Abiskon kansallispuisto on Pohjoisen Ruotsin tunnetuin retkeilykohde. Abiskon reittejä pääsee niin pikaisille päivävaelluksille kuin satojen kilometrien vaelluksille. Kuuluisin Abiskon reiteistä on kansallispuistossa Abiskojåkka-joen varrella ja Ábeskojávrin rantaa kulkeva Kungsleden.

Tein Abiskosta pitkän vaelluksen elokuussa. Kuljin ensin kansallispuistossa Kårsavaggeen. Puolivälissä vaelsin Mårman, Stuor Reaiddávággin ja Sielmmávággin alueella. Loppumatkan kuljin Kungsledenilla, Unna Allakas -tuvilta Gamavuopmia ja takaisin Kungsledenille ja Abiskon kansallispuistoon.

Kungsleden

Abiskosta alkavista reiteistä suosituin on Kungsleden, joka kulkee keskellä Abiskon kansallispuistoa Abiskojaureen ja siitä muutaman kilometrin etelään päin jatkuen kansallispuiston rajan yli. Kuljetuin osuus Kungsledenilla on noin sadan kilometrin Abisko-Nikkaluokta tai Nikkaluokta-Abisko -reitti, jolla järjestetään vuosittain Fjällräven Classic -vaellus.

Kungsleden tunnetaan myös Dag Hammarskjölsleden pyhiinvaelluspolkuna Nikkaluoktan ja Abiskon välillä. Abiskosta Singiin Kungsleden on myös Kalottireitti.

Yli 400 kilometrin pituinen Kungsleden kulkee Abiskosta Hemavaniin ja se on jaettu erilaisiin etappeihin. Abisko-Nikkaluokta -reitti sekä Ammarnäs-Hemavan -reitti on valittu Ruotsin 12 kauneimman vaelluksen joukkoon.

Abiskon kansallispuisto

Abiskon kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Ruotsissa lähellä Norjan rajaa. Vuonna 1909 perustetun kansallispuiston luonto vaihtelee runsaista lehtimetsistä vihreisiin laaksoihin ja ympärillä kohoavien vuorten karuuteen.

Abiskon kansallispuistossa ovat voimassa muuta ympäristöä tiukemmat säännöt ja rajoitukset. Jokaisen oikeuksiin kuuluvat marjastus ja sienestys ovat sallittuja, mutta kalastus on kiellettyä eikä kukkia tai muita kasveja saa keräillä. Lintujen suojelualueella liikkuminen on kielletty loppukeväästä ja kesäaikaan. Koirat tulee pitää kytkettynä kansallispuiston alueella.

Abiskossa leiriytyminen on sallittua vain maksullisilla leirintäalueilla Abiskon retkeilykeskuksella sekä Abiskojauren tuvilla. Kungsledenillä telttailla saa vain Nissonjohkan telttailualueella. Abiskon kansallispuiston rajojen ulkopuolella voi telttailla vapaasti.

Tulenteko on kansallispuiston alueella sallittua vain merkityillä paikoilla. Retkikeitintä saa kuitenkin käyttää kaikkialla.

Abiskon 170 km vaellusreitti

Elokuun lopun Abiskon kansallispuistosta alkavan vaelluksen suunnittelin kolmen alueen mukaan: Kårsavagge, Mårmapasset ja Unna Reaiddávággi sekä Unna Allakas. Nämä yhdistämällä tein 170 kilometrin rengasreitin:

Abisko – Kårsavagge – Abiskojaure – Áhpparjávri – Aliseatnu – Mårmastugan – Mårmapasset – Vistas – Stuor Reaiddávággi – Sielmmávággi – Tjäktja – Alesjaure – Unna Allakas – Gamavuopmi – Abiskojaure – Abisko

Unna Räitavaggen vaihdoin huonon sään takia Stuor Reaiddávággiin ja Nallon tupien ohi vaeltamiseen. Yhteensä vaelluksen kesto oli 6 päivää ja 5 tuntia – kolmen tunnin iltavaellus tulopäivänä ja parin tunnin aamupatikointi lähtöpäivänä.

Nähtävää riitti matkan varrella, vaelluskertomus on kolmessa osassa. Tässä viimeisessä osassa on kuvia ja kokemuksia vaellukselta Kungsledenilta Tjäktjasta Alesjaureen, Alesjauresta Unna Allakas -tuville Norjan rajalle sekä Gamavuopmia pitkin Abiskon kansallispuistoon ja Kungsledenia Abiskoon.

