Särkitunturi – Muonion suosittu tunturi ympäri vuoden
Särkitunturi (492 m) on Muoniossa Särkijärven rannalla kohoava tunturi, jolta avautuu yksi Suomen kuvatuimmista maisemista. Särkitunturin reitti on pituudeltaan 3 kilometriä suuntaansa. Särkitunturin kohokohtia ovat lampi ja tulistelu Särkivaaran kodalla sekä kauniit näkymät Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, kumpuileville tuntureille ja järville.
Olen käynyt Särkitunturilla neljä kertaa viimeisten neljän vuoden aikana: kesällä polkujuoksemassa, syksyllä patikoimassa ja talvella patikoimassa sekä lumikenkäilemässä. Olen halunnut ymmärtää Särkitunturin suosion salaisuuden – miksi Särkitunturi on Muonion helmi?
Särkitunturin parkkipaikka
Särkitunturin parkkipaikka ja Särkitunturin reitin aloituskohta löytyy osoitteesta Rovaniementie, Muonio. Parkkipaikalla on Muonion alueen infotaulu ja Särkitunturin kartta.
Tien pohjoispuolella heti pysäköintilevikkeen vieressä sijaitsee myös Särkijärven näköalapaikka. Tasanteella on pieni katoksellinen taukopaikka ja penkkejä. Maisemat Särkijärvelle ovat oikein hienot.
Särkitunturin pysäköintialue on kasvanut vuosien aikana. Nykyään myös tien eteläpuolella on runsaasti parkkipaikkoja jopa linja-autoille.
Särkitunturin uusi pysäköintialue on esteetön. Reitti pysäköintialueelta kodalle sopii myös lastenvaunuille.
Särkitunturin reitti
Särkitunturin reitti, ”Särkitunturin saavutus” on pituudeltaan 3,2 km suuntaansa ja retken ohjeellinen kulkuaika on 2,5 tuntia. Särkitunturin polku on kodalle asti leveä ja sorastettu hiekkatie.
Polun alussa on ruskea opasviitta, jossa lukee ”Särkitunturi”. Ensin ylitetään pieni puro puusillalla. Puihin on kiinnitetty lintujen ruokintapönttöjä, lintujen sirkutusta kuuluu puiden oksilta.
Polku nousee loivasti noin kilometrin matkan metsässä, ennen kuin tunturimaisema alkaa vilahtaa puiden takaa. Ennen kotaa polku nousee ensin hiukan jyrkemmin ja laskeutuu sitten jyrkästi jonkun matkaa alaspäin. Nousuja ja laskuja tulee pari kertaa peräkkäin. 1,5 kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan kodalle.
Särkitunturin lampi ja kota
Särkitunturin reitin puolivälissä on suosittu taukopaikka, Särkivaaran kota. Kodalla on tulipaikka ja reilusti istumapaikkoja sekä kodan sisällä että sisäänkäynnin ulkopuolella. Penkeiltä löytyy myös vieraskirja, johon voi laittaa puumerkkinsä.
Kodan vierestä löytyvät kuivakäymälät sekä puuvaja. Muista tuoda oma wc-paperi mukanasi. Vettä saa läheisestä lammesta.
Särkitunturin lampi on oma vetonaulansa. Lammen rannalle on rakennettu pieni laituri, josta voi pulahtaa uimaan. Kuukkeleita pyrähtelee kodalla enemmän kuin muualla reitin varrella.
Särkivaaran kodan läheisyydessä telttailu on sallittua. Jätehuoltoa ei reitillä ole, omat roskat on tuotava pois luonnosta.
Reitti kodalta huipulle
Kodalta matka jatkuu Särkitunturi-viitan osoittamaan suuntaan lammen ohi ja ylöspäin. Leveä hiekkatie loppuu kodalle ja muuttuu kapeammaksi käkkyräisten mäntyjen reunustamaksi sorapoluksi.
Polun varteen on rakennettu taukopaikka, kelopuiset penkit kutsuvat lepuuttamaan jalkoja ja mieltä kuusten ja mäntyjen kainalossa. Vaikka tunturissa usein tuulee, puurajan alapuolella on suojaisaa.
