Altan kanjoni (Sautso) - Pohjois-Norjan upein vaellus
Altan kanjoni eli Sautso Pohjois-Norjan Finnmarkissa on upein vaellus Altan ja kenties koko Ruijan alueella. Pohjois-Euroopan suurimpiin kuuluvalle kanjonille pääsee patikoiden, pyöräillen ja veneellä jokea pitkin. Altan eteläpuolella sijaitseva kanjoni sopii päiväretkeksi, eikä nähtävyys ole niin vaikeasti saavutettavissa, kuin voisi puheista päätellä.
Kesällä Altan kanjonin vajaan 13 kilometrin reitti on vehreä. Keskiyön aurinko paistaa Altan seudulla aina heinäkuun lopulle asti, joten kanjonin voi kokea monin tavoin. Tein omatoimisen päiväretken Altan kanjonille Norjan-matkalla Varangilta Koutokeinoon – tässä omia kokemuksiani ja ohjeet Altan kanjonilla käymiseen.
Altan kanjoni
Altan kanjoni, saameksi Sautso, on pohjoisen Euroopan suurimpia kanjoneita Finnmarkin läänissä Pohjois-Norjassa. Jos ei jopa suurin. Visit Norway nimittäin kertoo, että sekä Altan kanjoni että Jutulhoggetin kanjoni saavat tittelin ”Pohjois-Euroopan suurin kanjoni”.
Oli miten oli, Altan kanjoni on luontokohteena omaa luokkaansa. On suorastaan ihme, ettei uskomattoman kauniille kanjonille ole vielä yleisöryntäystä, kuten vaikkapa Gorsabrualle ja Gorsan kanjonille, joka on samanlaisen möykkyisen hiekkatien päässä.
Altan kanjoni on kokonaisuudessaan yli kymmenen kilometrin pituinen. Rotkolaakso alkaa Kautokeino-joen ja Alattionjoen (Altaelva) liittymäkohdasta, jossa on Altan pato ja voimalaitos. Myös ne ovat nähtävyyksiä, joissa pääsee käymään maksullisella opastetulla kierroksella. Tuttebergetin kohdalla tie on suljettu, joten sitä ei pääse ajamaan.
Rotkon pohjalla virtaa runsaista lohistaan kuuluisa Alattionjoki. Noin 240 kilometrin mittainen Alattionjoki on Altan tunnetuimpia maamerkkejä. Parhaana kalastuspaikkana pidetään Sandiagårdenia, joka sijaitsee noin kuusi kilometriä Altan suuntaan kannjonin näköalapaikalta.
Korkeimmillaan Altan kanjonissa on yli 400 metrin pudotus tasangolta joelle. Varsinainen vaellus on tasaista tunturiylänköä, kanjonin näkeminen ei vaadi vuorille kiipeämistä.
Altan kanjonille opastetusti tai itse patikoiden
Altan kanjonille pääsee useampaa reittiä ja monin eri tavoin.
Ohjatut retket Altan kanjonille
Altan kanjonille voi varata opastetun retken. Retkiä järjestävät useammat tahot.
- Patikoiden: Itäpuolella kanjonia ei ole merkittyjä reittejä, mutta Tuttebergetiltä Stillasta tehdään opastettuja vaelluksia kanjonille. Itäpuolelta saavutaan Sautsogårdenin yläpuolelle.
- Veneellä: Altan kanjonin ja Alattionjoen kuohut voi kokea perinteisellä jokiveneellä, kun vesi on riittävän korkealla. Veneretket kanjonille lähtevät Sorrisnivasta.
- Pyörällä: Altan kanjonin reitti on myös suosittu pyöräilyreitti. Stillasta voi varata pyöräretkiä sekä vuokrata pyöriä.
Altan kanjonin vaellus omatoimisesti
Altan kanjonille pääsee melko helposti myös ilman opasta. Hankalin osuus retkestä on päästä autolla Altan kanjonin reitin lähtöpisteeseen, eikä sekään ole lopulta niin hankalaa. Etsi Google Mapsista Altan eteläpuolelta ”Gargia”, niin olet jo lähellä lähtöpistettä.
Altan kanjonin vaellus on 12,5 km reitin lähtöpisteestä kanjonin näköalapaikalle ja takaisin. Nousumetrejä kertyy alle 100 m, rotkon pohjalla käydessä lähemmäs 400 m. Retken kesto on noin 4 tuntia. Reitti on luokiteltu Norjan standardeilla vaativuudeltaan vihreäksi eli helpoksi.
Vaellusreitillä on muutama joen ylitys. Useimmiten vesi on melko matalalla ja yli pääsee isoja kiviä sekä lankkuja pitkin. Alkukesästä vedenpinta voi olla niin korkealla, että joutuu kahlaamaan. Kosteikkojen yli on useimmiten pitkospuut.
Polku on merkitty koko matkalta vihrein viitoin sekä punaisin T-merkein tai punaisin ympyröin ja kivikasoin.