Vaelluksen aiemmat etapit:

• Abisko vaellus 170 km elokuussa – Kårsavagge ja Áhpparjávri
• Abiskon 170 km vaellus – Mårmastugan, Nallo & Sielmmávággi

Kungsledenia Alesjaureen – vaelluskertomus

Heräsin Kungsledenilla Sielmmánjiran varrelta, noin kilometri pohjoiseen Tjäktjan tuvilta. Olin vaeltanut Aliseatnulta Mårmapassetin ja Sielmmavaggin kautta Kungsledenille enimmäkseen kurjassa ja jopa hurjassa kelissä. Vuoret olivat yhä verhoutuneita paksuun harmaaseen pilvimassaan.

Aamun mukavin havainto oli kameran paluu elävien kirjoihin. Viime kerralla Kungsledenilla rakkine oli mykkä Tarfalan vedenpaisumuksen takia Kebnekaisen juurelta Teusajaureen asti ja hiukan siipi maassa vielä Vakkotavareen saakka.

Lähdin kävelemään kohti Alesjaurea tuttua punaisten rastien viitoittamaan polkua pitkin. Pari vuotta aiemmin näillä main vaeltaessani satoi taivaan täydeltä. Silloinkin oli elokuu.

Sielmmánjiralta Kungsleden kulkee Alisvággin laaksossa koko matkan Alesjaureen Aliseatnu-jokea seuraten. Alesjauren jälkeen tulee useamman järven ketju – myös Áhppar-järvi, jonka rannalla telttailin vaelluksen alkupuolella – ja sitten Aliseatnu jatkuu taas Rautusjärveen asti. Kungsleden on osa Kalottireittiä Abiskoon asti pohjoiseen mentäessä ja Tjäktjavaggeen saakka etelään kävellessä.

Leveän uran halkomassa avarassa laaksossa alkoi näkyä retkeilijöitä. Bossosjohkan komeat vesiputoukset ja silta ovat Kungsledenin Tjäktja-Alesjaure -etapin hienoimmat nähtävyydet, ja väkimäärä kuohujen äärellä oli sen mukainen. Jaksoin odottaa isoimpien selfie-ryhmien siirtymistä sivuun sen verran, että sain napattua jonkunlaisen kuvan.

Taivas alkoi hiljalleen kirkastua, aurinkokin pilkisteli paikoin pilvien lomasta. Pitkospuita ja retkeilijöitä tuli vastaan yhä tiheämpään. Alle kolmen tunnin vaelluksen jälkeen Alesjauren tuvat erottuivat jo mutkittelevan joen yläpuolella kallioilla.

Vinkuva riippusilta vei sameanturkoosin Aliseatnun yli Alesjauren tupien pihamaalle. Tupien takana puskissa kävi kuhina. Parvi riekkoja säntäili aivan polulla, kallioilla ja vaivaiskoivujen seassa. Ja tulipa vastaan useamman hengen äänekäs seuruekin.

Turkoosin järven toisella rannalla näkyivät Alisjávrin mökit. Niiden vierestä nousevaa polkua olin kulkenut Vistasin vaellukselle sateessa pari vuotta aiemmin. Viitan mukaan Unna Allakas löytyisi 14 kilometrin päästä.

Kartassa näkyi kolme reittiä kohti Unna Allakasta: rantaa pitkin Kungsleden, ylempänä rinteessä menevä polku sekä niiden välissä moottorikelkkareitti. Kävelin luultavasti Kungsledenia vielä kilometrin verran kyltille, josta käännyin vasemmalle ylös rinteeseen.

Vaellus Alesjauresta ylös Coalmmivággia

Reitti Alesjauresta Unna Allakas -tuville on merkitty punaisella, kuten muutkin alueen merkityt reitit. Noin kilometrin matkalta rinne oli hiukan jyrkkää ja mukavaa vaihtelua aamun tasaiselle Kungsledenille. Kaksi vaeltajaa laskeutui polkua pieninä mustina pisteinä keskellä heinikkoa.

Puolivälissä nousua vesi virtasi pieninä putouksina kallioita pitkin. Virran vieressä oli kuin taukopaikaksi tehty tasainen kivenlohkare, jäin sille istumaan ja syömään jugurttipähkinöitä. Njuikkostakbáktin pystysuora pahta erottui uljaana turkoosien järvien ketjun keskellä.