Vajaa puolentoista kilometrin matka huipun kyltille on loivaa nousua yhä avartuvassa tunturimaisemassa. Männyt harvenevat ja muuttuvat matalammiksi, koivut vaihtuvat vaivaiskoivuihin. Reippaasti kävellen parkkipaikalta ehtii huipulle 35 minuutissa.
Särkitunturin huippu
Särkitunturin huipulla nököttää metallinen viitta, jossa lukee ”Särkitunturi” huipun merkkinä. Tähän on matkaa parkkipaikalta noin kolme kilometriä. Maasto on kulunut vähän joka puolelta, kaikkiin ilmansuuntiin avautuvat Muonion lempeästi kumpuilevat maisemat.
Hienoimmat näkymät siintävät koillisessa. Jerisjärven takana kohoaa kaunis Keimiötunturi. Sen takana kohoavat Hetta-Pallas -reitiltä tutut kansallismaisemat, Pallastunturit. Luoteessa seisoo Olostunturi tuulivoimaloineen ja vaeltajanristeineen.
Huipulla on toinen pieni nimetön lampi, joka tyynellä ilmalla heijastaa ympäröiviä kallioita pinnastaan. Maasto on vaihtelevasti kalliota, rakkakivikkoa ja matalaa tunturikasvillisuutta.
Aamuvarhaisella muita retkeilijöitä ei vielä näy. Kallioilla voi istuskella rauhassa katsomassa, kuinka aurinko nousee Pallastunturien yläpuolelle ja kultaa Särkitunturin huipun.
Särkitunturi polkujuosten
Särkitunturin polku sopii patikoinnin lisäksi polkujuoksuun sekä pyöräilyyn. Kesällä reitti voi olla tosin niin ruuhkainen, että patikointi tuntuu mukavimmalta vaihtoehdolta. Kova sorapolku vie myös parhaan terän polkujuoksulta.
Särkitunturi talvella
Särkitunturi on suosittu myös talvella, mutta aivan samanlaista kansainvaellusta lumisella tunturilla ei näy. Kuukkelit sen sijaan päivystävät herkkupähkinöitä oranssina loimuavat siivet väristen entistä hanakammin. Kuulaana pakkasaamuna kodalla sytytetään tulet jo varhain.
Särkitunturin reitillä ei ole talvikunnossapitoa. Vaikka olisi pyryttänyt runsaasti lunta, polku kodalle on luultavasti tallautunut talvikengin kuljettavaksi. Kodalta huipulle ei välttämättä pääse kahlaamatta lumessa.
Lumikengät tulevat tarpeeseen erityisesti silloin, jos haluaa kierrellä huipulla maisemia ihailemassa. Kyltille johtavan reitin ulkopuolella lumi voi upottaa ja sitä voi olla metrin verran.
Särkitunturilla menee talvisin moottorikelkkareitti ja latu. Latu kulkee reilun 26 kilometrin Juuvanrovan latu- ja retkeilyreittiä Olokselta Juuvanrovalle ja Särkitunturille.
Särkitunturin parkkipaikka aurataan talvisin. Talvella Rovaniementien varrella olevan pysäköintialueen wc on todennäköisesti tukossa ja koko wc-rakennuksen ympäristö ruokottomassa kunnossa.
Särkitunturi – Muonion tunturien suosituin
- Särkitunturin suosion salaisuus on varmastikin reitin helppous ja Muonion hienot maisemat.
- Särkitunturi sopii lähes kaikille ja mukava kota lampineen on lähellä tietä.
- Oma suosikkini on syksyinen Särkitunturi auringon noustessa.
- Särkitunturi on talvella mainio paikka testata retkeilyä lumimyräkässä ja whiteoutissa. Sen jälkeen on helpompi päättää, haluaako olla samassa kelissä jossain vaativammassa paikassa.
- Arvelen, että Särkitunturi on ehkä paikallisille samankaltainen kokemus, kuin itselleni eräs vehreä reitti Helsingissä runsaissa metsissä, hienoilla kallioilla ja kauniin meren äärellä. Toivon ettei sinne tule koskaan kansainvaellusta.