Altan kanjoni autolla
Altan kanjoni sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Altan kaupungista etelään. Jos tulet Altan kaupungin suunnalta, ajat tietä E45 eli Kautokeinoveieniä Øvre Altan ohi. (Vinkki: Øvre Altan kohdalta kannattaa tehdä nopea kierros Lille Raipaksella, joka on Unescon maailmanperintökohde!)
Käänny kohti Gargiaa Gargiaveienille ja aja sillan yli. Gargiaveienin varrelta löytyy mm. Sorrisniva, husky-retkiä sekä Peskatun, jossa voi katsella revontulia. Aja tietä, kunnes saavut Gargiaan.
Päällystetty tie päättyy Gargian tuville (Gargia Fellstue). Tien päässä on parkkipaikka, johon mahtuu noin kymmenkunta autoa. Parkkipaikalta voi kävellä vajaan 5 kilometrin hiekkatieosuuden Altan kanjonin reitin lähtöpisteeseen, mutta matkaa voi myös jatkaa autolla hieman huonokuntoisempaa hiekkatietä aivan retkeilyreitin alkuun.
Google Mapsista löytyy hakemalla ”Trailhead for Alta Canyon” sekä ”Parkering utsiktspunkt elvegjelet Sautso”. Gargiaveien näyttää päättyvän Gargian tuville (Gargia fellstue / Gargia lodge), mutta riittävästi karttaa suurentamalla saa koko tien näkyviin.
Kuoppainen Gargiaveien jatkuu Beaskadasin suuntaan ja Suolovuopmin tuville. Altan kanjonin vaellusreitin lähtöpisteeseen ajetaan noin 4,5 km matka. Tie johtaa ylös tunturiylängölle, eikä nousumetrejä tarvitse patikoida, kun saapuu Altan kanjonille autolla.
Vaikka tie on huonokuntoinen, tavallisella henkilöautolla pärjää. Ajaa kannattaa kuitenkin varovaisesti, ja väistää isoimmat kuopat. Joidenkin lähteiden mukaan matkailuautot pitäisi pysäköidä jo Gargian tuville, mutta oman retkeni aikaan valtaosa ylemmän parkkipaikan kulkuneuvoista oli juuri matkailuautoja.
Pysäköintialue on hienoissa avarissa maisemissa kovalla kalliolla – ei siis huolta, että jäisi kiinni mutaan, vaikka ollaankin syrjäseudulla. Parkkipaikalle mahtuu hyvin 10-15 autoa, niin henkilöautoja kuin matkailuautoja. Muista parkkeerata tien sivuun, jotta et tuki tietä.
Pysäköintialueen ympäristö on kuivaa tasaista maata, joten siihen voi helposti pystyttää teltan. Tien varressa on myös Altan kanjonin kartta ja infotaulu, jossa kerrotaan vaellusreitistä.
Altan kanjonin reitti
Leveä hiekkainen polku lähtee nousemaan loivasti ylämäkeen. Vain muutaman minuutin patikoinnin jälkeen Finnmarkin alueen tyypillinen maisema avautuu edessäpäin: avaraa tasankoa, pehmeästi kumpuilevaa matalaa vuoristoa, arktisen tundran miellyttävän tuoksuista karua kasvillisuutta.
Polku näkyy kauas ja katoaa vain välillä pieniin notkelmiin. Ensimmäisen soistuman yli johtaa leveä lankkupolku. Muuten tasaisesta maastosta pistää esiin pari vänkyrää tunturikoivua. Suloiset valkoiset pumpulipallerot eli tupasvillat reunustavat polkua.
Jo puolen tunnin kävelyn jälkeen kanjonin idänpuoleinen reuna pilkistää horisontissa. Matkalla ohitetaan muutama kirkas lampi.
Noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla, vähän ennen Vähännivanronka-jokea, polku haarautuu. Vasemmalle Vähänivalle lähtee reitti alas kanjonin pohjalle Vähännivanronkaa seuraten. Vähännivanronka syöksyy alas Alattionjokeen syvässä uomassa ja vesiputouksina.
Pieneltä harjanteelta kanjonin näköalapaikalle vievää polkua jatkaen vesiputousta ei harmillisesti näy. Vähännivanronka ylitetään noin sata metriä risteyksen jälkeen. Joki ei ole kovin leveä ja siinä on isoja kiviä. Vettä oli ehkä viisitoista senttiä.
Seuraavaksi kuljetaan pätkä kivikkoisempaa polkua, sitten mutaisempaa polkua pitkospuilla. Horisontissa Sautson tummat reunat tuntuvat pikkuhiljaa lähestyvän.
Čahppesjohka on ylitettävistä joista levein. Se virtaa ylityspaikalla hienossa jyrkkäseinäisessä kanjonissa. Kivet ovat niin suuria, että vesi saa nousta reilusti ennen kuin joutuu kahlaamaan.
Joen jälkeen on enää kilometrin verran laskeutumista loivasti kumpuilevaa polkua. Altan kanjoni tuntuu olevan jo kosketusetäisyydellä.
Vielä pitää ylittää yksi joki, Steinfjellelva. Isojen kivien avuksi on tähänkin laitettu pätkä lankkua. Sautsolle on enää 500 metriä matkaa yhä kauniimmissa maisemissa.