Loivan heinikkoisen osuuden jälkeen alkoi kivikko. Maisemat tulosuunnassa paranivat sitä mukaa kun nousumetrejä kertyi ja pilvet katosivat taivaalta. Useampi vaellusseurue käveli vastaan, tämä oli ilmeisesti suosittu reitti.

Saavutin Gárddecohkkan ja Coalmmiriehppin välisen kivisen satulan. Rakkaa ei tosin ollut nimeksikään Mårmaan ja Sielmmávággiin verrattuna. Keskellä satulaa näkyi pieni lampi ja lumilaikkuja. Teltan voisi juuri ja juuri pystyttää tänne.

Päivän loppumatka olisi enimmäkseen alamäkeä. Aurinko paistoi ihanasti ja vaellus tuntui huolettomalta. Mitään isompia kiipeämisiä ei reitilläni Abiskoon enää olisi.

Huomasin ihan penkiltä näyttävän kallioreunan ja pidin taas evästauon. Istuin kivillä niin kauan kuin huvitti. Tarkoitukseni oli ehtiä lähelle Unna Allakas -tupia Norjan rajalle, mutta voisin pysähtyä hiukan aiemminkin.

Snárapláhkun tasanko levittäytyi edessäni elokuisen rusehtavana. Laskeuduin jyrkkää rinnettä kohti hohtavia järviä. Reittimerkkeinä olivat punaiset rastit, talvella tästä ajaisivat moottorikelkat. Ylihuomenna olisi jo syyskuu.

Bajip Snárapjávri -järvet ja Snárapláhku

Bajip Snárapjávri -järvet jäävät vuorien suojaan Snárapoaivin ja Snárapbáktin sekä Gárddecohkkan, Coalmmiriehppi ja Tjålmeåiven kainaloon. Rannalla on hienoja telttapaikkoja. Nuotiokiviäkin oli aseteltuna ympyröiksi, nuotiopuiden hankkiminen puuttomalla tasangolla voikin olla hankalampaa.

Kuljin polkua kohti pienempien järvien keskellä olevaa kapeampaa kohtaa, jossa oli kahlaamo. Alkupuolen ylitys sujui kiviä pitkin, mutta puolivälissä piti vaihtaa kuitenkin sandaalit kahlaukseen. Virta ei ollut kovin syvä, mutta siihen asetellut kivet olivat pinnan alla sammaleisia ja tolkuttoman liukkaita. Ilman vaellussauvoja olisin takuulla liukastunut jorpakkoon.

Kävelin hetken matkaa Sealskinzeissäni ja sandaaleissani, jotta ehtivät vähän kuivua. Snárapláhkun tasanko näytti jatkuvan silmänkantamattomiin. Karua ja kaunista. Ja täydellinen hiljaisuus joka puolella. Muita retkeilijöitä oli näkynyt vain alkumatkasta.

Snárapbáktin ohittavaa polkua riitti kolmen kilometrin verran. Kivikoiden yli oli rakennettu pitkospuita. Norjan lumilaikkuiset vuoret kohosivat syksyn pureman heinikon taustalla.

Saavuin Unna Snárabás -joelle. Siltalankut olivat hujan hajan, mutta niitä pitkin pystyi silti kävelemään. Vettä ei joessa ollut paljonkaan.

Ohitin Stuor Allagasin sen oikealta puolelta. Aurinko alkoi jo laskea vuorten taa ja kultaiset säteet hellivät jyrkkiä rinteitä ja Allagasjärven laaksoa. Ihailin ja kuvasin maisemia kaikessa rauhassa, vaikka luultavasti joutuisin leiriytymään hämärässä johonkin pöpelikköön.

Rinne alas Allagasjávrille oli pajukkoinen, mutta kokonaan pitkospuilla katettu. Vaikka järvi näytti olevan ihan lähellä, matkaa rantaan oli pari kilometriä.

Unna Allakas Norjan rajalla

Allagasjávri oli peilityyni. Järven rannalla pohjoispuolella olisi ollut muutama hieno telttapaikka. Ajattelin kuitenkin saman tien kävellä Unna Allagaksen yli, kun oli vielä valoisaa. Lyhyen rinteen nousun jälkeen Norjan vuoret olivatkin jo edessäni.

