Repoveden kansallispuisto johdattaa kulkijan sammaleisten metsien halki jylhille kallioille, joilta avautuvat huikeat käkkyräisten mäntyjen kehystämät maisemat yli järvien. Sydäntalven hämärässä männyt peittyvät kuurahuntuun, kevättalvella jääputoukset kimaltavat auringossa. Talvinen Repovesi huokuu hiljaisuutta.
Repovesi on hieno ympärivuotinen ja erämainen retkeilykohde. Kansallispuiston reitit soveltuvat mainiosti niin lyhyisiin muutaman tunnin päiväretkiin kuin pidempiin parin päivän vaelluksiin.
Tein yhden yön talvivaelluksen Repovedellä maaliskuun puolivälissä. Reittini oli Kaakkurinkierros -reitin länsipuoli, joka sisältää myös Korpinkierroksen.
Repoveden kansallispuisto
Repoveden kansallispuiston ja siihen kuuluvan Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueen luontoa leimaavat tiheät metsät ja lukuisat järvet ja lammet. Jyrkät kalliot ovat enimmäkseen kulmikasta graniittia. Repoveden erämaisilla alueilla elää muun muassa kaakkureita ja liito-oravia.
Repoveden alueen historiaan kuuluu kivikauden eränkäyntiä, kasken- ja tervanpolttoa sekä sahatoimintaa. Kansallispuisto perustettiin vuonna 2003. Repovesi on suurin metsäluonnon suojelualue Kaakkois-Suomessa.
Repovesi on suosittu kaiken ikäisten retkikohde. Erityisesti heinäkuussa ja viikonloppuisin kansallispuiston poluilla, näköalapaikoilla ja taukopaikoilla on jopa ruuhkaa, ja telttoja saattaa kohota vieri vieressä. Talvella ja varsinkin keskellä viikkoa saa retkeillä aika rauhassa.
Repoveden reitit
Repovedellä on yli 40 kilometriä merkittyjä retkeilyreittejä. Merkittyjen retkeilyreittien lähtöpiste on Saarijärven, Tervajärven tai Lapinsalmen pysäköintialue.
- Korpinkierros (4,5 km) kiertää Olhavanlammen ja johtaa yhdelle kansallispuiston hienoimmista näköalapaikoista, Olhavanvuorelle. Lähin lähtöpaikka Korpinkierrokselle on Saarijärven pysäköintialue.
- Kaakkurinkierros (24 km) kuljettaa Repoveden kaikkien nähtävyyksien äärelle. Myös taukopaikat osuvat reitin varrelle. Kaakkurinkierrokselle pääsee useista kohdista.
- Koppelonkierros (8,3 km) kiertää Tervajärven kansallispuiston itäpuolella.
- Lapinsalmen riippusillalta pääsee Ketunlenkille (3,5 km). Talvella Ketunlossi on suljettuna, eikä reittiä voi kiertää. Myös Repoveden riippusilta on toistaiseksi suljettu (17.1.2024 alkaen).
Kaikki reitit on merkitty oranssein maalitäplin puiden runkoihin. Lisäksi risteyksissä on kilometriviitat näköalapaikoille, pysäköintialueille ja taukopaikoille. Reittejä ei ylläpidetä talvisin.
Repoveden kartta löytyy Retkikartta-palvelusta. Luontoon.fi -sivustolla on useita karttoja ja reittien esitteitä, joita voi käyttää retken suunnittelussa. Oma painettu kartta kannattaa olla mukana luonnossa kulkiessa.
Repoveden ladut ja talvivaellus hiihtäen: kansallispuiston alueella ei ole latuverkostoa. Lähimmät ladut löytyvät Orilammelta. Kulkiessa kannattaa muistaa, että kansallispuiston itä- ja koillispuolella on Pahkajärven ampuma-alue, jossa ei saa liikkua.