Altan kanjonin näköalapaikka
Reitti saapuu lopulta määränpäähänsä kanjonin taukopaikalle. Iso kyltti kertoo Altan kanjonin ja Alattionjoen historiasta lohijokena. Kuvissa näkyy ainakin metrin pituinen hopeakylkinen lohi sekä Altan kanjoni talvella.
Tasanteella on myös pöytä- ja penkkiryhmä. Eväitä ei tee mieli kaivaa repusta, sillä ilma on sakeanaan hyttysiä. Huitominen ei auta, parasta olisi pukeutua vaaleisiin vaatteisiin ja hyttysverkkoon.
Taukopaikalta näkee kanjonin vastakkaisen puolen reunan ja häivähdyksen mutkittelevaa jokea pohjoisessa. Varsinainen Altan kanjoni ei näy vielä taukopaikalle, vaan on laskeuduttava alemmas aivan kanjonin reunalle. Hiekkainen ja kivinen polku on jyrkkä, mutta se laskeutuu kanjonille tiheässä metsikössä.
Yhtäkkiä oksien ja lehtien takaa pilkistää hohtava joki. Reunalla on hyviä ja tukevia tasanteita, joilta avautuvat vihdoin ne maisemat, joita on tullut katsomaan.
Altan kanjonin kauneus ja jylhyys mykistää. Jyrkät, paikoin pystysuorat seinämät reunustavat rotkolaaksoa, jonka pohjalla virtaa Alattionjoki tyynenä. Samanlaisen henkäyksen aiheuttaa Kevon kanjoni Suomen Lapissa, kun kanjonin näkee ensimmäistä kertaa. Lähelle pääsee myös Reisan kansallispuisto, kun kiipeää laakson pohjalta ylös vuorille. Ihminen kokee itsensä niin kovin pieneksi tällaisten syvyyksien äärellä.
Jostain syystä valtaosa itikoista tuntuu viihtyvän taukopaikalla, kanjonia saa kuvata melko rauhassa. Muitakaan retkeilijöitä ei näy. Mielettömän hieno maisema avautuu molempiin suuntiin kanjonia. Kaukana etelään päin katsoessa erottuvat Sautsogårdenin punaiset rakennukset saarekkeella keskellä jokea.
Jyrkänne on kuitenkin sen verran kuumottava paikka, että niitä muutamiakin hyttysiä hätistellessä ei tee mieli laittaa jalustaa pystyyn. On myös todettava, että toisinaan maisema on kauniimpi ihan sellaisenaan – ei siihen tarvitse retkeilijää peittämään yhtään kohtaa kuvasta!
Paluumatka sujuu samaa reittiä kuin tullessa: ensin jyrkkä lyhyt nousu ja sitten loivaa nousua kanjonin näköalapaikalta, kunnes tasamaa alkaa ja laskeutuu lopuksi parkkipaikalle. Matkan varrella on myös järvi, jolla näkyi useampi kalastaja. Vaellusreitin viimeisellä osuudella saattaa päästä ihailemaan sinisen eri sävyissä kohoilevaa vuoristoa auringonlaskun värjätessä kesätaivaan oranssinpunaiseksi.
Altan kanjonin patikoinnin kokemuksia
Päivällä satoi kaatamalla, joten Altan kanjonin vaelluksesta tuli iltaretki. Heinäkuussa kellonajalla ei ole niin väliä, sillä yölläkin on valoisaa. Kuvaamisen kannalta sää oli mitä parhain: yhdeksältä illalla heinäkuun puolivälissä aurinko suodattui kauniin pehmeästi pilviseltä taivaalta valaisten kanjonin reunat.
Vaikka kanjonin näköalapaikka on tasannetta, tasanteet ovat pieniä, maa on jonkun verran viisto, sora luruaa jalan alla hiukan, eikä alueella ole mitään kaiteita. Pidin itse kiinni puunrungoista, enkä rohjennut mennä niiden alapuolelle kuvaamaan, vaikka siinäkin pikkuinen tasanne näkyi. Näköalapaikalla kannattaaa olla varovainen.
Altan kanjoni eli Sautso Pohjois-Norjan Finnmarkissa on varmasti uskomattomin vaellus Altan ja kenties koko Ruijan alueella. Tosin, jos Ruijan katsoo ulottuvan Malaginvuonoon, leuka loksahtaa kyllä maailman äärissä Nordkappin visiitilläkin, ja sanattomaksi jää myös Lyngenin Dalbergetillä Yykeänvuonon yläpuolella.
Finnmarkin alue on aivan omanlaistansa maisemaa: avaraa, matalaa tundraa, lempeästi kumpuilevia tuntureita ja kirkkaita jokia ja järviä. Heti länteen siirryttäessä vuoret ovat teräviä ja jylhiä. Altan ja koko Finnmarkin seutu oli myös erittäin rauhallista, jostain syystä turistimassat pakkautuvat Lofooteille ja Senjalle.
Annan Altan kanjonille pisteet 5-. Miinus vain niistä hyttysistä!
Pohjois-Norjan kohteita