1894 metrin korkeuteen kohoava Storsteinfjellet isoine jäätiköineen oli maamerkki, jota ei voinut olla huomaamatta. Kapeat lammet täplittivät laaksoa ja heijastivat taivaan pinkkiä kuin peilit.

Polku Unna Allakas -tuville kääntyi oikealle, jatkoin risteyksestä vasemmalle kohti Norjan rajaa. Norjan puolella retkeilyreitit jatkuisivat Cunojávrille ja siitä etelään ja pohjoiseen. Näitä seutuja voisi vaeltaa pitkään, nähtävää oli paljon.

Nyt vaelluspäivä oli päättymässä ja aurinko jo laskenut. Halusin löytää nopeasti juomavettä ja tasaisen kuivan telttapaikan. Molemmat osoittautuivat hankalaksi.

Maasto oli hyvin märkää ja soista. Yksi kirkas puro tuli vastaan muutaman sadan metrin päässä risteyksestä. Pienten lampien rannat olivat ihan soistumaa eikä niistä saanut vettä, teltan pystytyksestä puhumattakaan. Viimein löysin yhden muutaman metrin levyisen tasanteen kallioilta ja laitoin majani pystyyn salamannopeasti hyttysten ininässä ja pimeän laskeutuessa.

Otsalampun valossa lähdin takaisin kohti risteystä ja löytämääni puroa. Täytin vesipullon puolilleen ja palasin gepsin avulla teltalleni. Illalliset nautin teltassa itikoilta suojassa.

Upea kirkas aamu valkeni ja sai maiseman näyttämään kesäiseltä. Illalla hakemaani vettä riitti enää vain kahviin, söisin puuroa myöhemmin. Päivän vaellus Abiskon kansallispuistoon olisi pitkä, olin rinkka selässä jo varttia yli kuusi.

STF Unna Allakas punaiset tuvat uinuivat vielä varjon puolella rinteessä. Neljän kilometrin päässä pohjoiseen voisi käydä tutustumassa Sjangelin kaivosalueeseen. Lähellä pitäisi olla myös saamelaiskylä, siida. Tuville voisin joskus tulla talvella hiihtovaelluksella, olisi saunakin.

Vaellus Gamavuopmia Válffojohkalle

Ohitin peilinkirkkaita lampia aamun viileydessä. Vartin kävelyn jälkeen saavuin ensimmäiselle ylitettävälle purolle, jonka yli pääsi kiviä pitkin. Muutaman askeleen päässä virtasi Ruovssokjohka, jossa vettä oli ehkä 15-20 cm. Vaihdoin suosiolla kahluusukat ja sandaalit.

Laiskana jatkoin joen ylityksen jälkeen vaellusta sandaaleissa, ja koska kävellessä sukat ja sandaalit kuivuvat nopeammin. Kohta ylitin pitkospuita korkean heinikon keskellä. Pitkospuiden päällä oli vettä paikoin jopa nilkkaan asti.

Kosteikkojen jälkeen alkoivat hienot nummet. Pajujen yli kulkevat lankutkin olivat kuivia. Istuin hetken isolla kivellä nauttimassa huolettomuudesta.

Nummet vaihtuivat koivikoiksi. Osa lehdistä oli jo muuttunut keltaisiksi. Gamavuopmin laakso olisi varmasti upea ruska-aikaan.

Sjangelilta laski kirkas puro, jonka yli oli laitettu silta metalliritilästä. Heti puron vieressä oli iso kivi, joten pidin puuro- ja kahvitauon puron äärellä. Hoiganjohkalla söisin lounaskeiton.

Avara tunturiylänkö jatkui metsän jälkeen. Ylitin poroaidan tikkaita pitkin. Maaruskaa alkoi näkyä yhä enemmän, tunturikoivujen lehdet loistivat oransseina, mustikanvarvut helottivat kirkkaanpunaisina.

Snárapjávrin lähestyessä käkkyräiset koivut seisoivat lehdettöminä laaksossa. Mieleeni tuli Kaldoaivin näkymät ja surkeasti nakerretut puut kylmää harmaata taivasta vasten. Kelin puolesta samankaltaisuudet olivat vähissä: Ruotsin Lapissa koettiin lähes hellelukemia ja aurinko paistoi piinaavan kirkkaasti.

Saavuin Válffojohkalle. Joki sai alkunsa Válfojávrilta Norjan puolelta, josta se virtasi alas Válffojávrrit-järvien kautta Kamajåkkaan asti Ruotsiin. Ruohikossa näkyi pyöreitä painaumia retkeilijöiden jäljiltä.

