Volandstinden (457 m) ei kuulu Lofoottien kaikkein tunnetuimpiin vaelluksiin, vaikka sen hainevää muistuttavalta huipulta onkin otettu lähes Reinebringenin maisemien veroisia kuvia Fredvangin silloista. Noin 5 kilometrin patikointi on enimmäkseen helpohko, ja joka suuntaan avautuvat maisemat korkeuksissa palkitsevat.

Heti alkuun on tosin kerrottava, että saadakseen kuvat silloista, on kiivettävä ”hainevän” päälle näköalapaikalle. Vaellus Volandstindenin huipulle ei ole kovin vaikea, mutta ulommaiselle töppäreelle polku on jyrkkä ja hyvin ilmava.

Tästä löydät kokemuksia ja ajantasaisen oppaan Volandstindenin patikointiin!

Volandstinden & Fredvangin sillat

Volandstinden sijaitsee Flakstadøyalla, jolta löytyvät myös muun muassa Ramberg, Flakstad ja Lofoten Beach Camping, Stornappstinden sekä Nusfjordin kuvauksellinen kylä vaellusreitteineen.

Vaikka vuori ei ole kovin tunnettu, melkein kaikki ovat nähneet sen Kvalvikaan ja Rytenille mennessään. Volandstinden nimittäin kohoaa suoraan Fredvangin siltojen päässä E10-tien varrella. Terävää hainevältä näyttävää huippua ei voi olla huomaamatta!

Volandstindenin korkeus on 457 metriä merenpinnasta. Kun vuonolta lähtee kiipeämään, nousumetrejäkin kertyy suurin piirtein saman verran. Reitin pituus on noin 2,2 kilometriä suuntaansa, eli yhteensä tiedossa on 5 kilometrin patikointi.

Retkeen kuluu vähintään pari tuntia, mutta ylhäällä on mukavia rinteitä, joissa nauttia elämästä pidempäänkin. Norjan standardeilla vaellus on keskivaativa, lopun näköalapaikka on reitin vaativin osuus.

Volandstinden – pysäköinti

Volandstindenille johtaa kaksi reittiä vuoren molemmilta puolilta. Moskenesøyan suunnalta tullessa reitti lähtee Bjønnmyran kohdalta Geitøydalenia kohti. Pysäköintialue ja reitin lähtöpiste löytyy ennen Fredvangin siltoja.

Toinen parkkipaikka sijaitsee Fv803-tien (Skjelfjordveien) varressa Skjelfjordenissa. Tielle käännytään E10-tieltä hieman Fredvangin siltojen jälkeen. Tämä pysäköintialue on yksityinen parkkipaikka, jota ylläpitää paikallinen kyläyhdistys.

Pysäköinti kyläyhdistyksen parkkipaikalla maksaa 50 NOK tai 5 €. Maksun voi jättää oranssin rakennuksen ulkopuolelta löytyvään pussukkaan / laatikkoon, tai maksaa Vipps-sovelluksella. Yön yli pysäköinti ei ole sallittua.

Volandstinden – reittikuvaus (Skjelfordenista)

Polku lähtee loivaan nousuun voimalinjojen alta kohti Nesfjelletiä. Lyhyen matkaa on tasaista, sitten polku muuttuu kivikkoiseksi ja alkaa kivuta Nesheian alarinnettä puskien ja puiden välissä. Pienen puron yli pääsee kiviä pitkin.

Reitti saapuu ensimmäiselle tasanteelle. Tasanteelta löytyy kolmionmallinen laavu sekä nuotiopaikka. Maisemat avautuvat kauniisti Skjelfjordenin vuonoon. Tässä olisi mukava istua iltaa vähän viileämmällä kelillä, vaikka auringonlaskua ei tällä puolella vuorta näekään.

Taukopaikan jälkeen seuraa reitin jyrkin osuus. Polku on suurelta osin kivikkoista, paikoin pölyävää turvepolkua. Käsilläkin pitää auttaa nousemista joissain kohdissa suurta kivenlohkaretta kiertäessä. Jos on koskaan kiipeillyt kallioilla (tai Norjan vuorilla), kiipeämisessä ei ole mitään sen kummallisempaa.

Sitten ylitetään loivempi kumpu, jolta laskeudutaan jo kerran ylitetylle purolle. Ylhäältä soistumasta alkunsa saava puro ja sen vesi tai ainakin pohjan kivet ovat sen verran ruosteenvärisiä, että oma juomapullo kannattaa täyttää ennen retkelle lähtöä.

Purolta käännytään oikealle rinteeseen, josta alkaa nousu pitkin Volandstindenin harjannetta. Vaikka vuoren seinämä on pohjoisreunaltaan aivan pystysuora ja polku kulkee aivan reunan vieressä, reitti ei tunnu ilmavalta – suoraa näköyhteyttä pudotukseen ei ole.

Kohta vasemmalta saapuu vuoren toiselta puolelta, Geitøydalenia pitkin nouseva polku. Länsipuolen polku on ainakin kartalta katsottuna hivenen loivempi reitti.

Ison osan rinteestä pääsee kipuamaan tavallista helppoa polkua. Välillä on kivoja tasaisia kiviä ja tasanteita, joilla pitää taukoa maisemia ihaillen.