Repoveden kansallispuiston näköalapaikat
Repoveden kansallispuistossa on toinen toistaan hienompia näköalapaikkoja, joista valtaosan voi valloittaa yhden päivän aikana.
- Katajavuori tarjoaa kenties Repoveden kauneimmat maisemat. Korkealle huipulle päästäkseen pitää kiivetä Repoveden pisimmät ja jyrkät portaat, joissa on 224 askelmaa. Talvella portaat saattavat olla jäiset.
- Mustanlamminvuoren huipulla kohoaa näkötorni, josta paljastuu yksi kuvatuimmista Repoveden maisemista. Kahden niemen välissä kulkee kapea Ruskiasalmi. Mustanlamminvuoren rinteet ovat jyrkät, etenkin pohjoispuolella. Talvella kiipeäminen saattaa olla hankalaa.
- Jylhä Olhavanvuori kuuluu Suomen kuuluisimpiin kalliokiipeilyn harrastuspaikkoihin – lammen rannasta nousee lähes pystysuora 50 metrin seinämä. Olhavanvuoren laelta avautuvat metsäiset näkymät yli Olhavanlammen, jolta korppien tai kaakkurien huudot voivat kaikua. Tasaiset kalliopenkit ovat kuin luodut piknikille auringonlaskussa.
Juuri korkealla kalliolla maisemia ihaillessaan voi kokea Repoveden ainutlaatuisen erämaisuuden.
Majoitus ja telttailu Repovedellä
Repovedellä on paljon taukopaikkoja, grillikatoksia, nuotiopaikkoja, pöytiä ja laavuja. Suosituimpia ovat Kuutinkanava, Lapinsalmi, Olhava, Katajajärvi, Kapiavesi ja Määkijä. Laavut löytyvät Olhavalta ja Kirnukankaalta.
Kansallispuistossa telttailu on sallittua kaikkien tulentekopaikkojen läheisyydessä. Telttailu onnistuu hyvin myös talvella. Repovedellä on myös useita vuokramökkejä sekä neljä varauskotaa.
Juomavettä saa kaivoista, joiden vesi on keittämättä juomakelpoista. Kaivot toimivat hyvin myös talvella.
Miten pääsee Repovedelle
Repoveden kansallispuisto sijaitsee Kouvolan pohjoispuolella noin 45 km Kouvolan keskustasta. Helsingistä matkaa on noin 180 km. Talvella kansallispuistoon pääsee helpoiten autolla.
Lapinsalmen pysäköintialue (osoite: Riippusillantie 55) on suosituin lähtöpaikka Repoveden kansallispuistoon. Repoveden riippusilta on toistaiseksi suljettu, eikä parkkipaikkaa aurata talvella.
Puiston koilliskulmassa sijaitsee Saarijärven pysäköintialue (osoite: Kuismantie 990). Pysäköintialueen läheisyydestä löytyy kaksi vuokratupaa.
Tervajärven etelärannalla sijaitseva Tervajärven pysäköintialue (osoite: Kivisilmäntie 720) on kansallispuiston lähtöpaikoista pienin.
Talvivaellus Repoveden kansallispuistossa
Kaakkurinkierros on Repoveden paras reitti, jos haluaa kunnon vaellukselle. Talvella kulkeminen on sen verran hitaampaa, että yhden yön retkelle riittää hyvin puoletkin reitistä.
Lähdin matkaan Lapinsalmen parkkipaikalta. Koska maaliskuun alkupuolella lunta oli vain 30-40 senttiä, jätin lumikengät kokonaan pois reissusta ja kuljin talvikengillä rinkka selässä. Vastaavilla keleillä olin lumikenkäillyt muun muassa Pienellä Karhunkierroksella, Kolin huipuilla ja Rukan Valtavaaralla – ja todennut hiukan turhaksi. Samoihin aikoihin Lapinsalmelta lähti vaellukselle joku liukulumikengillä ja ahkion kanssa.