Huojuva silta oli rakennettu kosken yläpuolelle kallioille. Matalat kaiteet olivat ruostunutta metalliköyttä ja ne ulottuivat polven korkeudelle. En ole siltojen ystävä, Válffojohkan ylityksen jälkeen vielä vähemmän.

Rovvidievva ja Hoiganjohka

Gámajávria lähestyessä polku nousi ihanan viileään metsikköön. Maitohorsmat hehkuivat rinteissä punaisenaan. Vuolip Cahcaoaivia kiertävä rantapolku oli pöpelikköinen, maisemia Kamajåkkalle näkyi vain vilaukselta.

Ennen Rovvidievvaa ylitin hienon kirkkaan virran. Silta oli korkealla ja maisema kaunis. Sillan kohdalla vastaani tuli kaksi vaeltajaa, päivän ensimmäiset. Viimeksi olin nähnyt muita retkeilijöitä eilen Coalmmivággin rinteitä noustessa.

Rovvidievva oli rehevässä metsikössä. Alueella on useita rakennuksia, tunsin kulkevani jonkun takapihalla. Rovvidievvasta lähtee polku oikealle Kungsledenille, siihen risteykseen, josta käännyin Kårsavaggesta tullessani Áhpparjávrille ja Mårman reitille. Unna Allakas -tuvilta olin vaeltanut 14 kilometriä, Abiskojaureen olisi jäljellä 7 km.

Alle kahden kilometrin päässä mahtava pauhu kaikui metsikössä jo ennen kuin Hoiganjohkan valkoiset kuohut ryöpsähtivät näkyville. Kallioilla näkyi kuluneita telttapaikkoja ja nuotiokiviä. Hoiganjohkan maisema näytti uskomattoman hienolta.

En ollut vielä nälkäinen, joten vietin vain mietiskelytaukoa joen äärellä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin voinut leiriytyä joen pientareelle, nauttia joutilaisuudesta ja kirjoittaa kokemuksia vaellukselta. Se olisi tosin vaatinut toimivan kynän, kuulakärkikynäni oli lasahtanut viiden rivin jälkeen ensimmäisenä iltana.

Hoiganjohkaa pitkin voisi vaeltaa Hoiganvággiin ja aina Stuor Kärpeliin saakka. Päätin tulla joskus takaisin. Tämä vaellukseni jatkuisi Kamajåkkaa pitkin Abiskon kansallispuistoon.

Abiskon kansallispuisto – Boazojohka ja Abiskojaure

Hoiganjohkalta matka jatkui metsikössä, samanlaisessa kuin ennen Abiskojaurea Kårsavaggen suunnalta kävellessä. Kuluneita telttapaikkoja ja nuotiopaikkoja oli polun varrella tiheässä parin kilometrin matkalla ennen kansallispuistoa.

Boazojohka-joella on Abiskon kansallispuiston raja, joka kulkee puiston eteläosassa jokea pitkin ja kiertää Boazojávri-järven. Boazojohkan sillan kupeessa oli jonkunlainen taukopaikka, istuin hetken penkillä ja otin vettä pulloon. Retkeilijöitä alkoi taas näkyä enemmän.

Joelta ja kansallispuiston rajalta oli Abiskojaureen vain parin kilometrin matka. Metsän polulla ei juuri ollut nähtävää, lähinnä pitkospuita ja lakastuneita kukkia. Viimeisten pitkospuiden päässä näkyivät Abiskojauren punaiset tuvat.

Pihamaalla pyöri väkeä. Vilkaisin ilmoitustaulua. Abiskojauressa oli petipaikkoja 61 hengelle, kauppa, ja sauna iltaisin. Pienellä maksulla voisi pystyttää teltan metsäiselle pihamaalle. Uimarantakin löytyy Ábeskojávrin rannalta. Jatkoin matkaa Kungsledenille.

Kungsleden – vaellus Abiskon kansallispuistossa

Abiskojauressa hienoin paikka on riippusillan kohdalla. Sillalta avautuvat näkymät Kamajåkkalle sekä Ábeskojávrille, johon Kamajåkka loivasti mutkitellen laskee. Abiskon suunnalla taivas oli jo pilvistynyt, helteiden jälkeen olisi tulossa sateita.

