa, Lårdalstigenilla kuljetaan rehevissä metsissä. Besseggenillä noustaan korkeimmillaan 1743 metriä merenpinnan yläpuolelle, Lårdalstigenillä vain 848 metriin.

Molempia vaellusreittejä suosittelen - ne sopivat hyvin myös yksin retkeilyyn!