Valtaosa lumesta viipyili luultavasti Ketunlenkillä ennen Lapinsalmen riippusiltaa. Jää oli tehnyt portaista kulkemiseen kelvottomat ja ne piti kiertää hangessa kahlaten. Silta natisi pakkasessa, ylitin sen melko nopeasti.
Lumessa kulki selkeitä polkuja: yksi kääntyi alas Kapiaveden rantaa ja keittokatosta kohti, yksi suoraan eteenpäin kohti Katajajärveä, ja kolmas kaarsi vasemmalle Katajavuoren suuntaan. Katajavuoren huipulle on matkaa Lapinsalmen portilta noin kaksi kilometriä.
Katajavuori – Repoveden kauneimmat maisemat
Reitti Katajavuoren juurelle kulki kallioiden yli ennen laskeutumistaan rannan metsikköön. Pitkospuiden päällä lumi oli jäätynyt liukkaaksi möykyksi, mutta onneksi Katajavuorelle johtavat jyrkät portaat olivat sulat. Ylätasanteella polku muuttui taas paikoin jäiseksi.
Istuskelin hetken Katajavuoren huipulla kirkkaassa auringonpaisteessa ja leudossa tuulessa. Puiden takaa ei ihan näkynyt Hillosensalmelle eikä edes Ruskiasalmelle, joissa olin pari kesää sitten lipunut kajakissa melontavaelluksella.
Palasin takaisin polkujen risteykseen ja kävin kurkkaamassa komeita jääputouksia toisella kalliotasanteella. Sitten polku laskeutui alas kallion itäpuolelta metsän halki. Saavuin Katajajärven rantaan ja lähdin kiertämään järveä sen eteläpuolelta.
Katajajärven pohjoispäädyssä sijaitsee hieno tulipaikka. Tulisijan vieressä on pöytä penkkeineen, puuvaja ja wc löytyvät ylempää rinteestä. Tässä oli juuri sopiva hetki lounastauolle. Tapasin myös ensimmäiset retkeilijät sitten Lapinsalmen.
Kohti Kuutinkanavaa lähti nousemaan kapea polku, joka muuttui kenties huoltouraksi jossain kohtaa. Vastaan tuli retkeilijöitä ja väistin polun viereen, hanki upotti polviin saakka. Kohta Kuutinkanavan silta pilkotti puiden lomasta.
Kuutinkanava – historiallinen tukkien uittoränni
Kuutinkanavalla rannassa näkyi joku pilkkomassa polttopuuta. Kuutinkanava on aikoinaan rakennettu ränni tukkien uittamista varten. Nykyään kanava on kunnostettu nähtävyydeksi. Kuutinkanavalla on nuotiopaikka aivan rannan tuntumassa.
Jatkoin matkaa ylös rinteeseen. Onneksi oli kaide, rinne oli tosi liukas ja luminen. Kallion päältä avautuivat hohtavat maisemat Kuutinlahdelle.
Pienestä pakkasesta huolimatta aurinko lämmitti rinteitä, ja paikoin oli sulia kohtia. Metsän halki kulkiessa maisema näytti kaikkialla melko samalta: valkoinen maa, sininen taivas ja välissä tiheästi puita.
Polku kulki Kuutinlahden rantaa pitkin. Jos ei ollut sohjoa, oli jäätä. Ohitin nuotiopaikan ja puuvajan sekä Mustavuoren vuokrakodan. Polku ylös kallioille oli helppokulkuista, viitta kertoi näköalapaikan odottavan 500 metrin päässä.
Mustalamminvuoren näkötorni – Repoveden kuvatuin näköala
Kiipesin torniin, kun portaat olivat ihan sulat ja kuivat. Maisema näytti huikealta, vaikka kello 16 aurinko paistoi suoraan kirkkaalta taivaalta ja sai siristelemään silmiä aurinkolasienkin takana. Luoteessa häämötti Olhavanvuori, lounaassa Ruskiasalmi. Kovin ihmeellisiä ei kuvista tullut. Suunnittelin paluuta näkötornille jonain kauniina kesäisenä aamuna.