Kungsleden tuntui tutulta, vaikken ollut ennen kävellyt Abiskojauresta Abiskoon. Polku oli leveä ja kivinen, kunnes muuttui pitkospuilla katetuksi heinikoksi. Pitkospuita oli paikoin kahdet rinnakkain, ruuhka-aikoina ohittaminen sujuisi jouhevasti.

Yhtäkkiä alkoi kuulua helikopterin ääniä, jotka nopeasti voimistuivat. Näin kopterin kaartelevan matalalla Abiskon suunnalla. Sitten se laskeutui jonnekin. Kun kuljin arvioimani laskeutumispaikan ohi, näin vain metsää. Helikopteri jäi mysteeriksi.

Kungsleden kulkee Abiskon kansallispuistossa koko matkan aivan Ábeskojávrin rantaa pitkin nelisen kilometriä, ja sen jälkeen Abiskojåkkaa pitkin Abiskoon asti. Kansallispuiston itäreuna myötäilee Coamohasjohkaa ja pohjoinen kulma menee Abiskon Njullán huipulla.

Vuorten taa laskeva ilta-aurinko siveli lämpimiä sävyjä luontoon. Polulla oli hiljaista, moni päättää päivän vaelluksen paljon aikaisemmin. Minulle myöhään kävely jopa auringonlaskun jälkeen on mieluista. Kulkeminen on vaelluksellani tärkeintä. Liikkeellä koen yhteyden luontoon vahvimmin ja mieleni rauhoittuu.

Polku vaihtui soratieksi, kultaiset säteet siniseen hetkeen. Kårsavagge lepäsi jo hämärässä. Ballinjohkan ja Coamohasjohkan silta oli onneksi tukevaa tekoa. Seisoin hetken kuohujen yläpuolella ja hengitin viimeisen illan viileyttä. Pitkät vaellukset jättävät pysyvän jäljen.

Nissonjohkan leirintäalue – telttailu Abiskon kansallispuistossa

Abiskon kansallispuiston alueen ainoa maksuton telttailualue on Nissonjohkan telttailualue. Se sijaitsee kohdassa, jossa Nissonjohka-joki laskee Abiskojåkka-jokeen, heti Nissonjohkan sillan eteläpuolella. Telttailualueelta on noin neljä kilometriä Abiskoon.

Tasaisia telttapaikkoja on runsaasti metsäisellä alueella, useammankin teltan leirejä mahtuu nurmelle. Maisemat eivät ole kovin ihmeelliset mistään kohdasta, vaikka Abiskojåkka aivan vieressä virtaakin. Keittokatos on rannan lähellä, uudehkot kuivakäymälät hieman kauempana katoksen takana.

Olin illan viimeisimpien leiriytyjien joukossa, ja sain jämäpaikat teltalleni. Jämäpaikka tarkoitti lähinnä isohkoa avaraa kenttää keskellä leiriytymisaluetta, suojaisammat paikat metsässä olivat lähes kokonaan varattuja, enkä viitsinyt ihan viereenkään majaani pystyttää. Päivän vaellus oli reilu 35 kilometriä, mutta helpossa maastossa kevyellä rinkalla se ei ollut tuntunut lainkaan raskaalta.

Kirkas pieni puro liplatteli lähellä telttapaikkaani. Näin suositulla telttailualueella jätin kuitenkin juomaveden ottamisen purosta ja suuntasin isolle joelle. Varmuuden vuoksi keitin veden, sillä rannalla oli jotain ruokajäämiä. Osa retkeilijöistä ei joko tiedä tai ehkä tule ajatelleeksi, miten biojätettä luonnossa pitäisi käsitellä, jotta vesistöt ja muu ympäristö pysyisivät puhtaana.

Illallisen jälkeen siirryin saman tien makuupussiin. Tylsässä maisemassa on se hyvä puoli, ettei tule kupattua ylhäällä yömyöhään ja aamulla herääminen ja liikkeelle lähteminen on jouhevampaa.

Kungsleden – viimeinen etappi Abiskoon

Koska Lapporten jäisi myöhemmille vaelluksille, en pitänyt aamulla kiirettä. Heti leirintäalueen jälkeen Kungsleden jatkui Nissonjohkan ylityksellä isoa terässiltaa pitkin. Joessa vesi oli matalalla kivisessä uomassa.