Ylemmäs saavuttaessa alkaa isompi kivikko, jossa polku paikoin katoaa. Käsillä voi joutua auttamaan parissa kohdassa, mutta reitti ei ole mitenkään vaikea, eikä putoamisvaaraa ole.

Kivikon jälkeen loppumatka on loivempaa tavallista polkua. Huipun alueella polku on lähes tasamaata ja useamman metrin levyistä. Rinteet ovat pehmeää nurmea, joka suorastaan kutsuu heittäytymään pitkälleen eväiden kanssa.

Volandstindenin huippu

Volandstindenin huipun merkkinä on kivikasa isolla kivellä. Kivellä mahtuu istumaan useampikin yhtä aikaa eväitä nautiskellen. Heti huipun alapuolella on pari metriä leveä tasanne, jolle mahtuu lisää väkeä istuskelemaan. Reunan alla on pelkkää tyhjyyttä, noin 450 metrin verran alaspäin.

Volandstindenin huipulta avautuvat häikäisevät maisemat Lofooteille. Pohjoisessa Rambergin valkoinen ranta ja kaupat näkyvät selkeästi. Lännessä Kvalvikan terävä Kjerringa erottuu selvästi, samoin Ryten sen oikealla puolella. Hainevän takaa erottuvat Fredvangin rakennukset ja rannat.

Myös Selfjordenin vuono avautuu upeasti vuorien keskellä. Sen takana Branntuvan ja Brasråstindanin varjoissa lepäilee upea Horseidvika Lofotoddenin kansallispuistossa. Maisemat vetävät vertoja niin Rytenille kuin Reinebringenille!

Mutta kuten alussa kerroin, näköalapaikan töppäre on Fredvangin siltojen näkymän edessä. Katselin polkua aikani ja jouduin toteamaan, etten voi lähteä viimeiselle lyhyelle osuudelle. Polku ei ole edes niin jyrkkä kuin Norjan Lårdalstigenin musta loppureitti, mutta Lårdalstigenillä rinteen alapuolen metsikkö peittää suoran näkyvyyden Telemarkin kanaaliin ja pudotukseen.

Omia kokemuksiani Volandstindenistä ja vinkit patikointiin

Halusin saada kuvan Fredvangin silloista, joten katsoin kartalta mille vuorelle voisi kiivetä kuvia ottamaan. Näin löysin Volandstindenin.

Lukemani blogitekstit Volandstindenistä kertoivat vaelluksen olevan helppo, ja vuoren huipulta voisi kuvata nuo kuuluisat sillat. Yksi asia mitä missään blogissa ei kuitenkaan mainittu oli se, että nähdäkseen sillat, pitäisi kiivetä huipun jälkeen toiselle huipulle eli ”hainevälle”.

Hainevälle johtava lyhyt polku on sen verran ilmava (suora rinne jatkuu alas ilman visuaalisia esteitä, horjahda ja kuole -tyyppinen reitti), ettei sille ole asiaa kärsiessään korkeanpaikan kammosta, vertigosta tai muusta vastaavasta rajoitteesta. Jos ylös onnistuisikin pääsemään ilman huimauskohtausta, palaaminen takaisin jyrkästi laskeutuen ei välttämättä onnistuisikaan. Rinne näyttää luonnossa jyrkemmältä kuin kuvissa.

Vaikka vuorella oli kiva käydä ja nähdä hienoja maisemia, pieni pettymys jäi tästä syystä käteen. Yritänkin itse aina esitellä luontokohteita niin informatiivisesti, että kuvauksistani pystyisi arvioimaan helpommin vaativuutta omalla kohdallaan. Minun helppo reittini ei välttämättä ole sinun helppo reittisi, ja toisinpäin.

Lofoottien ja Norjan sää: onnistuin tälläkin Lofoottien-matkalla saamaan helteisen kelin seurakseni. Volandstindenillä ei ole suojaa auringolta, ja heinäkuussa aurinko paistaa koko päivän reitille. Sateisella ja tuulisella säällä jättäisin väliin viimeisen näköalahuipun, muuten reitti on kuljettavissa silloinkin.

Volandstindenin huipulla olisi hieno ihailla keskikesän yön aurinkoa (etenkin sen hainevän päällä istuen, mutta korkein huippu hyvänä kakkosena). Maisema olisi myös kuvauksellisempi muulloin kuin keskellä kirkkainta heinäkuista päivää. Varsin hienot näkymät olivat kuitenkin paikan päällä, kun vuori sattui matkalla vastaan juuri keskellä päivää.

Yksi parhaista asioista Volandstindenissä on se, että retkeilijät eivät ole vielä vuorta löytäneet. Siinä missä Reinebringenin portaissa nykyään jonotetaan Lofoottien kuuluisinta kuvaa, Volandstindenillä saa olla aivan rauhassa yhtä hienoissa maisemissa.

Näillä ohjeilla löydät helposti vähän tuntemattomalle mutta erittäin kuvaukselliselle vuorelle – ja voit kenties saada liikunnan ilon lisäksi hienot kuvat Fredvangin silloista!