Laskeuduin alas Mustanlamminvuorelta sen pohjoispuolelta. Rinne oli hyvin jyrkkä ja lumi upottavaa. Kiersin Mustalammen eteläpuolelta, koska siellä kulki polku. Polulta olisi päässyt myös Kuutinkämpän vuokratuvalle. Kuutinkämpältä löytyy Repoveden sauna.
Tiellä kävely sujui vauhdikkaasti. Risteyksestä tie jatkuu oikealle kohti Saarijärven pysäköintialuetta ja vasemmalle kohti Karhulahtea. Suoraan tien ylittämällä pääsee Olhavanvuoren polulle.
Olhavanvuori ja Olhavan laavu
Olin suunnitellut päivän reitin siten, että päätyisin Olhavanvuoren näköalapaikalle ihailemaan auringonlaskua. Aikaa jäi juuri sopivasti katsastaa ensin telttapaikat. Suoraan Olhavan alapuolella on tulipaikka, alueen infotaulu ja kartta sekä paljon tasaista maata. Maasto tuntui hiukan liian avoimelta, joten lähdin kävelemään läheiselle laavulle.
Olhavan laavun vieressä maasto vaikutti melko epätasaiselta, eikä tien läheisyys houkutellut majoittumaan aivan estradille. Mäen alla rannasta löytyi suojaisa paikka puiden lomasta – vaalea teltta ei helposti erottuisi eikä näkyisi laavulle asti, joten leiripaikka oli ratkennut.
Teltan pystytyksen jälkeen palasin takaisin polun risteykseen ja kapusin ylös Olhavanvuorelle. Rinne ei vaikuttanut mitenkään hankalalta. Ylhäällä näkyi varoituskyltti: kallion jyrkällä reunalla kannattaa olla varovainen. Jos seinillä on kiipeilijöitä, kannattaa olla erityisen huolellinen, ettei vahingossa tiputa mitään alas kalliolta.
Ajoitus oli kerrassaan täydellinen, ja vielä täydellisempi oli kultainen aurinko maaliskuun tyynessä illassa. Parkkeerasin itseni Olhavanvuoren sileille kalliopenkeille, hörpin kuumaa kaakaota ja kuuntelin illan hiljaisuutta, kunnes syvä oranssi vähitellen kalpeni siniseksi.
Palasin samaa reittiä takaisin laavulle. Lumista ja jyrkkää rinnettä oli huomattavasti hankalampi kulkea alaspäin hämärässä. Ilman otsalamppua pärjäsi kuitenkin melkein tunnin auringonlaskun jälkeen.
Matkalla tein katoksessa polttopuuta ja laitoin laavulla tulet. Tulisija oli niin kaukana laavusta, ettei se juuri lämmittänyt, mutta tunnelma oli kohdillaan tähtitaivaan alla korpin käheiden huutojen kaikuessa puiden latvoissa. Yöllä oli aivan hiljaista.
Korpinkierros talvella
Aamulla pistin laavulla pienet tulet ja kuivattelin enimmät höyryt makuupussista. Puuron ja kahvin jälkeen lähdin kävelemään reilun neljän kilometrin Korpinkierrosta myötäpäivään. Ensimmäiset muutama sata metriä pääsi kulkemaan tietä pitkin ennen kuin polku kääntyi oikealle metsään.
Tällä pätkällä vastaan tuli oikeastaan ensimmäinen osuus, jossa joutui kahlaamaan hangessa. Koko parin kilometrin suora metsätie oli umpihankea ja raskasta kulkea kuin mikä. Olhavakaan ei näy tiheän metsän takaa reitille.
Reitin käännyttyä kohti Olhavanlammin pohjoisrantaa metsäpolulle, lunta oli selvästi vähemmän ja se oli paikoin kovaa eli helpommin kuljettavaa. Hangessa kulki tuoreita isoja tassunjälkiä.