Vuolip Njahkájávrin kohdalla oli Kungsledenin viimeinen meditaatioon tarkoitettu paikka. Tällä kohdalla Abiskojåkka teki hienon mutkan, jota pääsi ihailemaan korkealta joentörmältä. Muitakin retkeilijöitä hyöri jokea ja itseään kuvaamassa, jatkoin matkaa.

Viimeiset kaksi kilometriä joki pauhasi syvällä kanjonissa liuskekiviseinien ympäröimänä, välillä valkoisena vaahdoten, välillä syvän turkoosina lipuen. Otin joitain samettisia long exposure -kuvia, mutta omaa silmääni viehättävät aina enemmän kuvat, joissa vesi on terävää ja armotonta, kuten se on luonnossa.

Loppumatka Kungsledenia kulki korkealla jyrkän kanjonin yläpuolella, metallinen aita reunusti polkua. Abiskon kansallispuiston kuvauksellisin alue Kårsavaggen itäpäädyn lisäksi on kiistatta Abiskojåkkan ympäristö Nissonjohkan ja Abiskon välillä.

Rautatiesilta kertoi retken päättyneen. Viimeinen osuus Kungsledenin Tjäktjalta Gamavuopmia Abiskoon oli reilu 71 kilometriä, nousua kertyi 1117 metriä.

Olin nyt vaeltanut Abisko-Nikkaluokta -reitin melkein kokonaan, vain 12 km Kungsledenia Alesjauren ja Abiskojauren väliltä jäi odottamaan tulevaisuuden seikkailuja. Kungsledenia toki pitäisi vaeltaa vielä Aktsesta Kvikkjokkiin ja Kvikkjokkista Ammarnäsiin ja Hemavaniin, jos koko kuninkaan polun haluaisi nähdä.

Olin jemmannut yhtä ylimääräistä päivää Lapporteniin, mutta illalla saapuisivat taas pilvet ja sade. Jätin suosiolla Baddustrailin väliin, Abiskoon pääsisi aina takaisin. Kävin viemässä rinkan autoon, vaihdoin puhtaat sukat ja kengät, nakkasin päivärepun selkään ja lähdin päivävaellukselle Abiskon kansallispuistoon Njullán huipulle. Sen jälkeen kiersin vielä Abiskon kanjonin kierroksen ennen kuin oli aika lähteä kohti sateetonta Suomea ja Ylläksen Aakenustunturia.

Abiskon 170 kilometrin vaellus oli hieno viikko, sain rutkasti uusia kokemuksia ja näin suunnattoman kauniita maisemia. Paljon jäi vielä näkemättä – onneksi vaellusreittien suunnittelu on melkein yhtä antoisaa kuin itse vaellus!

Lue myös vaelluksen aiemmat etapit:

• Abisko vaellus 170 km elokuussa – Kårsavagge ja Áhpparjávri
• Abiskon 170 km vaellus – Mårmastugan, Nallo & Sielmmávággi

Abiskon reitit

Abiskosta pääsee helposti päiväretkille sekä pitkille vaellusreiteille. Merkittyjä reittejä on paljon. Klassikko on Kungsleden-vaellus Abisko-Nikkaluokta -reitillä, jolta voi poiketa myös Kebnekaisella.

Lähes kaikki Abiskon reitit alkavat E10-tien läheltä Abiskojåkka-joelta. Kårsavaggen polkua pääsee Njullan ja Rihdonjiran vesiputousten reitille. Itään lähtee Baddosdievaan ja Lapporteniin johtava polku. Abiskon kanjoni löytyy Torneträskin puolelta E10-tietä.

Abiskon läpi kulkee myös Kalottireitti. Kalottireittiä pääsee pohjoiseen Kilpisjärvelle Mallan luonnonpuiston kautta, ja Kilpisjärveltä kohti Haltia sekä Norjaan Somasjärveltä Sieimmaan ja Reisan kansallispuistoon.

Abiskoon pääsee autolla, junalla ja bussilla Kiirunasta tai Narvikista. Kiirunasta ajaa Abiskoon reilussa tunnissa. Abiskon retkeilykeskus ja Naturum vierailijakeskus sijaitsevat E10-tien ja rautatien vieressä. Naturumilta löytyy infotaulu ja kartta sekä kaksi pysäköintialuetta.

Tien pohjoispuolelle saa pysäköidä majoittuessaan Abiskon retkeilykeskuksella. Juna-aseman eteläpuolella sijaitsee suuri ilmainen parkkipaikka, jossa pitkän ajan pysäköinti on sallittua.