Vähitellen polku kaarsi kohti Olhavan rinteitä ja lähti nousemaan kallioille. Jos lunta olisi ollut enemmän, kulkeminen ilman lumikenkiä olisi ollut melko hankalaa.
Kohta seisoin taas Olhavanvuorella ja katselin auringossa kylpeviä metsämaisemia. Pohjoisesta kiivetessä hienoja maisemapaikkoja on useita ennen kuin saavutaan karttaan merkitylle näköalapaikalle. Kallion reunoilla saattaa olla talvella jäistä.
Laskeuduin Olhavanvuorelta, täytin juomapullon kaivovedellä ja jatkoin matkaa Mustalamminvuoren eteläpuolelta kohti Kuutinkanavaa. Alun perin suunnittelin kiertäväni myös Tervajärven Koppelonkierrosta, mutta etenkin Korpinkierroksen alkupuoli oli vienyt mehut. Pysähdyinkin jo Kuutinlahden tulipaikalle lounaalle.
Vaikka aurinko vielä paistoi kirkkaalta taivaalta, sääennuste povasi pilvistyvää ja lumisadetta. Eikä siinä kauan mennytkään, kun sininen taivas oli muisto vain. Pienemmän ja helpomman kohteen etu on varmastikin se, että voi ripeästi poistua kohti parkkipaikkaa ja kotimatkaa heti kun siltä alkaa tuntua.
Suunnistin Kuutinkanavalta suoraan kohti Lapinsalmea, käytännössä siis omia jälkiä pitkin Katajajärven etelärannalle saakka. Muutaman jäisen rinteen jälkeen käppäilin jo Repoveden riippusillalla. Tasan 25 kilometrin ja yhden yön talvivaellus oli juuri sopiva – raitista ilmaa, luonnon rauhaa ja akut täynnä arkeen!
Repovesi talvella – vinkkejä retkeilyyn
- Tarkista ennen retkeäsi alueen lumitilanne (luontoon.fi tai Ilmatieteenlaitos): jos lunta ei ole kovin paljon, pitäväpohjaiset talvikengät riittävät pitkälle. Varsinkin päivän pidentyessä ja retkeilijöiden määrän lisääntyessä monilla reiteillä on tallottuja polkuja. Repoveden reiteillä ei kuitenkaan ole talvikunnossapitoa.
- Lumikengillä on hankala kavuta portaita ja jäisiä rinteitä, suksilla ei kallioisessa maastossa pääse oikein mihinkään. Jos kuitenkin laitat jotain välinettä jalkoihin, suunnittele reitti niille sopivaksi.
- Vaihtelevat kelit (välillä lämmintä ja välillä pakkasta) muuntavat etenkin kallioiden vierustalla kulkevat polut jäisiksi ja erittäin liukkaiksi.
- Repoveden jäät voivat olla arvaamattomia, sillä vesistöissä on paljon virtauksia. Älä lähde jäälle, varsinkaan jos olet retkellä yksin.
- Talvella valoisaa aikaa on vähemmän ja kulku voi olla hyvin hidasta. Repovedellä ei ole valaistusta. Varaudu pimeän tuloon otsalampulla.
- Kaikki reitit on merkitty oranssilla maalitäplällä. Merkit näkyvät hyvin myös talvella.
- Kaikki hyyskät ovat kemiallisia käymälöitä. Niihin ei saa laittaa biojätettä. Ota oma wc-paperi mukaan.
- Kansallispuiston alueella kännykässä on paikoin kuuluvuutta, mutta myös katvealueita.
- Repovedellä on useita yksityisiä mökkirantoja – kulje riittävän kaukaa, jottet häiritse mökkiläisten rauhaa.
- Kun Repoveden riippusilta on suljettuna, suosittelen lähtemään Saarijärven portilta, varsinkin Olhavan suuntaan.
- Jos et ole aiemmin retkeillyt talvella, opettele talviretkeilyn perusteet varsinkin turvallisuuden takia.
